Lue keskustelun säännöt.
pohjimmainen syy kateuteeni
01.02.2014 |
Oli ihana aurinkoinen lauantai sitten menin iltasanomien sivulle ja pian löysinkin itseni katsomasta miss helsingin instagram kuvia.
Ystäviä elämää ulkonäköä ja luultavasti rahaakin kun elämäntapaa katsoo.
Mitä minä teen lauantaina? juon kotona kahvia ja syön leipää. Samaa teen luultavasti huomenna ja maanantaina. Arkena ainoa poikkeus on työt, joista tulen kotiin juomaan kahvia ja katsomaan telkkaria. Käyn ehkä joogassa tai tanssissa riippuu oliko raskas päivä.
Ei ole lapsia, en käytä alkoholia, ei ole rahaa turhuuksiin tai on mutta mieluummin käytän sen mukaviin collegeihin kuin tyylikkääseen kauluspaitaan, vaikka haluaisin sen paidan. Njää ei minulla ole tilaisuutta käyttää sitä paitaa enhän koskaan käy missään.
Ulkonäössä ei ole valittamista olen ihan tyytyväinen itseeni. Mies löytyy ja kissa. Olen vain niin kauhean yksinäinen. Ei yhtään hyvää ystävää, enkä edes jaksa tutustua kehenkään pintaa syvemmästi en vain jaksa.
Arkisin tämä tunne tulee ja menee hetkellisesti. Päivisin näen ihmisiä ja illalla uskottelen olevani niin poikki, etten jaksa kahville kenenkään kanssa. Olen se joka lupaa ja lupaa, muttei koskaan tule kahville tai jos tulen lähden aikaisin vedoten kiireisiin. Kotona soimaan itseäni kun en taaskaan ollut pidempään, vaikka selvästi sinäkin kaipasit seuraa avaan telkkarin, syön ja menen nukkumaan.
Viikonloppuna yleensä lauantaina toisinaan jo perjantaina tämä kaikki kaatuu niskaan ja muistan taas kuinka yksinäinen olen niin kauhean yksin.
Mies on hyvä ystäväni hänen kanssaan voin jutella ja tehdä asioita, muttei se ole sama kuin naispuolinen ystävä. Haluaisin juoda kahvilassa kupin kuumaa ja juoruta ostella vaatteita ja laittaa hiuksia. Kuntoilla salilla ja jos itkettää haluaisin jonkun kenen olkapäätä vasten itkeä.
Kun nyt luen tätä tekstiä ei uskoisi että facebookissa minulla on yli 500 kaveria. Puhelin piippaa vähän väliä kun joku pistää viestiä tai soittaa. Töissä olen se joka naurattaa muita jonka seuraan hakeudutaan.
Tässä syy siihen miksi olen niin kateellinen julkkiksille ja jokaiselle vastaan tulevalle nais kaksikolle, kolmikolle tai jopa viisikolle.
Kommentit (17)
Sama juttu, mutta mulle ei kukaan koskaan laita viestiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sulla on mies, facessa 500 kaveria ja puhelin piippaa jatkuvasti, työkin löytyy ja ilm. mukavia työkavereita... ja silti olet yksinäinen? Ymmärsinkö oikein? Ja kadehtit Miss Helsinki -finalisteja, koska? Koska elävät jotenkin glamöröösimpää elämää sun mielestä? ... Kuulostat masentuneelta. Asutko maalla ja kaipaat isomman kaupungin humua, vai mistä tässä kiikastaa? Huono suhde? Vääränlaiset kaverit?
Oivoi, kasva aikuiseksi ja ymmärrä ettei minuutin kahden videopätkät ole kenenkään arkea.
Jotenkin oudosti kirjoitettu juttu. Joko keksitty juttu, tai sitten kuvastaa masentuneen ihmisen maailmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Life is what you make out of it. Ei mulla muuta.
Sama kirjoittaja kuin kirjaston vuoronumerosysteemistä kirjoittanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki jännitystä elämään. Hanki suhde, mene baariin ja riehu niin paljon että pääset putkaan. Vaihda alaa. Laihduta, värjää hiukset ja osta uusia vaatteita. Mene terveyskeskukseen ja sanoe ttä olet lievästi masentunut.
