Lue keskustelun säännöt.
Naapuri psykoosissa, voinko tehdä mitään?
31.01.2014 |
El naapurin mt-ongelmainen valvonut nyt jokusen vuorokauden ja puhuu yksin kovaan ääneen seinille. En tiedä hänestä muuta kuin sukunimen, kaksi vuotta asunut seinänaapurina eikä yhtään vierasta sinä aikana (olen kotiäiti ja aina kotona). Jutteli minulle pihalla että häntä vastaan on salaliitto ja häntä vainotaan, Projekti on lähes valmis?!?! Ookkei, eli toveri olisi ihan kypsä laitokseen. Voiko hänet jotenkin ilmiantaa nimettömänä jonnekin sossutäteille?
Kommentit (59)
Rimpapaapp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset pelkää tuota naapuria, on linnakundin oloinen. Olen huolissani siitä että syökö mitään, kämppäkin haisee p*skalle rappukäytävään asti. Surullinen tapaus. Ap
Meillä on tollanen naapuri,mutta nainen. Juurikin salaliitto/vakoojajuttuja. Pelottava. Monta vuotta saanut asua tässä,välillä osastolla jaksoja...
Mistä tiedät, onko "osastolla" vai lomamatkalla tai kenties kororakaranteenissa? Olisi aika ahdistavaa, jos joku esim. minua ja menojani noin tarkkaan seurailisi ja olettaisi aina, että olen jossain "osastolla", jos olen vaikka lomailemassa tai sairaana kotona flunssassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 20:10"]
Ei psykooseja avohoitona hoideta. Soita vaan hälytyskeskukseen ja kerro tilanne.
No kuule, meinaatko että kaikki skitsofreenikot ovat osastolla?? Tässäpä uutinen: eivät tod ole :D! Tervetuloa 2000-luvulle. Todellakin psykoottisia hoidetaan avohoidossa niin kauan kun siellä pärjäävät. Jos psykoosit alkaavat haitata elämää, esim. kapeuttamaan elämää vainoharhojen vuoksi, ei ole lainkaan aikaan ja paikkaan orientoitunut tai harhat aiheuttavat välillisesti vaaraa esim. muille ihmisille tai potilaalle itselleen, tulee tehdä osastoarvio.
Terv. psykiatrinen sh, joka tehnyt 15 vuotta töitä psykoosipotilaiden kanssa
Se on näin. Pitää olla täysin sekaisin ja vaaraksi ennenkuin pääsee edes arvioon.Muuten "nappia naamaan ja pärjäile, heippa".
Naapurikyttääjille vinkki:
Jos joku juoruilee jostain jotain kamalaa/outoa/sensaatiomaista/erikoista, se ei välttämättä ole edes etäisesti totta. Kriittinen kannattaa olla aina. Karpäsestä tulee helposti härkänen, kun ihmiset eivät oikeasti tunne toisiaan lainkaan.
Yleensä ihmisten elämä on aika laimeaa ja tylsää, ja ne juorut kertovat lähinnä sen juoruilijan omasta arvomaailmasta ja peloista, ei välttämättä niiden juorujen kohteen elämästä mitään.
T. Sivustaseuraaja
Vierailija kirjoitti:
Rimpapaapp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset pelkää tuota naapuria, on linnakundin oloinen. Olen huolissani siitä että syökö mitään, kämppäkin haisee p*skalle rappukäytävään asti. Surullinen tapaus. Ap
Meillä on tollanen naapuri,mutta nainen. Juurikin salaliitto/vakoojajuttuja. Pelottava. Monta vuotta saanut asua tässä,välillä osastolla jaksoja...
Mistä tiedät, onko "osastolla" vai lomamatkalla tai kenties kororakaranteenissa? Olisi aika ahdistavaa, jos joku esim. minua ja menojani noin tarkkaan seurailisi ja olettaisi aina, että olen jossain "osastolla", jos olen vaikka lomailemassa tai sairaana kotona flunssassa.
Joku vielä alapeukuttaa. Niin, mistä tiedät, ellei sinulla ole pääsyä Kantaan tai vastaaviin järjestelmiin?
