Meitä on pyydetty kummeiksi, mutta kummilapsen perhe ei halua nähdä meitä!

Anna heidän elää omaa elämäänsä, älä ota yhteyttä äläkä mene synttäreille. 

Vaikuttaa, että et näe omaa osuuttanne asiassa.. niin kovin yksisilmäinen viestisi on.. sinä ja te teette kaiken oikein ja toiset kaiken väärin.. it takes two to tango my dear!

Olen yrittänyt koko ajan iskostaa päähäni, että ole itse fiksumpi kuin he, säilytä ystävällisyys, säilytä kohteliaisuus, säilytä käytöstavat, säilytä yhteys, mutta todentotta, kohta repeää! Esimerkiksi facebookissa, lataavat kuvia lapsestaan ja tietenkin olettavat että kummit ovat siellä tykkäämässä ja kirjoittamassa, kuten luonnollista, mutta meidän päivityksemme/ tekemisemme/ elämämme/ tärkeät hetkemme he ignooraavat tietenkin täysin. Ja epäkohteliaasti. Ja kyllä, onnistuvat todella loukkaamaan, kamalaa käytöstä :'( 

Katsotaan nyt, kauanko tätä jaksaa. Ap

3, olipas av-mainen hapan vastaus sinulta. No en voi sille mitään, että olemme ystävällisiä ja pidämme yhteyttä, ja että meillä on käytöstavat, arvon dear... 

No mitä sä ajattelit tehdä jos "et jaksa"?

Et sä nyt voi kummiudesta enää luopuakaan. 

Ei taas tätä facebookia, kuka kommentoi kenekin kuvia ja kuka tykkää mistäkin.. Elämää suurempi facebook! (Joo, ymmärsin että fb on vain osa ap:n ongelmaa, mutta silti..)

7, joo tuo on tosiaan vain yksi epäkohteliaisuuden ilmenemismuoto tässä tapauksessa. Ap

Antaisin olla ja lahjoja en ostaisi, se on aivan varma.

Onpa kurjaa, AP.

Onko mitenkään mahdollista, että ottaisit asian puheeksi suoraan kysyen? Soittaisit ja kertoisit, että haluaisit puhua siitä, mitä kummilta odotetaan siinä perheessä, että olet hämmentynyt ja ihmeissäsi. Että omat odotuksenne olivat kummilapsen arkeen osallistuminen ja elämässä mukana oleminen, ja nyt vaikuttaa siltä, että te ette ole aivan samoilla linjoilla.

Aika useinhan on niin, että vanhemmat odottavat enemmän kuin mitä kummit, ja tällöin joskus jopa kummius 'puretaan', ainakin epävirallisesti. Tuttavani pyysi viisivuotiaalle pojalleen uuden varakummin, kun epäonnistunut kummivalinta sai pojan pettymään liian monta kertaa.

Mitä, jos kissa nostettaisiin pöydälle? Elleivät vanhemmat ole niin läheisiä ystäviä, että tunnet menettäväsi olennaisen osan elämästäsi, jos välit sen myötä mahdollisesti viilenevät, harkitse asiaa.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 10:37"]

Haluavat joulu- ja synttärilahjat lapselle, se on ilmennyt toiveista ja synttäreille meidät on kutsuttu. Mutta ei soitteluja, ei tapaamisia, vaikka tätä on puoleltamme ehdotettu useita kertoja. Olen alkuun yrittänyt soitella, mutta tämä kummilapsen äiti ei vastaa tai ei kunnolla soita takaisin. Voi tulla joku viesti että olimme siellä tms Mutta ei koskaan niin päin, että he kysyisivät kuulumisiamme. Olemme kutsuneet kylään jne tarjonneet majoitukset, ruoat, että ainoa vaiva olisi tulla, mutta eivät tule. Aina jollain eri (teko)syyllä kieltäytyvät. Milloin on mitäkin työtä, hoitoa, ihan tavallista arkea jota muillakin on, mutta tästä keksivät aina verukkeen miksi emme voi tavata. 

