Lue keskustelun säännöt.
Yhteinen tekijä työhistoriassani: minä
31.01.2014 |
Työelämää on takana. Miten onnistunkin hakeutumaan tämmöisiin työpaikkoihin? Yhteistä näille työpaikoille on myös se, että ne ovat alle 20 hengen työyhteisöjä.
1. Esimies joutuu onnettomuuteen, yrittää itsemurhaa, jää pitkälle sairaslomalle - kaikki työt kaatuvat kahden alaisen niskaan ja omistaja on vaan sitä mieltä että olettehan te näitä hommia ennenkin tehneet, hoidatte nämä tästä eteenpäinkin. Seuraus: totaalinen uupumus, iso virhe, potkut.
2. Virkeän oloinen työpaikka, jossa tosin väki kulkee kuin stokkan ovissa. Puolen vuoden jälkeen tiedän jo yhtä ja toista taustoista ja sitten yllättäen tulee tieto että vaihtoehdot ovat joko konkurssi tai isompi toimija ostaa firman. Meidät myydään.
3. tai oikeastaan jatkoa edelliseen. Yrittäjä oli onnistunut maalaamaan konkurssikypsästä firmastaan niin hienon paketin, että uusi omistaja mm. teki isoja investointeja. Alle vuosi siitä tämä uusi omistaja oli ajautunut talousvaikeuksiin, väki oli saneerattu ulos ja jäljellä oleva liiketoiminta myyty eteenpäin.
4. Hyvän alun jälkeen käy ilmi, että toimitusjohtaja häipyi ulkomaille kassan kanssa. (Ei muuten maksettu lomarahoja täältä).
5. Ahkeruus maan perii, tuumaan ja päätän aloittaa ilman ennakkoasenteita - jälleen mukavan oloisessa firmassa. Sen verran pieni yritys, että varsinaisia yyteeneuvotteluja ei tarvita, mutta työntekijöille tarjotaan silti palkan alennusta, väliaikaista, jotta päästään notkahduksen yli.
Voi sun ****** sanon minä. En uskalla hakea edes töitä, jos kaikki kaatuu tähän malliin. Kuka tämmöisen edes palkkaisi? Ja listasta puuttuu ne jutut, joissa esimies lähti perjantaina myöhään kotiin eikä enää herännyt lauantaina, kaikki sairastetut syövät ja homevauriot tai se yksi toimistotyranni, joka sai lähipiirin hipsimään sukkasillaan.
Kertokaas, minne sitä hakisi töihin että saisi olla kuten omat vanhempani, varma siitä että hommaa jatkuu eläkepäiviin?
Kommentit (4)
Työhistoriasi ei kerro niinkään sinun kyvyistäsi kuin pienten yritysten yrityskulttuurista. Isommissa firmoissa asiat hoidetaan pääsääntöisesti asiallisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on taas taustalla isompia firmoja ja ne firmat on lähes järjestäen kaikki myyty tai sitten täältä siirretty lähes kaikki toiminta ulkomaille. Olen vielä liikkunut eri toimialoilla, joten tätä ei selitä vain yhden toimialan suuri murros. Nyt olen menossa tekemään harjoittelua firmaan, jossa on juuri YT:t menossa. Ja sitten vielä joku ihmettelee, jos työntekijät eivät sitoudu täysillä, kun se vastapeluri vaihtuu vähän väliä ja muuttaa pelisääntöjä. (Itse sinänsä olen vielä sangen motivoitunut työntekijä, mutta en kovin henkilökohtaisesti ota firmojen sisäisiä asioita, vaan ajattelen asioita myös omasta vinkkelistäni. On pakko.)
Voi herranjumala miten huono tuuri sulla on ollut!
Sinun sijassani ehkä yrittäisin hakeutua isompiin ja maineeltaan vakavaraisempiin firmoihin siitäkin huolimatta että se ehkä tarkoittaisi pienempää palkkaa ja huonompaa titteliä. Väliaikaisesti.
Olen itsekin siis sen tehnyt - menin n. 25 ihmisen firman päällikkötehtävistä n. 300 ihmisen firman ei-päällikkötehtäviin. Isommissa firmoissa on kuitenkin enemmän myös niitä etenemismahdollisuuksia, ja alle vuodessa olin sitten taas sillä päällikkötittelillä ja samankaltaisilla tuloilla. Ei se tulotaso mikään kovin hurja ollut siltikään, mutta tulipa ainakin cv:hen työkokemusta joka ei katkennut johonkin outoon ongelmaan.
Tsemppiä, kyllä jotain parempaa VARMASTI löytyy.
Kiitos tsempistä.
Yön yli nukuttuani tämän viimeisen uutisen jälkeen on mieli vähän rauhoittunut. Ehkä se on juurikin siinä, että haen "ihmisen kokoista" työpaikkaa. Olen vaan tullut yliherkäksi kaikille tuollaisille viittauksille, että firmalla menisi jotenkin huonosti, olen nähnyt (kuten luettelin) miten mikään ei ole pysyvää.
Pienessä työpaikassa niin paljon on yrittäjän vastuulla. Yksi sairaskohtaus, se on siinä. Ja työnantaja ei ole niin kaveri, että kovasti suostuisin ilmaiseksi tekemään.