Vaikka on vanha aloitus, ap teki hyvän työn. Kerran kävi harrastuspiireissä niin että yksi siihen löyhästi kuuluva henkilö meni psykoosiin. Lähetteli yötä päivää uhkausviestejä netissä, käytti rahaa holtittomasti ja muutenkin tuhosi elämäänsä. Kukaan ei tiennyt missä tämä mies asui kuin kaupungin tarkkuudella, ja se ei riittänyt hoitoon saantiin.
Naapurinsa oli sitten se, jonka kautta pääsi osastolle ja säilytti hänen ansiostaan mm. kotinsa ja ehkä myös henkensä. Lääkitys saatiin kohdalleen ja sieltä kuoriutui taas hyväntahtoinen vanhapoika alta.
Kannattaa oikeasti pitää silmät auki. Aika paljon on yksinäisiä, joiden kuntoa kukaan ei vahdi. Juuri sinä voit olla ainoa, joka on huomannut ja pystyy auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi jee, joku puhuu ehkä työpuheluita tai sukulaisensa kanssa puhelimessa, niin luullaan, että puhuu yksikseen. Ehkä sillä seinä korvassa muita kuuntelevalla on se isompi ongelma.
Aloitus on vuodelta 2014.
Joku alapeukuttaa. Mä itse olen juorujen kohde aiheettomasti (olen kiertoteitä kuullut siitä itsekin) ja poden parhaillani kuumeista flunssaa kotona. Joku varmaan nyt luulee, että olen jossain "osastolla", sillä en ole mennyt ulos asunnosta moneen päivään.
Ja sitten jos kuumeen laskemisen jälkeen kuuluukin yskimistä, puhetta tai naurua seinän läpi, niin olen varmaan jonkun seinän läpi kuuntelevan mielestä "harhoissani" ja puhun yksikseni, kun tosiasiallisesti teen etätöitä tai illalla puhun siskoni tai kaverini kanssa puhelimessa. Ihan piiiikkuisen ärsyttää ja loukkaakin se, mutta ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jee, joku puhuu ehkä työpuheluita tai sukulaisensa kanssa puhelimessa, niin luullaan, että puhuu yksikseen. Ehkä sillä seinä korvassa muita kuuntelevalla on se isompi ongelma.
Aloitus on vuodelta 2014.
Joku alapeukuttaa. Mä itse olen juorujen kohde aiheettomasti (olen kiertoteitä kuullut siitä itsekin) ja poden parhaillani kuumeista flunssaa kotona. Joku varmaan nyt luulee, että olen jossain "osastolla", sillä en ole mennyt ulos asunnosta moneen päivään.
Ja sitten jos kuumeen laskemisen jälkeen kuuluukin yskimistä, puhetta tai naurua seinän läpi, niin olen varmaan jonkun seinän läpi kuuntelevan mielestä "harhoissani" ja puhun yksikseni, kun tosiasiallisesti teen etätöitä tai illalla puhun siskoni tai kaverini kanssa puhelimessa. Ihan piiiikkuisen ärsyttää ja loukkaakin se, mutta ei voi mitään.
Vaikka itsekin teen etätöitä niin pidän erikoisena että joku pelkää aloittajan väärinarviointia tuossa vanhassa tapauksessa. Vaikuttaa aika selvästi psykoosilta jos selittelee naapureilleen salamyhkäisesti salaliitoista ja kotona höpöttelee yöt ja päivät seinille. Pikkuisen eri asia kuin naapurinrouva/herra joka tervehtii normaalisti käytävässä, ehkä sanoo pari sanaa säästä ja istuu työpäivän aikana etäpalavereissa kuulokkeet korvilla.
Edellinen naapurini oli selkeästi ongelmainen tapaus: luimisteli käytävässä; ei ikinä katsonut silmiin tai tervehtinyt; juoksi alta pois jos kuuli että jokin toinen on käytävässä; sai yksiössään raivokohtauksia ja paiskoi tavaroita seiniin ja huusi yksikseen. Vaikka joku ehkä tähänkin tulee huutelemaan että "ujo se vain oli" niin ei ollut - eron huomaa kyllä normaalin ujouden ja syvän ahdistuksen ja sisäisen sekavuuden välillä.
Itsekin olen joskus voinut henkisesti pahoin, joten en stigmatisoi näitä oireita: sen sijaan toivon että ajojahdin sijaan ihmisille hommattaisiin tarvittavaa apua kuten ambulanssi paikalle herjalappusten sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jee, joku puhuu ehkä työpuheluita tai sukulaisensa kanssa puhelimessa, niin luullaan, että puhuu yksikseen. Ehkä sillä seinä korvassa muita kuuntelevalla on se isompi ongelma.