Toimii. Kirjoita kirja. Kokeiltu on.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 12:11"]
Siis sulla on mies, facessa 500 kaveria ja puhelin piippaa jatkuvasti, työkin löytyy ja ilm. mukavia työkavereita... ja silti olet yksinäinen? Ymmärsinkö oikein? Ja kadehtit Miss Helsinki -finalisteja, koska? Koska elävät jotenkin glamöröösimpää elämää sun mielestä? ... Kuulostat masentuneelta. Asutko maalla ja kaipaat isomman kaupungin humua, vai mistä tässä kiikastaa? Huono suhde? Vääränlaiset kaverit?
[/quote]
maalla asun kotoisin olen kaupungista toisinaan kaipaan kaupunkiin.
Kavereita on ystäviä ei. Rakkain ystäväni menehtyi äkisti kaksi vuotta sitten. En ole onnistunut luomaan läheistä suhdetta sen jälkeen. Suruaikana kaikki joita ystäviksi luulin kaikkosivat.
Miten voisin tutustua ihmisiin sielunsiskoihin? Pelkään koko ajan jotain tapahtuvan jos päästän lähelle. Koulussa minua kiusattiin 3-9 lk. heti jos uusi tuttavuus näyttää vähänkään mielestäni merkkejä, ettei pidä seurastani en enää soittele.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 12:14"]
Oivoi, kasva aikuiseksi ja ymmärrä ettei minuutin kahden videopätkät ole kenenkään arkea.
[/quote]
luitko tekstin? pohjimmiltani olen vain kovin yksinäinen ja siksi niin kateellinen kaikille joilla edes näyttää olevan ystäviä.
-ap
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 12:25"]
Hanki jännitystä elämään. Hanki suhde, mene baariin ja riehu niin paljon että pääset putkaan. Vaihda alaa. Laihduta, värjää hiukset ja osta uusia vaatteita. Mene terveyskeskukseen ja sanoe ttä olet lievästi masentunut.
Toimii. Kirjoita kirja. Kokeiltu on.
[/quote]
Ulkonäössä ei ole vikaa 166/52 maskeeraaja pidän työstäni ja hiukset värjäsin ihan vasta tummiksi.
Kaipaan todella jotain seikkailua ja matkustamista uusia ihmisiä ja kokemuksia. Minulla ei vain ole ketään kenen kanssa voisin niin tehdä. Mieheni on ihana ja rakas meillä menee hyvin. Hänen kanssaan voisin reissata ja lähteä baariin, muttei minua huvita. Haluaisin tehdä kaikkea tätä jonkun naispuolisen ystävän kanssa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän nyt ei voi valitettavasti sanoa muutan kuin että riski on otettava ja lähdettävä puolitutun kanssa ulos, vaikka pelottaiskin.
Itsellä sama tilanne kuin sulla, muttei juuri niitä kavereitakaan, ystävät on kadonnut vuorotyön ja perheen kiireisiin ja olen huomannut, että olemme aivan täysin erilaisia nykyään. Nyt työharjoittelussa tulin maininneeksi tästä asiasta ja heti toinen opiskelija tarttui tähän ja kysäs:"Tehtäiskö yhessä jotain viikonloppuna?" Noh, en tiedä onko hän nyt ihan täysin mun tyylinen ihminen, mutta mukava on ja miksi jäisin yksin himaan istumaan, eiköhän meillä mukava ilta tule! Muista, että masennus pahenee mitä enemmän sen antaa pitää otteessaan. Jos vajoat siihen fiilikseen, ettei mikään tunnu kuitenkaan miltään, enkä jaksa lähteä ulos, ei kukaan tykkää musta, ei siellä kuitenkaan ole hauskaa jne ei se fiilis parane koskaan. Lähde vaikkei huvittaisi, voit yllättyä. Ja vaikkei ilta nyt olisi ratkiriemukas, tuskin kadut kuitenkaan. Ja kotiinhan pääsee aina.
Itse taistelen samanlaisten olojen kanssa, itkettää kun kukaan ei ota yhteyttä eikä halua olla just mun kanssa. Tulkitsen kaikki pienetkin negatiiviset signaalit liian voimakkaasti ja ahdistun. Ei tässä nyt muu auta kuin yrittää. Eilen itkin kotona illan kun kaikki vituttaa ja väsyttää. Mies melkeen pakotti mut ulos syömään. Raahauduin masentuneena ulos ja ulisin, kuinka paskaa kaikki on. Kyllä sitten mieli parani kun sai oluen ja ihanaa pastaa. Ja kuinka ollakaan ihana ystäväpariskuntakin oli liikkeellä ja käytiin heidän kanssaan drinkeillä. Mieheni kaverin vaimo on aivan ihana ja hän tykkää kans musta, molemmat hehkutetaan toisiamme pienissä viineissä mutta muuten ei oikein uskalleta ottaa kumpikaan yhteyttä toisiimme. Loppujen lopuksi oli ihana ilta ja kyllä olis harmittanut jos olisin jäänyt kotiin ruikuttamaan.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 12:44"]
Tähän nyt ei voi valitettavasti sanoa muutan kuin että riski on otettava ja lähdettävä puolitutun kanssa ulos, vaikka pelottaiskin.
