Lue keskustelun säännöt.
Haluan antaa lapset exälle ja aloittaa uuden elämän
30.01.2014 |
En koskaan ole halunnut lapsia. Suostuin synnyttämään kolme lasta exälle, koska hän jotenkin lepertelemällä sai minut manipuloitua tehtävään. En ole koskaan sen suuremmin kokenut lapsista iloa tai rakkautta. En imettänyt ja jatkoin töitä heti kun vain kykenin, exä jäi kotiin lasten kanssa.
Mies petti monta kertaa ja ero tuli. Nyt minua suoraan sanoen vituttaa, että minulla on lapsia hidastamassa elämääni. Jäisin heidän kanssa yksin, kiitos miehen. Haluan, että exä ottaa lapset luokseen asumaan. Minä haluan elää nyt sitä vapautta, jonka menetin kun esikoinen syntyi. Lapset ovat 2v, 4v ja 9v.
Haukkukaa vaan pystyyn, ei hetkauta. Miehillä on aina joku oikeus jättää lapset äidille ja aloittaa uusi elämä. Miksen minä voi tehdä niin?
Kommentit (50)
Ovatko lapset tyttöjä vai poikia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ne sun lapses näkis tän keskustelun.
Paljon ikäviä kommentteja. Tavallisemmin on niin päin, että nainen puhuu miehen ympäri halutessaan lapsia. Ja eron tullessa lapset jäävät äidille. Eli juuri päinvastoin kuin apllä. Jos ap olisi ollut mies niin veikkaan että kommentit olisivat olleet ihan erilaisia. Ei ole sukupuolten välistä tasa-arvoa saatu vielä Suomeen. Ainakin mitä tulee ihmisten asenteisiin.
No aloitus oli toki hieman ikävään sävyyn kirjoitettu, mutta yleisesti ihmettelen, että miksi oletetaan aina, että eron tullessa lapset jää äidille ja tapaa isää vain joka toinen viikonloppu? Ja vielä enemmän ihmettelen, että miksi silloin isää ei pidetä yhtään huonona, mutta päinvastaisessa kuviossa äiti on aina huono äiti?
Et ole ap mielestäni yhtään huono äiti, jos olet sitä mieltä, että teillä lasten etu on se, että isä on lähivanhempi ja sinä etävanhempi. Uskon, että on paljonkin eroperheitä, joissa kuvio toimisi näin paljon paremmin. Näin ei vaan yleensä tehdä, koska automaattisesti oletetaan, että äiti on lähivanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun exä halusi lasta todella paljon, itselläni ei ole ikinä ollut vauvakuumetta eikä mitään hinkua äidiksi. No erottiin miehen kanssa kun tyttö oli parivuotias ja jäin sitten yksinhuoltajaksi. Tytön ollessa 8-vuotias tehtiin päätös, että tyttö muuttaa isänsä luokse ja tätä ratkaisua en ole katunut eikä ole kukaan muukaan.
Heillä menee hyvin siellä (rakkaat isovanhemmat asuu ihan lähellä ja näkevät usein) ja mulla menee ihan hyvin täällä. Nähdään silloin tällöin kun vuorotyöni antaa myöten.
t.etä-äiti
Minkälainen reppana rassu täytyy olla, että tekee lapsia vain toisen mieliksi ja vielä useamman? Kamalan lyhytnäköistä ja suoranaista pelkuruutta. Mitä oikein pelkäätte, kun ette uskalla elää niin kuin itse haluatte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin meilläkin lapsi jäisi isälleen jos ero tulisi. Hän on enemmän halunnut lasta, hoitanut enemmän kuin minä ja huolehtiikin lapsesta paremmin kuin minä. Minkä ihmeen takia siis jäisin lähivanhemmaksi?
Meillä myös niin, että olen ns.viikonloppuäiti ja maksan elareita. Päädyimme siihen ratkaisuun, koska exällä tuhat kertaa paremmat tukijoukot ja molemmat poikina viihtyvät isänsä kanssa paremmin. Lapsia kyllä haluttiin molemmat ja hoidin heitä käytännössä yksin vauvoista 4-vuotiaiksi. Täydellisen uhrautumisen takia sairastuin vakavaan masennukseen, joka johti eroon. Ehdottomasti oikea ratkaisu oli, että jäin etä-äidiksi. Tsemppiä ap!!! Varmaan teet oikean ratkaisun, jos isä samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, annettujen tietojen mukaan tuo kuulostaa ihan hyvältä ratkaisulta. Ei siitä tarvitse tuntea huonoa omatuntoa, olette varmasti miettinyt sitä, mikä on sinulle, exällesi ja lapsille paras. Älä välitä siitä, jos joku arvostelee, kaikilla on oma elämä elettävänään. Tsemppiä <3
Kunhan et toista sitten samoja virheitä, kun seuraava kaksilahkeinen tarttuu matkaasi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun täytyy myös sanoa, että jos eroaisimme, olen miettinyt jo etukäteen, että lapset, tyttö ja poika jäisivät miehelle.