Aloitus on vuodelta 2014.
Joku alapeukuttaa. Mä itse olen juorujen kohde aiheettomasti (olen kiertoteitä kuullut siitä itsekin) ja poden parhaillani kuumeista flunssaa kotona. Joku varmaan nyt luulee, että olen jossain "osastolla", sillä en ole mennyt ulos asunnosta moneen päivään.
Ja sitten jos kuumeen laskemisen jälkeen kuuluukin yskimistä, puhetta tai naurua seinän läpi, niin olen varmaan jonkun seinän läpi kuuntelevan mielestä "harhoissani" ja puhun yksikseni, kun tosiasiallisesti teen etätöitä tai illalla puhun siskoni tai kaverini kanssa puhelimessa. Ihan piiiikkuisen ärsyttää ja loukkaakin se, mutta ei voi mitään.
Näin on, vaikka joku alapeukuttaa. Kannattaa niiden naapurikyttääjien ennemminkin katsoa itse peiliin ja miettiä, miksi muiden asiat kiinnostavat niin kovasti. Elä ja anna muidenkin elää.
Eri asia on joku ihan oikea tapaus, mutta yllättävän monella on känykyisin suhteellisuudentaju ja ns. maalaisjärki pahasti hukassa. Yleensä ihmisten kanssa pärjää, kun suhtautuu avoimesti ja inhimillisesti.
Itse olen törmännyt vain kerran elämässäni sellaiseen oikeasti aavistuksen huolestuttavaan tyyppiin ja hän oli ihan mukava, vähän poissaoleva parikymppinen mies, joka asui saman taloyhtiön tukiasunnossa.
Koetti h*rttää siellä tuuletusparvekkeella itsensä ja koetti mennä väkisin asuntoon sisään murtautumalla ilman avaimia jne. Mutta ei hänestä naapureilleen mitään käytännön haittaa ollut, enkä häntä paheksunut tai kokenut tarvetta juoruilla mitään. Ekaa kertaa koskaan mainitsen koko tyypistä tässä juuri nyt. Ja siitä on aikaa jo 10+ vuotta.
Ihmeen paljon ihmisillä on noita erikoisia naapureita tämän palstan perusteella tai sitten tarinoissa on 95% jotain Lapin lisää.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 20:26"]
Eihän tuo muuten meitä haittaisi mut seinät on kuin paperia vanhassa talossa ja yöllä olisi kiva nukkua eikä kuunnella kun joku mölisee yksin asunnossa. Välillä se oikein repäisee ja käy juoksemassa raput ylös-alas mistä kuuluu järkyttävä ryminä (portaat on jotain outoa, kolisevaa matskua). Tekisi mieli tiputtaa jo paketti rahoittavia ja unilääkkeitä sen postiluukusta :/ ap
AP: tämä on pieni ongelma suuressa mittakaavassa. Jos sinua äänet häiritsevät, voit aina muuttaa pois ja problem solved. Naapurisi taas ei voi tehdä mitään sairautensa kanssa. Hänen elämänsä voi olla hetkittäin helvettiä 24/7.
Myötätuntoa pyydän.
Helpottaako apn poismuutto sairaanhäirikön oloa? Kylöä siinä vaiheessa kun häiritsee käytöksellään naapureitakin on aika päästä, joutua hoidon pariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jee, joku puhuu ehkä työpuheluita tai sukulaisensa kanssa puhelimessa, niin luullaan, että puhuu yksikseen. Ehkä sillä seinä korvassa muita kuuntelevalla on se isompi ongelma.
Aloitus on vuodelta 2014.
Joku alapeukuttaa. Mä itse olen juorujen kohde aiheettomasti (olen kiertoteitä kuullut siitä itsekin) ja poden parhaillani kuumeista flunssaa kotona. Joku varmaan nyt luulee, että olen jossain "osastolla", sillä en ole mennyt ulos asunnosta moneen päivään.
Ja sitten jos kuumeen laskemisen jälkeen kuuluukin yskimistä, puhetta tai naurua seinän läpi, niin olen varmaan jonkun seinän läpi kuuntelevan mielestä "harhoissani" ja puhun yksikseni, kun tosiasiallisesti teen etätöitä tai illalla puhun siskoni tai kaverini kanssa puhelimessa. Ihan piiiikkuisen ärsyttää ja loukkaakin se, mutta ei voi mitään.