Itsellä sama tilanne kuin sulla, muttei juuri niitä kavereitakaan, ystävät on kadonnut vuorotyön ja perheen kiireisiin ja olen huomannut, että olemme aivan täysin erilaisia nykyään. Nyt työharjoittelussa tulin maininneeksi tästä asiasta ja heti toinen opiskelija tarttui tähän ja kysäs:"Tehtäiskö yhessä jotain viikonloppuna?" Noh, en tiedä onko hän nyt ihan täysin mun tyylinen ihminen, mutta mukava on ja miksi jäisin yksin himaan istumaan, eiköhän meillä mukava ilta tule! Muista, että masennus pahenee mitä enemmän sen antaa pitää otteessaan. Jos vajoat siihen fiilikseen, ettei mikään tunnu kuitenkaan miltään, enkä jaksa lähteä ulos, ei kukaan tykkää musta, ei siellä kuitenkaan ole hauskaa jne ei se fiilis parane koskaan. Lähde vaikkei huvittaisi, voit yllättyä. Ja vaikkei ilta nyt olisi ratkiriemukas, tuskin kadut kuitenkaan. Ja kotiinhan pääsee aina.
Itse taistelen samanlaisten olojen kanssa, itkettää kun kukaan ei ota yhteyttä eikä halua olla just mun kanssa. Tulkitsen kaikki pienetkin negatiiviset signaalit liian voimakkaasti ja ahdistun. Ei tässä nyt muu auta kuin yrittää. Eilen itkin kotona illan kun kaikki vituttaa ja väsyttää. Mies melkeen pakotti mut ulos syömään. Raahauduin masentuneena ulos ja ulisin, kuinka paskaa kaikki on. Kyllä sitten mieli parani kun sai oluen ja ihanaa pastaa. Ja kuinka ollakaan ihana ystäväpariskuntakin oli liikkeellä ja käytiin heidän kanssaan drinkeillä. Mieheni kaverin vaimo on aivan ihana ja hän tykkää kans musta, molemmat hehkutetaan toisiamme pienissä viineissä mutta muuten ei oikein uskalleta ottaa kumpikaan yhteyttä toisiimme. Loppujen lopuksi oli ihana ilta ja kyllä olis harmittanut jos olisin jäänyt kotiin ruikuttamaan.
[/quote]
Se riski kai on vain otettava ei tämä kotona olemalla paremmaksi muutu olet aivan oikeassa. Toivon sinulle oikein hauskaa iltaa työkaverisi kanssa :)
Viikolla tällaista oloa ei kerkeä tulla kun olen menossa tai töissä. Viikonloppuna kaikki kaatuu päälle. Kai olen sitten lievästi masentunut.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 12:25"]
Hanki jännitystä elämään. Hanki suhde, mene baariin ja riehu niin paljon että pääset putkaan. Vaihda alaa. Laihduta, värjää hiukset ja osta uusia vaatteita. Mene terveyskeskukseen ja sanoe ttä olet lievästi masentunut.
Toimii. Kirjoita kirja. Kokeiltu on.
[/quote]
masentuneen pitäis kyllä ensin selvittää miks on masentunut ennenku täyttää kaikki tunnit elämästään. Ei masennus sillä lähde! Olen samaa mieltä hanki elämääsi jännitystä ja varaa aika lääkärille että saat selvitettyä masennuksen syyn.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 12:18"]
Sama kirjoittaja kuin kirjaston vuoronumerosysteemistä kirjoittanut?
[/quote]
sama säälittävä tapaus jonka elämä on tehdä aloituksia
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 13:07"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 12:18"]
Sama kirjoittaja kuin kirjaston vuoronumerosysteemistä kirjoittanut?
[/quote]
sama säälittävä tapaus jonka elämä on tehdä aloituksia
[/quote]
miten vain. En kyllä harrasta edes kirjastossa käyntejä täällä maalla käy kirjastoauto.
-ap
Ap tässä
Miespuolisia kavereita on muttei heille voi jutella samoista asioista vaikka rakkaita ovatkin.