Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vain Suomessa vihataan lapsia
30.01.2014 |
Madventures-seikkailija Riku Rantalan kolumni:
Vain Suomessa vihataan lapsia
Julkaisin äskettäin kollegani kanssa matkailijan tapaoppaan. Taustatyössä tutustuimme vinoon pinoon englanninkielisiä alan opuksia.
Kansainvälisissä käytösoppaissa suomalaisista – etenkin miehistä – piirretään mieluusti kuva umpimielisinä, puhumattomina mölleinä, joiden kuuppaan mahtuu kerrallaan vain yksi ajatus: alkoholi, saunanlämmitys tai itsemurha.
Smalltalk tai koskettaminen ovat Suomen miehille tabuja, eikä julkisia hellyydenosoituksia harrasteta.
Kuten esimerkistä huomaa, laiskasti laaditut tapakulttuurioppaat vahvistavat virheellisiä stereotypioita ja raakoja yleistyksiä.
Omien reissukokemuksieni pohjalta esitän kuitenkin yhden suomalaisyleistyksen, joka valitettavasti on totta. Missään päin maailmaa en ole kohdannut yhtä vihamielistä suhtautumista lapsiin kuin Suomessa.
Tuhahtelua, kun pieni ihminen itkee tai hihkuu – ikään kuin julkisissa tiloissa tulisi pitää turpansa kiinni. Irvistelyä, kun lapsia saapuu samaan junanvaunuun tai lentokoneen viereiselle penkkiriville. Kärttyisten asiakkaiden antamia poistumiskehotuksia ravintoloista, kun täysin luonnollisesti käyttäytyvät pikkulapset "eivät osaa käyttäytyä".
Lasten kanssa matkustaessa huomaa, että edellä mainitut esimerkit eivät useimmiten ole ongelma missään muualla. Lapsia siedetään, koska heitä pitää sietää – se kuuluu hyviin tapoihin. Yksivuotiaan rääkynä ei aiheuttanut täyteen ahdetussa karibialaisessa pikkubussissa pienintäkään korvanlotkautusta. Kreikassa ukkelit jättivät ateriansa kesken jalkapalloillakseen hetken kaksivuotiaan kanssa tavernan pihalla.
Milloin suomalaisista on tullut näin luonnottomia? Olemmeko uhranneet ihmisyyden perusasiat tehokkuuden ja kurin alttarilla? Kaikkien tapojen taustalla vaikuttaa yleensä johdonmukaisia syitä, ehkä meillä ne ovat kiire, stressi ja oman lapsenomaisuutemme tukahduttaminen.
Pelottavaa on, että tällaiseen käyttäytymiseen olen syyllistynyt monesti itsekin – ymmärsin moukkamaisuuteni vasta tultuani itse isäksi ja otettuani lapset mukaan reissuun. Näin isänpäivän korvilla suosittelen molempia: oppii olemaan ihmisiksi.
http://www.hs.fi/matka/a1352353735028
Kommentit (53)
Monta yläpeukkua, olen kyllä Rantalan kanssa täysin samaa mieltä ja ihmettelen kovasti tätä suomalaista lapsivihamielisyyttä. En usko edes tuohon "Ranskassa" asujan kommenttiin sillä lapsemme saavat isänsä kotimaassa aina ihastelua ja suukottelua vierailtakin ja Suomessa monesti mökötystä. Tosin Suomessakin on kivoja aikuisia jotka vilkuttavat takaisin tai juttelevat pikkuiselle jos heihin ottaa kontaktia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta suomalaiset eivät vihaa lapsia. Suomalaiset vihaavat huonoa käytöstä, joka ei ns. mahdu normeihin.
Ainakin omia lapsiani on ihasteltu tuntemattomien taholta lukuisia kertoja, varsinkin tyttöä katsellaan hymyillen todella usein. Kontaktia lapseen eivät kaikki tietenkään ota, koska se ei kuulu suomalaiseen tapakulttuuriin: meillä tykätään pitää etäisyyttä.
Japanissa ei monikaan lapsi raivoa julkisella paikalla, koska maan tapakulttuuri ei opeta siihen. Suomessa lasten suhteen on menty aivan överiksi, ja heiltä pitää nykyään hyväksyä sellaistakin käytöstä, joka ei kuulu suomalaisuuteen ollenkaan. En puhu tässä nyt uhmaikäisen kauppaväsymyksestä, vaan ihan yleisellä tasolla.
Sehan on vain minun kokemukseni asiasta.
terv. nro. 2.
Olen asunut viidessä eri maassa, en vain reissannut kuten Rantala. Kyllä huonosti käyttäytyviin lapsiin suhtaudutaan samalla tavalla muuallakin maailmassa. Tosin, hyvin monessa maassa lapset osaavat käyttäytyä, toisin kuin Suomessa.