Vaikka itsekin teen etätöitä niin pidän erikoisena että joku pelkää aloittajan väärinarviointia tuossa vanhassa tapauksessa. Vaikuttaa aika selvästi psykoosilta jos selittelee naapureilleen salamyhkäisesti salaliitoista ja kotona höpöttelee yöt ja päivät seinille. Pikkuisen eri asia kuin naapurinrouva/herra joka tervehtii normaalisti käytävässä, ehkä sanoo pari sanaa säästä ja istuu työpäivän aikana etäpalavereissa kuulokkeet korvilla.
Edellinen naapurini oli selkeästi ongelmainen tapaus: luimisteli käytävässä; ei ikinä katsonut silmiin tai tervehtinyt; juoksi alta pois jos kuuli että jokin toinen on käytävässä; sai yksiössään raivokohtauksia ja paiskoi tavaroita seiniin ja huusi yksikseen. Vaikka joku ehkä tähänkin tulee huutelemaan että "ujo se vain oli" niin ei ollut - eron huomaa kyllä normaalin ujouden ja syvän ahdistuksen ja sisäisen sekavuuden välillä.
Itsekin olen joskus voinut henkisesti pahoin, joten en stigmatisoi näitä oireita: sen sijaan toivon että ajojahdin sijaan ihmisille hommattaisiin tarvittavaa apua kuten ambulanssi paikalle herjalappusten sijaan.
Viestissäsi on hyvä ajatus ja henki, mutta on sekin ahdistavaa, jos ihminen ei saisi koskaan kotonaan suuttua ilman, että pidetään henkisesti epävakaana. Joku voi huudella vaikkapa pelatessaan konsolipeliä tai riidellä puhelinkeskustelussaan toisen ihmisen kanssa.
Itse joskus parikymppisenä yksin asuessani raivostuin joskus jostain tietokoneongelmasta tai siitä, jos ei vaikkapa tv-ohjelman tallennus ollutkaan toiminut. Tai riitelin puhelimessa vanhempieni tai silloisen miesystäväni kanssa yms. Jollekin ulospäin (seinien läpi) se olisi voinut kuulostaa siltä kuin olisin yksin seinille huudellut.
Suomessa tuo, että vältellään kohtaamasta ketään, on yleistä ja sellaiset itseään normaaleina pitävätkin saattavat odotella, että rappukäytävä on tyhjä, ennen kuin menevät ovesta ulos.
Sairastan skitsofreniaa ja minulla psykoosit tulevat ja menevät. En suinkaan ole laitoksessa aina kun olen psykoosissa, vaan olen kotona ja käyn jopa töissä. Olisin osastolla joka viikko jos jokaisesta psykoottisesta kohtauksesta pitäisi mennä osastolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jee, joku puhuu ehkä työpuheluita tai sukulaisensa kanssa puhelimessa, niin luullaan, että puhuu yksikseen. Ehkä sillä seinä korvassa muita kuuntelevalla on se isompi ongelma.
Aloitus on vuodelta 2014.
Joku alapeukuttaa. Mä itse olen juorujen kohde aiheettomasti (olen kiertoteitä kuullut siitä itsekin) ja poden parhaillani kuumeista flunssaa kotona. Joku varmaan nyt luulee, että olen jossain "osastolla", sillä en ole mennyt ulos asunnosta moneen päivään.
Ja sitten jos kuumeen laskemisen jälkeen kuuluukin yskimistä, puhetta tai naurua seinän läpi, niin olen varmaan jonkun seinän läpi kuuntelevan mielestä "harhoissani" ja puhun yksikseni, kun tosiasiallisesti teen etätöitä tai illalla puhun siskoni tai kaverini kanssa puhelimessa. Ihan piiiikkuisen ärsyttää ja loukkaakin se, mutta ei voi mitään.
Näin on, vaikka joku alapeukuttaa. Kannattaa niiden naapurikyttääjien ennemminkin katsoa itse peiliin ja miettiä, miksi muiden asiat kiinnostavat niin kovasti. Elä ja anna muidenkin elää.