Mun mielestä lasten kanssa eläminen on niin sitovaa, että minusta ei yksin olisi siihen. Oikeastaan eroaminen olisi siitä hyvä, että saisin elää osan aikaa omine vapauksineni, sitten ottaa lapset luokseni esim. kerran viikossa.
Olet ap rohkea nainen, kun nyt sanot, miten sinä tarvitset asioiden olevan, etkä väkisin jatka ei toimivaa tilannetta, kyllä elämänne tuosta vielä järjestyy!
Kerroitko kaiken vai löysitkö miehen joka ei pidä lapsista joten koitat päästä lapsista nopeasti eroon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sen takia on outoa ettet äiti halua lapsiaan luokseen asumaan, koska äitiin ja lapseen yleensä muodostuu vahvempi side jo biologisestikin.
Minusta isä voi ihan yhtä hyvin olla lähivanhempi erotilanteessa. Etenkin, jos mies osaa ja kykenee hoitamaan lapsia (ei alko- tai mt-ongelmaa). Miksi täällä dissataan aloittajaa? Tilanne on ilmeisesti ihan akuutti, joten aloitus on kirjoitettu ilmeisen tunteella. Hienoa, jos löytyy äiti, joka kykenee ajettelemaan lasten parasta tuossa tilanteessa.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 09:21"]
Minusta isä voi ihan yhtä hyvin olla lähivanhempi erotilanteessa. Etenkin, jos mies osaa ja kykenee hoitamaan lapsia (ei alko- tai mt-ongelmaa). Miksi täällä dissataan aloittajaa? Tilanne on ilmeisesti ihan akuutti, joten aloitus on kirjoitettu ilmeisen tunteella. Hienoa, jos löytyy äiti, joka kykenee ajettelemaan lasten parasta tuossa tilanteessa.
[/quote]
Joo todella hienoa! Hienoa ap, että teit lapsia vain koska miehesi halusi, hienoa ettei sinulla ole mitään rakkautta lapsia kohtaa, hienoa että he saavat elää koko elämänsä kärsien tunnekylmästä äidistä, joka ei heitä edes halunnut. Todella hienoa...
Nyt kaikki vaan tekemään lapsia, vaikka ei haluaisikaan, kyllä joku niistä huolehtii, jollei niiden isä niin sitten valtio. Eihän niiden tunteilla ole mitään väliä, eihän lapsilla edes ole tunteita eikä ne tajua mitään kuitenkaan. Ihan hyviä aikuisia nistä silti tulee, kunhan joku niistä huolehtii, ei ne nyt mitään äitiä tai äidinrakkautta tarvitse.
Hienoa ap olet hieno ihminen!
Pääasia, että elät elämää missä tunnet itsesi onnelliseksi.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 23:07"]
Paljon ikäviä kommentteja. Tavallisemmin on niin päin, että nainen puhuu miehen ympäri halutessaan lapsia. Ja eron tullessa lapset jäävät äidille. Eli juuri päinvastoin kuin apllä. Jos ap olisi ollut mies niin veikkaan että kommentit olisivat olleet ihan erilaisia. Ei ole sukupuolten välistä tasa-arvoa saatu vielä Suomeen. Ainakin mitä tulee ihmisten asenteisiin.
[/quote]
Aamen!
En usko, että ihmisen tulee elää juuri sellaista elämää kuin itse haluaa ollakseen onnellinen. Onnellinen ja elämässään menestyvä ihminen kykenee sopeutumaan, luopumaan joistakin toiveistaan, priorisoimaan elämänsä uudelleen ja etsimään ne keinot, joilla voi elämää mahdollisimman onnellista elämää ilman, että pakenee vastuuta ja velvollisuuksiaan, joita hänellä on lapsiaan, yhteiskuntaa ja muita ihmisiä kohtaan. En myöskään usko, että hyvä elämä on samaa kuin helppous. Se mikä nyt saattaa tuntua raskaalta, voi vuosien päästä tehdä sinut onnelliseksi: tiedät kantaneesi vastuusi ja olleesi hyvä äiti.
Sinuna keskustelisin exän kanssa mahdollisimman hyvät hoitojärjestelyt, jotka kuitenkaan eivät estä lasten hyvää lapsuutta. Teillä se olisi niin, että otat joka toinen vkl lapset luoksesi ja olet näiden viikkojen ajan myös arkena tekemisissä lasten kanssa. Kun nuorimmainen on muutaman vuoden vanhempi, siirrytte viikko-viikko -systeemiin. Jos mies ei tähän suostu, niin no, mitä vaihtoehtoja sinulle jää.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 22:51"]
Tietysti näen lapsia, en minä heitä hylkää. Exä on hyvin isällinen ja lapset rakastavat häntä. Eivät he minun kanssani viihtyisi...
Ap
[/quote]
Ei kai tuossa sitten mitään. Yleensä toisesta tulee erossa ns. lähivanhempi, ja toinen tapaa lapsia sovitusti esim. viikonloppuisin.