Perusteetonta yleisyyteen vetoamista. Siitä, että vain Suomessa "vihattaisiin" lapsia (mikä ei pidä paikkaansa), ei mitenkään seuraa, että suhtautumistavassamme olisi jotakin pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin väittävät ovat luultavasti liikkuneet vain alueilla joissa lapsia kannattaa pitää tiukassa valvonnassa ettei lapsenryöstäjät nappaa heitä. Normaalimmilla alueilla lapset ovat yhtä villejä ja vielä pahempia kuin suomessa.
Japanissa kyllä lapsia vihataan myös...metelöivät lapset ovat aivan kauhistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on totta että Suomessa lapsia vihataan! Ja on totta,että ovat huonosti kasvatettuja varmaan johtuu siitä että just vihataan eikä sen takia uskaltavat osoitta rajat,kun ei rakkauttaakaan saavat ...joten kasvavat pä vihaisia jälleen ja kurittomia ankeita ja masentuneita..alkoholin tottuneita.eikä heistä kukaan välittää..tämä on Suomen tulevaisuus.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 14:55"]
Japanissa kyllä lapsia vihataan myös...metelöivät lapset ovat aivan kauhistus.
[/quote]
Oletko oikeasti ollut Japanissa koskaan? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo suomalainen lapsiin suhtautuminen riippuu ihan selvästi sen suhtautujan iästä ja sukupuolesta. Kun liikun kaupoissa 1- ja 4-vuotiaideni kanssa, vanhat (yli 70-vuotiaat) naiset ja miehet hymyilevät, vilkuttelevat ja ihastelevat. Keski-ikäiset miehet myös useimmiten suhtautuvat positiivisesti. Keski-ikäisiä naisia taas selvästi monesti ärsyttää lasten kanssa liikkuva äiti. Kaikkein negatiivisimpia ovat kuitenkin nuoret 20-35-vuotiaat) naiset.
Tämä nuorten naisten vihamielinen suhtautuminen toisten lapsiin on mielestäni todella suomalainen piirre.
Mulla on lapsi, joka on ihan vauvasta asti ollut hyvin sosiaalinen, siis kiinnostunut kanssaihmisistä ja vierastanut hyvin vähän. Me asutaan syrjäkylällä, joten aika suuri osa harvoista vastaantulijoista on tuttuja, vähintään aina tervehditään. Jotenkin koko kaupungissa on sellainen ilmapiiri, että helposti varsinkin vanhemmat ihmiset puhuvat pienelle lapselle jotain.
Ainakin oma lapseni ottaa siis varsin herkästi kontaktia ympäristössä oleviin ihmisiin. Kaupungilla kävellessä usein tervehtii vastaantulojoita, joista monet eivät tietenkään edes huomaa lapsen heitä (tämä siis ei ole kritiikkiä). Varmaan monet muutkin lapset ovat hyvin avoimia vieraille ihmisille, mutta kun Suomessa ei oikein ole sellainen tapa, että vastaantulijoita ja vieraita ihmisiä kauheasti noteerattaisiin, jää lapsiltakin pian ympäröivät ei-tutut ihmiset huomioimatta. Ja tässä on mun mielestä se avain: monessa muussa kulttuurissa tuntemattomien kanssa jutteleminen, tai ihan pelkkä katsominen ja hymyileminen opettaa lapsillekin, että kanssaihmiset otetaan huomioon. Suomessa on enemmän niin, että julkisella paikalla liikkuvat yksiköt (oli kyse sitten yksittäisestä ihmisestä tai perheestä) ovat tiiviisti oman kuplansa sisällä ikään kuin ympärillä kulkevat ihmiset eivät olisi paikalla. Mielestäni se ei oikein opeta lapsille toisten ihmisten huomioonottamista.
Kyse on tietenkin kulttuurieroista. Suomalainen kuplaan vetäytyminen on meidän kulttuurillemme tyypillistä etäkohteliaisuutta, jossa toisen omaa tilaa kunnioitetaan. Kuplaan vetäytyminen nyt ei kuitenkaan mielestäni ole paras tapa kasvattaa lapsesta toiset huomioivaa ja hyvin käyttäytyvää yksilöä. Uskon, että positiivinen huomioiminen passiivisen mulkoilun ja vanhempien häpeämisen sijaan on paljon tehokkaampi tapa saada aikaan sosiaalisesti sujuvaa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 15:11"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 14:55"]
Japanissa kyllä lapsia vihataan myös...metelöivät lapset ovat aivan kauhistus.
[/quote]
Oletko oikeasti ollut Japanissa koskaan? :D
[/quote]
Niin uskomattomalta kuin se voi palstamammasta kuulostaakin, olen ollut ja ihan kokemuksen äänellä puhun. Sorry, etten huomannut kommentissani korostaa todella käyneeni Japanissa.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 15:22"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 15:11"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 14:55"]
Japanissa kyllä lapsia vihataan myös...metelöivät lapset ovat aivan kauhistus.
[/quote]
Oletko oikeasti ollut Japanissa koskaan? :D
[/quote]
Niin uskomattomalta kuin se voi palstamammasta kuulostaakin, olen ollut ja ihan kokemuksen äänellä puhun. Sorry, etten huomannut kommentissani korostaa todella käyneeni Japanissa.