Eri asia on joku ihan oikea tapaus, mutta yllättävän monella on känykyisin suhteellisuudentaju ja ns. maalaisjärki pahasti hukassa. Yleensä ihmisten kanssa pärjää, kun suhtautuu avoimesti ja inhimillisesti.
Itse olen törmännyt vain kerran elämässäni sellaiseen oikeasti aavistuksen huolestuttavaan tyyppiin ja hän oli ihan mukava, vähän poissaoleva parikymppinen mies, joka asui saman taloyhtiön tukiasunnossa.
Koetti h*rttää siellä tuuletusparvekkeella itsensä ja koetti mennä väkisin asuntoon sisään murtautumalla ilman avaimia jne. Mutta ei hänestä naapureilleen mitään käytännön haittaa ollut, enkä häntä paheksunut tai kokenut tarvetta juoruilla mitään. Ekaa kertaa koskaan mainitsen koko tyypistä tässä juuri nyt. Ja siitä on aikaa jo 10+ vuotta.
Ihmeen paljon ihmisillä on noita erikoisia naapureita tämän palstan perusteella tai sitten tarinoissa on 95% jotain Lapin lisää.
Itse en 40v törmännyt outoihin naapureihin, vaihdoin alaa, sh, ja pienellä kotipaikkakunnalla terveyskeskuksessa töissä, välillä tuntuu että onko enää yhtään ihmistä joka ei jotain nappia päävaivasn söisi ja sitten nuo umpiomituiset päälle. Tämä ei nyt tarkoita, ettei heissä ole todella ihania ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jee, joku puhuu ehkä työpuheluita tai sukulaisensa kanssa puhelimessa, niin luullaan, että puhuu yksikseen. Ehkä sillä seinä korvassa muita kuuntelevalla on se isompi ongelma.
Aloitus on vuodelta 2014.
Joku alapeukuttaa. Mä itse olen juorujen kohde aiheettomasti (olen kiertoteitä kuullut siitä itsekin) ja poden parhaillani kuumeista flunssaa kotona. Joku varmaan nyt luulee, että olen jossain "osastolla", sillä en ole mennyt ulos asunnosta moneen päivään.
Ja sitten jos kuumeen laskemisen jälkeen kuuluukin yskimistä, puhetta tai naurua seinän läpi, niin olen varmaan jonkun seinän läpi kuuntelevan mielestä "harhoissani" ja puhun yksikseni, kun tosiasiallisesti teen etätöitä tai illalla puhun siskoni tai kaverini kanssa puhelimessa. Ihan piiiikkuisen ärsyttää ja loukkaakin se, mutta ei voi mitään.
Näin on, vaikka joku alapeukuttaa. Kannattaa niiden naapurikyttääjien ennemminkin katsoa itse peiliin ja miettiä, miksi muiden asiat kiinnostavat niin kovasti. Elä ja anna muidenkin elää.
Eri asia on joku ihan oikea tapaus, mutta yllättävän monella on känykyisin suhteellisuudentaju ja ns. maalaisjärki pahasti hukassa. Yleensä ihmisten kanssa pärjää, kun suhtautuu avoimesti ja inhimillisesti.
Itse olen törmännyt vain kerran elämässäni sellaiseen oikeasti aavistuksen huolestuttavaan tyyppiin ja hän oli ihan mukava, vähän poissaoleva parikymppinen mies, joka asui saman taloyhtiön tukiasunnossa.
Koetti h*rttää siellä tuuletusparvekkeella itsensä ja koetti mennä väkisin asuntoon sisään murtautumalla ilman avaimia jne. Mutta ei hänestä naapureilleen mitään käytännön haittaa ollut, enkä häntä paheksunut tai kokenut tarvetta juoruilla mitään. Ekaa kertaa koskaan mainitsen koko tyypistä tässä juuri nyt. Ja siitä on aikaa jo 10+ vuotta.
Ihmeen paljon ihmisillä on noita erikoisia naapureita tämän palstan perusteella tai sitten tarinoissa on 95% jotain Lapin lisää.
Itse en 40v törmännyt outoihin naapureihin, vaihdoin alaa, sh, ja pienellä kotipaikkakunnalla terveyskeskuksessa töissä, välillä tuntuu että onko enää yhtään ihmistä joka ei jotain nappia päävaivasn söisi ja sitten nuo umpiomituiset päälle. Tämä ei nyt tarkoita, ettei heissä ole todella ihania ihmisiä.
