hermostunut vauva?
3kk poikamme on tosi sätkivää ja hermostuneelta vaikuttavaa tyyppiä, selällään ollessaan huitoo tosi paljon ja silmät ovat apposen auki " säikähtäneen" näkösenä. Ei myöskään yksikseen viihdy makoillen, paljon siis seurustellaan. En kuitenkaan sanoisi, että poika on vaikea lapsi, koska rauhottuu kantoliinaan aika nopeasti. Ei siis ole ikinä itkenyt tuntikaupalla putkeen.
Tämä " vilkas vireystila" on hänelle tosi yleistä. Pariviikkoisena kätilökin ihmetteli, että miten voi näin pieni olla jo nöin " hereillä" ja hymytkin alkoivat jo 3vk ikäisenä. Nukkumaanmeno on päivisin ja öisin tosi vaikeaa ja yhtä itkua, itsekseen ei nukahda ollenkaan. sillointällöin nukahtaa juodessaan, harvemmin sylissä keinutteluun, yleensä nukahtaa kantoliinaan kun raajat eivät enää mahu " sätkimään" - kantoliinaan nukahtaa todella nopeasti, joskus muutaman minuutin sisällä. Tällä hetkellä heräilee yöllä tunnin välein ähisemään ja sätkimään.
Poika saa päivässä rauhoitella tosi usein, pitää myös usein semmosta hermostunutta ähinää ja vaikutaa stressaantuneelta. Kohtalotovereita? Onko joistain hoidosta mahdollisesti apua vauvan hermostuneisuuteen? (Itse yritän olla mahdollisimman rauhallinen etten omalla käytöksellä hermostuta poikaa)
Kiitos vastanneille!
Kommentit (2)
Vai oletko kokeillut, sehän rauhottais tuota huitomista ja sätkimistä, kun pistää napakkaan kapaloon. Kapalo lisää turvallisuuden tunnetta, tosi kaikki vauvat eivät siinäkään viihdy.
Aluksi kokeilet ihan jollain peitolla ja sitten jos tuntuu hyvältä ja vaava viihtyy, saa ainakin netistä tilattua ihan sellasia kapalovaatteteita, tai miksi niitä nyt kutsutaan, mitkä on ihan juurikin sitä käyttötarkoitusta varten tehtyjä.
Tietty jos ei halua sellaiseen sijotaa niin joku ohaknen peitto tai näin kesällä ihan pelkkä pussilakana kyllä ajaa samna asian. :)
-Mie
Eilen juuri mietin, miten erilainen tämä kakkosemme (nyt 3-kuinen) on. Isoveli oli aina sellainen, että kun hänet laittoi lattialle, niin jalat ja kädet viuhtoivat joka suuntaan, kuului kovaa tuhinaa ja puhinaa. Ei nukahtanut itsekseen ja heräili helposti. Illalla piti toisella kädellä pitää tuttia suussa ja toisella kädellä pitää käsistä kiinni, ettei olisi viuhtonut niin lujaa. Tuota ähinää ja puhinaa, levottoman tyytymättömän oloista käytöstä oli myös. Minä tulkitsin ne silloin masuvaivoiksi ja ne menivätkin ohi puoleen vuoteen mennessä. varmaan nämä ovat myös temperamenttikysymyksiä. Minusta sinun toimenpiteesi kuulostavat ihan hyvälle: kantaminen ja lähellä pitäminen on juuri se, mitä tuollainen vauva tarvitsee, äidin rauhallisuus eikä turha hermoaminen, mitä itse kyllä valitettavasti harrastin liikaakin esikoisen kanssa.