Lue keskustelun säännöt.
Miten löysätä napanuoraa? Päästää hihnaa vähän löysemmälle?
30.01.2014 |
Tytöllä alkoi eilen kuukautiset. Mun pitäisi osata asennoitua jo niin, että siitä on tulossa iso. Että se on jo aika iso. Mä pidän sitä kuitenkin vielä ihan pienenä. En osaa "antaa löysää" vaan edelleen on aikalailla samat säännöt ja rajat kuin vaikka ekaluokkalaisenakin oli.
Kun katselen tyttären kavereiden fb-profiileja (mitä ei tietenkään lapsellani ole..), niin kaikki näyttävät jo niin isoilta ja kaikilla on jo niin isojen juttuja. Meidän tyttö leikkii vielä legoilla ja barbeilla ja varmaan vain siksi, kun äiti on tällainen kaiken kieltäjä.
On siis nelosluokkalaisesta kyse. Millaisia teidän 10-11-vuotiaat on?
Kommentit (4)
Pahin virhe olisi nyt ajatella, että tyttö on jo iso. En tarkoita, että pitäisi vain Pikku Kakkosta katsella, mutta ei kukaan leiki, jos ei halua ja siitä nauti. Meidän tytöillä ja heidän kaveripiirillään oli justiin nelosella hetken aikaa kamala tarve oli kovin isoa tyttöä, mutta ajan mittaan kaikki rauhoittuivat ja esimerkiksi kutosella meininki on kovin harmonista. Tytöt ovat reilusti omia itsejään, eivätkä tunne enää tarvetta esittää mitään. Yläastetta odotellessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, minä olen aika samanlainen. Joskus ihan pelästyy, kun huomaa, kuinka iso se tyttö jo on (meilläkin neljäsluokkalainen). Se, että sillä alkaa pian kuukautiset, kauhistuttaa minua. Minulla on auttanut, kun olen miettinyt, millainen itse olin sen ikäisenä. Meillä ei ollut edes kännyköitä, silti me kuljettiin kavereilla ja tallilla ja joskus kaupungillakin. Nykyisin sentään pystyy melkein aina saamaan sen lapsen ainakin puhelimella kiinni... Minä haluaisin myös olla lapselleni äiti, jolle voi puhua asioista. Minulla itselläni ei sellaista ollut...
Huh! Onneksi meillä on vaan poikia. Meidän nelosluokkalainen 10-vuotias on ainakin ihan pikkupoika vielä. 12-vuotias kuudesluokkalainen alkaa ehkä vähän olla isoa poikaa, mutta aikalailla samoilla säännöillä meillä edelleen mennään. Ja onneksi on enemmän kiinnostunut urheilusta kuin ulkona hillumisesta ja meillä on koko perheen harrastuksiakin (esim. laskettelu, motocrossailu) niin paljon, että uskon että pojat viihtyvät meidän kanssa vielä pitkään. Tai ainakin toivossa on hyvä elää. :)
En tietenkään mitään mammanpoikia kasvata, mutta en silti haluaisi, että ne jo vuoden parin päästä viettävät viikonloput kavereiden kanssa ryypiskelemässä tms. Siksi yritetään panostaa siihen, että itse tehdään ja touhutaan aktiivisesti lasten kanssa.
up
Ei keneltäkään irtoaisi vertaistukea tässä "hirveässä kriisissä"?