Tarvitsen uusia lapsettomia ystäviä.

Sä voisit tietenkin kysellä noilta ystäviltäsi, mitä he ajattelivat sun arjesta silloin, kun olit parikymppinen äiti, ja sen vaikutuksesta teidän ystävyyssuhteeseenne...

Ei sillä ollut juurikaan vaikutusta meidän ystävyyssuhteisiimme. Ovat sen monesti sanoneetkin ja päivitelleet sitä, miten minä aikanaan pystyin viettämään pitkää iltaa ja juttelemaan kaikesta muusta, paitsi lapsistani. Tai en minä nyt varmaan rehellisyyden nimissä koskaan pystynyt koko iltaa heistä hiljaa olemaan, mutta kuitenkin :) 

On me tätä siis puitu ja ystävät tiedostavat itsekin, että ovat kadonneet kotiinsa jotenkin. Mutta eivät kuitenkaan oikein todella yritä päästä sieltä poiskaan. Me esimerkiksi aina reissasimme kavereiden mökille lasten kanssa ja siellä ne mukulat sujuvasti meni mukana. Nykyään kukaan ei voi lähteä enää kaveriporukalla mökille, kun on niin hankalaa, kun pitää vahtia lapsia, ei jaksa valvoa myöhään, päiväunet, lounaat ja kaikki ja hirveä vaiva... 

Minä mielelläni jatkaisin elämääni ja ystävyyssuhteitani normaalisti, mutta taidan olla ainoa :) Eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että menenkin kahville ystävän luokse, jos hänen on hankala lähteä kotoa, mutta en jaksaisi jutella ihan koko iltaa hänen lapsistaan ja jäädä iltarutiinien jalkoihin kerta toisensa jälkeen. 

ap

Minulla oli sama ongelma, onneksi olen nyt löytänyt uusia ystäviä. Jotkut ihmiset vaan vajoaa siihen täysin lasten ympärillä pyörivään elämään, eikä sille voi mitään.

Se sopinee heille, mutta minulla on sama juttu kuin ap:llä, että vaikka mielelläni joustan ja menen kahville ystävän luo tai tapaan ulkoilun merkeissä tms., niin en sitä loputtomiin jaksa, jos ystävän lapset vie aivan kaiken huomion.

Minä olen suosiolla etsinyt uusia tuttavuuksia ja jättänyt nuo täysin mammailuun (osalla jo kouluikäiset lapset ja yhä edelleenkään ei voi tehdä yhtään mitään, kun kaikki on niiiiin hankalaa ja lapset on myös opetettu sellaisiksi, että mitään yhteisiä ulkoiluja, museoretkiä tms. ei voi tehdä, kun jatkuva kitinä ja vikinä) hurahtaneet pois ystäväpiiristä. Ei tosiaan ystävyyden sisällöksi minulle riitä se, että minun roolini on pelkästään joustaa ja sopeutua ystävän perhe-elämään.

Eli ap, hyväksy tosiasiat. Ehkä osa noista ystävistäsi vielä normalisoituu ja sitten voit lämmitellä välejä uudestaan. Osa kyllä vajoaa ikuisiksi ajoiksi siihen "ei voi tehdä mitään, kun on tämä perhe" elämään.

Kaikilla ei ole niitä kaksia isovanhempia, joille viedä lapset hoitoon, ja silloin ne iltamenot voi jo ihan sen takia olla hankalia. Moni myös kokee, että jos lapset on arkena päivähoidossa ja vanhemmat töissä, niin ei haluta enää laittaa lapsia hoitoon vielä viikonloppunakin, vaan halutaan viettää aikaa koko perheen voimin ja olla yhdessä lasten kanssa.

meillä ongelma on se että kuopus 3v ei anna mun aamusin nukkua vaikka mies heräisikin. LÄhde nyt siinä sitten viihteelle pidemmän kaavan mukaan kun aamulla herätys 6:30 tai aikasemmin. Tämä ratkesi onneksi niin että menen nykyään yöksi ystävän luokse joten ei tartte kytätä kelloa ja katsoa että enää niin ja niin monta tuntia ennenkuin pitää herätä.

Tai sitten lähdemme akkaporukalla Tallinnaan tai toiseen kaupunkiin yöksi tms. Ja kyllä mä kahvilaan tai kylään pääsen iltaisin jos kutsutaan. Kyllä se lapsi siinä mukana kulkee. Lenkille tai salille ei ole tullut lähdettyä kun aikaa on muutenkin niin vähän tuon ipanan kanssa tarhan jälkeen.

Joten voisit ehdottaa näille kavereillesi jotain muuta ratkaisua kun baariin ja kotiin yöksi.

harvemmin mutta joskus mennään myös miehen kanssa kahdestaan ystävien luokse ja sillon lapset ovat hoidossa isovanhemmilla.

Vanhempia lienee kahdenlaisia: niitä, joilta vanhemmuus sujuu luonnostaan, ja niitä, joille vanhemmuus on joku kauhea projekti jota pitää miettiä ja pohtia ja suunnitella ja organisoida. Itse olen jättänyt taakseni ne äiti-ihmiset, joiden mielestä on kunnianloukkaus vaatia heitä näkemään itseään edes kerran vuodessa. Heille saa riittää se, että "näemme" facebookissa.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 09:59"]meillä ongelma on se että kuopus 3v ei anna mun aamusin nukkua vaikka mies heräisikin. LÄhde nyt siinä sitten viihteelle pidemmän kaavan mukaan kun aamulla herätys 6:30 tai aikasemmin. Tämä ratkesi onneksi niin että menen nykyään yöksi ystävän luokse joten ei tartte kytätä kelloa ja katsoa että enää niin ja niin monta tuntia ennenkuin pitää herätä.

Tai sitten lähdemme akkaporukalla Tallinnaan tai toiseen kaupunkiin yöksi tms. Ja kyllä mä kahvilaan tai kylään pääsen iltaisin jos kutsutaan. Kyllä se lapsi siinä mukana kulkee. Lenkille tai salille ei ole tullut lähdettyä kun aikaa on muutenkin niin vähän tuon ipanan kanssa tarhan jälkeen.

Joten voisit ehdottaa näille kavereillesi jotain muuta ratkaisua kun baariin ja kotiin yöksi.

harvemmin mutta joskus mennään myös miehen kanssa kahdestaan ystävien luokse ja sillon lapset ovat hoidossa isovanhemmilla.

[/quote]

Miksi alapeukku?

T. Ei tämä kirjoittaja