Näin on. Tälle palstalle ovat jotenkin "rikastuneet" ne, joilla on todella ihmeellisiä kokemuksia muutenkin. En minäkään ole ketään muuta kohdannut kuin sen parikymppisen itsetuhoisen miehen ja sitten ihan lapsuudessani naapurissa asui joku vanhempi nainen, jolla oli erikoisia juttuja, mutta ihan harmiton ja meille lapsille mukavakin tyyppi hän oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairastan skitsofreniaa ja minulla psykoosit tulevat ja menevät. En suinkaan ole laitoksessa aina kun olen psykoosissa, vaan olen kotona ja käyn jopa töissä. Olisin osastolla joka viikko jos jokaisesta psykoottisesta kohtauksesta pitäisi mennä osastolle.
Minkä tyyppisiä psykooseja sinulla on, kun töissä käyminen onnistuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastan skitsofreniaa ja minulla psykoosit tulevat ja menevät. En suinkaan ole laitoksessa aina kun olen psykoosissa, vaan olen kotona ja käyn jopa töissä. Olisin osastolla joka viikko jos jokaisesta psykoottisesta kohtauksesta pitäisi mennä osastolle.
Minkä tyyppisiä psykooseja sinulla on, kun töissä käyminen onnistuu?
Kuulen ääniä ja minulla on harhaluuloja. Syön lääkkeitä jotka auttavat tunnistamaan harhat harhoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jee, joku puhuu ehkä työpuheluita tai sukulaisensa kanssa puhelimessa, niin luullaan, että puhuu yksikseen. Ehkä sillä seinä korvassa muita kuuntelevalla on se isompi ongelma.
Aloitus on vuodelta 2014.
Joku alapeukuttaa. Mä itse olen juorujen kohde aiheettomasti (olen kiertoteitä kuullut siitä itsekin) ja poden parhaillani kuumeista flunssaa kotona. Joku varmaan nyt luulee, että olen jossain "osastolla", sillä en ole mennyt ulos asunnosta moneen päivään.
Ja sitten jos kuumeen laskemisen jälkeen kuuluukin yskimistä, puhetta tai naurua seinän läpi, niin olen varmaan jonkun seinän läpi kuuntelevan mielestä "harhoissani" ja puhun yksikseni, kun tosiasiallisesti teen etätöitä tai illalla puhun siskoni tai kaverini kanssa puhelimessa. Ihan piiiikkuisen ärsyttää ja loukkaakin se, mutta ei voi mitään.
Vaikka itsekin teen etätöitä niin pidän erikoisena että joku pelkää aloittajan väärinarviointia tuossa vanhassa tapauksessa. Vaikuttaa aika selvästi psykoosilta jos selittelee naapureilleen salamyhkäisesti salaliitoista ja kotona höpöttelee yöt ja päivät seinille. Pikkuisen eri asia kuin naapurinrouva/herra joka tervehtii normaalisti käytävässä, ehkä sanoo pari sanaa säästä ja istuu työpäivän aikana etäpalavereissa kuulokkeet korvilla.
Edellinen naapurini oli selkeästi ongelmainen tapaus: luimisteli käytävässä; ei ikinä katsonut silmiin tai tervehtinyt; juoksi alta pois jos kuuli että jokin toinen on käytävässä; sai yksiössään raivokohtauksia ja paiskoi tavaroita seiniin ja huusi yksikseen. Vaikka joku ehkä tähänkin tulee huutelemaan että "ujo se vain oli" niin ei ollut - eron huomaa kyllä normaalin ujouden ja syvän ahdistuksen ja sisäisen sekavuuden välillä.
Itsekin olen joskus voinut henkisesti pahoin, joten en stigmatisoi näitä oireita: sen sijaan toivon että ajojahdin sijaan ihmisille hommattaisiin tarvittavaa apua kuten ambulanssi paikalle herjalappusten sijaan.
Viestissäsi on hyvä ajatus ja henki, mutta on sekin ahdistavaa, jos ihminen ei saisi koskaan kotonaan suuttua ilman, että pidetään henkisesti epävakaana. Joku voi huudella vaikkapa pelatessaan konsolipeliä tai riidellä puhelinkeskustelussaan toisen ihmisen kanssa.