Olemme tulleet siihen johtopäätökseen, että he ovat muodon vuoksi pyytäneet vain jotkut - tässä tapauksessa meidät - kummeiksi ilman aikomustakaan tehdä mitään yhdessä. :( Heillä menee omat asiat koko ajan edelle, opiskelut, asunnon remointoimiset, ja kuten mainitsin, asiat joita muillakin on meneillään luonnollisesti koko ajan= elämä. Tämän tietysti ymmärrämme, että nuo mainitut ovat vaativia projekteja, mutta itse en haluaisi omalle lapsellemme kummeja, joita ei voi tavata useammin kuin kerran vuodessa, joille on vaikea soitella, jotka selvästi keksivät verukkeita ettei tarvi tehdä mitään kimpassa, jotka ovat outoja. Heistä saa kuvan että oma lapsi, omat projektit ovat niin selkeästi päällimmäisenä, että muiden asiat eivät kiinnosta pätkääkään! Tuntuu että eivät osaa myötäelää mitenkään meidän iloissamme tai suruissamme, kun ne eivät tunnu kiinnostavan ollenkaan. Kauhea tilanne :( Paha fiilis... Miten tähän tilanteeseen edes jouduttiin? 

Tunnemme riittämättömyyttä kummeina, emmekä enää tiedä miten tässä toimia. Me olemme nyt kolme viimeistä kertaa vain menneet sinne kyläilemään, mutta yötä emme ole olleet. Hankalaa tämä yksipuolisuus, ja vitutuskäyrä kasvaa. Mikä on vikana?  Ollako vain stressaamatta, ja ollaan muodollisesti kummeja, ilman että nähdään lasta, tai että ollaan muuten tekemisissä, kuin kerran vuodessa? 

Nyt suoraan sanottua SUUTUTTAA heidän käytös, että itse yrität olla ystävällinen, yrität olla kiinnostunut, yrität olla hyvä kummi, yrität olla tekemisissä, mutta he viittaavat kintaalla kaikelle kanssakäymiselle, ja mikään ystävällisyys, tai vastavuoroisuus ei kosketa heitä! Miten toimia?

[/quote] Et laita enää mitään lahjoja, korkeintaan kortin. 

Etpä kerro juuri muuta kuin, että tuttavat elävät aika hektistä vaihetta elämässä ja sä nillität kyläilyistä. Anna olla. Meillä itsellä sellainen tilanne, että teen vuorotyötä, harvoin viikonloput vapaat ja nekin yksittäiset vapaat, joita on, menee kotitöissä. Pyykkiä on pestävä ja sitä rataa. Arkena ei taas iltaisin kyläilyt innosta, kun tietää, että lapset on herätettävä aamulla aikaisin, ei silloin istuta arki-iltaa myöhään kotonakaan. Joten ei, ei kovin usein nähdä tuttavia tai kyläillä, jos ei ymmärrys riitä niin antaa olla.

Miksi pitää noteerata jos pelkästään kutsutaan syntymäpäivänä ja muulloin ei. Lapselle voi laittaa kortit mutta en muuta laittaisi. Itse en alkaisi enää kummiksi. Olen kerran jo kieltäytynyt. 

No hyvä, olet vihdoin itsekin ymmärtänyt, että teidät on pyydetty kummeiksi alun perin heikoin perustein. Ajan mittaan kummisuhde voi jomman kumman puolelta (kummi tai lapsen vanhemmat - usein molemmat) hyytyä tai aikuisten suhteet muuttua jo täysin kylmäksi. Silloin kummisuhdetta ei ylläpidetä väkisin. Lapselle voi lähettää kortin tai pikkulahjan syntymäpäivänä, jos ei halua kummina katkaista lapseen välejä, mutta tyrkyttäytyminen seuraan ja tapaamisten vänkääminen on turhaa ja ei-toivottavaa.

Roikkujat ovat rasittavia. Kuinka kauan haluat, että kummilapsesi vanhemmat joutuvat keksimään selityksiä sille, etteivät halua tavata? Vai olisiko kenties jo aika ymmärtää, mitä jatkuva kieltäytyminen tarkoittaa. 

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 10:47"]

Olen yrittänyt koko ajan iskostaa päähäni, että ole itse fiksumpi kuin he, säilytä ystävällisyys, säilytä kohteliaisuus, säilytä käytöstavat, säilytä yhteys, mutta todentotta, kohta repeää! Esimerkiksi facebookissa, lataavat kuvia lapsestaan ja tietenkin olettavat että kummit ovat siellä tykkäämässä ja kirjoittamassa, kuten luonnollista, mutta meidän päivityksemme/ tekemisemme/ elämämme/ tärkeät hetkemme he ignooraavat tietenkin täysin. Ja epäkohteliaasti. Ja kyllä, onnistuvat todella loukkaamaan, kamalaa käytöstä :'( 

Katsotaan nyt, kauanko tätä jaksaa. Ap

[/quote]

HAHAHA :D

Ai että oikein odottavat, että kummit ovat tykkäämässä ja kehumassa? Niinkö ovat sanoneet? Onko tullut ihan noottia, jos et ole kommentoinut kuvia?