[/quote]
No sitten minä olen käynyt eri japanissa kuin sinä kun minusta lapset vaikuttivat paljon villimmiltä ja kovaäänisemmiltä kuin suomessa ja vanhemmat komensivat vähemmän kuin täällä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eiköhän Afrikassa sentään vihata eniten. Ja monessa muussakin paikassa
Suomessa eri ikäset eivät ole tarpeeksi kontaktissa toisiinsa. Meillä ihannoidaan liikaa ihmisten jakamista omiin lokeroihinsa ja se näkyy. Meillä on enemmän baareja kuin koko perheen kahviloita, mammoille on ihan erikseen vielä omat kahvilansa. Leikkipuistot ovat enimmäkseen niitä, joissa lapseton aikuinen herättää epäluuloja ja koirilta on pääsy kokonaan kielletty. Tv-ohjelmat keräävät tietyn ikäistä kohderyhmää, koko perheelle ei montaa kivaa ohjelmaa ole. Harrastukset on ikäryhmittäin jaettu, pihoilla ja pihakaduilla on elämää joskus kesäiltoina ja silloinkin vain lasten toimesta. sukuillallinen ravintolassa on oltava ennen klo 18.00 muuten alaikäiset eivät saa osallistua. Baareissa, joissa ei ole ruokatarjoilua, ei saa edes terassilla juoda kahvia alaikäisen kanssa jne.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 15:41"]
No eiköhän Afrikassa sentään vihata eniten. Ja monessa muussakin paikassa
[/quote]
Afrikka on manner. Oletko koskaan edes käynyt yhdessäkään Afrikan maassa?
Viha on aika voimakas ilmaus. Se, ettei pidä jostain, ei tarkoita vihaamista. Vihaan liittyy pahan toivominen tunteen kohteelle. Eivät suomalaiset halua, että lapset jäävät auton alle tai tippuvat puusta ja katkovat kätensä tai muuta sellaista. He vain haluavat, että lapset käyttäytyisivät paremmin.
Se on enemmänkin välinpitämättömyyttä tai inhoa. Sitä huonoa käytöstä inhotaan. Useammin inhon oikeampi osoite on sitä paitsi ne vanhemmat, jotka eivät ole kasvattaneet lastaan kunnolla.
Summa summarum: Suomessa inhotaan niitä aikuisia, jotka eivät ole kasvattaneet lapsiaan kunnolla.
Monissa maissa aikuisetkin ovat äänekkäämpiä kuin Suomessa. Siis aikuisista lähtee semmoinen älämölö että lasten äänet jäävät kyllä sen peittoon. Ja kas, lasten äänet eivät ärsytä ketään tässä äänimaailmassa.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 15:45"]
Suomessa eri ikäset eivät ole tarpeeksi kontaktissa toisiinsa. Meillä ihannoidaan liikaa ihmisten jakamista omiin lokeroihinsa ja se näkyy. Meillä on enemmän baareja kuin koko perheen kahviloita, mammoille on ihan erikseen vielä omat kahvilansa. Leikkipuistot ovat enimmäkseen niitä, joissa lapseton aikuinen herättää epäluuloja ja koirilta on pääsy kokonaan kielletty. Tv-ohjelmat keräävät tietyn ikäistä kohderyhmää, koko perheelle ei montaa kivaa ohjelmaa ole. Harrastukset on ikäryhmittäin jaettu, pihoilla ja pihakaduilla on elämää joskus kesäiltoina ja silloinkin vain lasten toimesta. sukuillallinen ravintolassa on oltava ennen klo 18.00 muuten alaikäiset eivät saa osallistua. Baareissa, joissa ei ole ruokatarjoilua, ei saa edes terassilla juoda kahvia alaikäisen kanssa jne.
[/quote]
Olen samaa mieltä! Olen onnellinen siitä, että maalle muutettuani olen saanut niin eri-ikäisiä ystäviä. Lauantaina menen kyläilemään vanhimman ystäväni (65) luo, eilen meillä oli kylässä nuorin ystäväni (13). Pidän hyvänä asiana, että lapseni pääsee luontevasti kontaktiin hyvin eri ikäisten ihmisten kanssa.
13
Alue: Aihe vapaa
Nain Ranskassa asuvana voin kertoa, etta taalla lapsia on helpompi sietaa, silla taalla lapset eivat hypi aikuisten silmille, ovat poikkeuksetta hyvin kasvatettuja ja minkaanlaista kiukuttelua, riehumista tai vastaavaa ei suvaita julkisilla paikoilla. Taalla on mukava katsella naita pikkuisia hurmureita, jotka osaavat etiketit ja kauniin kaytoksen pienesta pitaen.
Mutta kun tulen Suomeen, naen yleensa naama punaisena huutavia, rakaposkisia kersoja, jotka ovat kuin toiselta planeetalta. Silloin iskee aina koti-ikava Ranskaan.