Itse joskus parikymppisenä yksin asuessani raivostuin joskus jostain tietokoneongelmasta tai siitä, jos ei vaikkapa tv-ohjelman tallennus ollutkaan toiminut. Tai riitelin puhelimessa vanhempieni tai silloisen miesystäväni kanssa yms. Jollekin ulospäin (seinien läpi) se olisi voinut kuulostaa siltä kuin olisin yksin seinille huudellut.
Suomessa tuo, että vältellään kohtaamasta ketään, on yleistä ja sellaiset itseään normaaleina pitävätkin saattavat odotella, että rappukäytävä on tyhjä, ennen kuin menevät ovesta ulos.
Uskoisin että jokainen ihminen tajuaa että naapuri voi lyödä jalkansa ovenpieleen ja huutaa. Tai suuttua vaikkapa kerran viikossa/kuussa jollekin läheiselleen ja huutaa puhelimeen. En nyt tarkoittanut kuitenkaan kirjoituksellaan tämmöisiä ihan normaaleja ääniä. Kukaan ei elä kuin kryptassa, vaan ääniä kuuluu ihan normaaliin elämään: jopa niitä häiritseviä.
Sen sijaan jatkuva räyhääminen ja paikkojen rikkominen (vaikkakin omassa kotonaan) edustaa jonkinlaista epävakautta: ehkä pahaa alkoholiongelmaa tai sitten muunlaista mt-häiriötä.
Tuo kirjoitukseni naapuri oli moenlla tapaa erikoinen, ja yritinkin kirjoituksessani mainita ettei yksittäiset hänen piirteensä tehneet hänestä millään muotoa sairasta, vaan kokonaisuutena tyyppi oli ongelmainen. En minäkään aina jaksa tervehtiä naapureita tai jutella heille. Tämä tyyppi ei vain vältellyt normaalisti naapureitaan, vaan juoksi alta pois ja piileksi nurkan tai pilareitten takana välttääkseen kohtaamisia. Hän asui yksin mutta raivosi mihin aikaan päivästä tahansa seinilleen ja rikkoi asioita riehuessaan. Vaikka olenkin tottunut erilaisiin kerrostaloasukkeihin joilla monella on omat erityispiirteensä, niin ei kukaan ole ollut näin omituinen kuin tämä tyyppi.
Sossulla on päivystysnumero, johon voi soittaa nimettömänä tai mainita, ettei halua nimeään esiin. Itselläni oli vanhempi naapuri, joka sekosi pikkuhiljaa. Saattoi tulla ovelle keskellä yötä, pyytää rahaa, puhui sekavia ja kadotti omaisuuttaan ties minne. Soitin sosiaaliviranomaisille pari kertaa, ambulanssin varmaan kolme kertaa ja pari kertaa poliisillekin. Kerran meinasin mennä ovesta läpi, kun palovaroitin huusi, haisi savu, eikä kukaan tullut heti avaamaan. Ehdin käydä muutkin naapurit läpi että tulkaa auttamaan, mutta sitten ovi aukeni ja asukas kertoi että jotain paloi hellalle.
Oli todella raskasta seurata hommaa vierestä, kun olin pienen lapsen kanssa kotona. Olen iloinen että henkilö sai loppujen lopuksi apua ja pääsi tuetun asumisen pariin. Toki siinä kävi niin, että hän suuttui minulle kun olin puuttunut elämäänsä mutta pidän sitä toissijaisena asiana, kun kerran voi nyt paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastan skitsofreniaa ja minulla psykoosit tulevat ja menevät. En suinkaan ole laitoksessa aina kun olen psykoosissa, vaan olen kotona ja käyn jopa töissä. Olisin osastolla joka viikko jos jokaisesta psykoottisesta kohtauksesta pitäisi mennä osastolle.
Minkä tyyppisiä psykooseja sinulla on, kun töissä käyminen onnistuu?
Kuulen ääniä ja minulla on harhaluuloja. Syön lääkkeitä jotka auttavat tunnistamaan harhat harhoiksi.
Sinulla on siis sairauden tunne ja syöt lääkkeesi. Moni ei näin tee ja onkin sittentazaisesti osastojaksoilla
Voi jee, joku puhuu ehkä työpuheluita tai sukulaisensa kanssa puhelimessa, niin luullaan, että puhuu yksikseen. Ehkä sillä seinä korvassa muita kuuntelevalla on se isompi ongelma.
Aloitus on vuodelta 2014.