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 10:52"]

Antaisin olla ja lahjoja en ostaisi, se on aivan varma.

[/quote]

Samaa mieltä. Unohda koko porukka ja poista facebook listoiltasi. Turha on ruonata ketään. Jos sitten vaikka päästä ottaa yhteyttä, niin kerro, miltä sinusta on tuntunut ja miksi SINÄ et ole pitänyt yhetyttä. Ketään ei voi pakottaa mutta on epäreilua lupautua kummeiksi, jos ei halua pitää edes yhteyttä. Omalla lapsella on yksi kummi, joka ei lähetä edes synttäri- ja joulukorttia, mutta en anna sen häiritä, koska muut kummit ovat läheisempiä. Jos kuuluu vain muodollisesti kirkkoon eikä oikeasti välitä koko kummiasiasta, olisi parempi erota kirkosta tai kieltäytyä kummiudesta reilusti etukäteen.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 11:03"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 10:52"]

Antaisin olla ja lahjoja en ostaisi, se on aivan varma.

[/quote]

Samaa mieltä. Unohda koko porukka ja poista facebook listoiltasi. Turha on ruonata ketään. Jos sitten vaikka päästä ottaa yhteyttä, niin kerro, miltä sinusta on tuntunut ja miksi SINÄ et ole pitänyt yhetyttä. Ketään ei voi pakottaa mutta on epäreilua lupautua kummeiksi, jos ei halua pitää edes yhteyttä. Omalla lapsella on yksi kummi, joka ei lähetä edes synttäri- ja joulukorttia, mutta en anna sen häiritä, koska muut kummit ovat läheisempiä. Jos kuuluu vain muodollisesti kirkkoon eikä oikeasti välitä koko kummiasiasta, olisi parempi erota kirkosta tai kieltäytyä kummiudesta reilusti etukäteen.

Ymmärsin väärin koko aloituksen. Siis: vaikka te haluatte olla hyviä kummeja, ei perhe halua olla yhteydessä. Okei. No, kannattaa siinä tapauksessa varmaan ottaa asia suoraan keskusteluun asianosaisten kanssa.

[/quote]

Kummitäti on nähnyt kummilapsensa 2v sitten, ei ole kuulemma rahaa/vapaata tulla meille (parisataa km matkaa, tarjottu majoitus..)

Sitten fbstä saa katsoa kuinka käyttäjä x on paikassa kanarian saaret tms. Että on rahaa ja vapaata mennä ulkomaille :D on todettu että anti olla sitten..

Anna olla, laita fb niin, että et poista heitä kavereista, vaan niin, että heidän kirjoitukset eivät sinulla näy. Lähetät kortin lapselle ja se on siinä. Tuskinpa tämä perhe lahjojasikaan niin kaipaa, ei kukaan varmasti niiden varaan mitään laske, joten anna olla. Ottakoot siis itse yhteyttä jos/kun alkaa aikaa tulemaan. En menisi mitään katkeraa tilitystä heille tekemään, en kyselemään en puhumaan, antaisin vain olla.

Niin. Ehkä tosiaan on parempi antaa olla - siis ihan kaikkineen. Ei yhteydenottoja, ei tapaamisehdotuksia, eikä ainakaan lahjoja. Olkoonkin että on "sitoutunut" kummiksi, niin kyllä se kummisuhteen ylläpitäminen on vastavuoroista. On ylipäätään epäkohteliasta kieltäytyä suhteen ylläpitämisestä, mutta silti vaatia lahjoja säännöllisesti. Mikäli perheeltä sitten tulee äkäisiä kysymyksiä miksi ette enää hoida kummin tehtäviänne, niin voit ilmoittaa kuinka asian laita on. 

Harmillista, että näin kävi. :/ Ymmärrän että haluaisi kuitenkin kuulua jotenkin kummilapsen elämään.