Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa kun mies ei ikinä halua tehdä mitään
30.01.2014 |
Iältään mies, emme siis asu yhdessä joten liekö poikaystävä parempi ilmaisu, seurustelua takana jo 1,5 vuotta. Molemmat kaksikymppisiä, minä vielä opiskelen, mies jo valmistunut mutta työtön.
Hän ei pidä elokuvista, "erikoisemmista" tapahtumista (esim. joku underground tyylinen tai harrastelijateatteri, penkkarit, vanhojen tanssit jne.), myöskään hän ei halua lähteä minun kanssa paikkaan jossa olisi paljon erikielisiä ihmisiä (yksikin jo on liikaa), kys. ihmiset puhuvat siis opiskelualani kieltä, ovat kavereitani, ja minä voisin tulkata keskustelua tarpeen vaatiessa. Mutta ei niin ei.
Hänestä parhainta ajanvietettä on kirjan lukeminen ja tv:n katsominen. Varmaan monelle on tullut jo selväksi että hän on melkoinen introvertti eikä kovin sosiaalinen. Hänestä on kauheaa (tai ainakin näin "vitsailee") jos haluaisin joskus (n. joka toinen/kolmas kk) viettää iltaa kaveripariskuntamme kanssa, kuitenkin hän viihtyy tällöin kun iltaa vietämme neljästään. Myöskin minun vanhempieni luona käymään lähteminen on hänelle epämieluisaa vaikka tuleekin vanhempieni kanssa hyvin toimeen ja tykkää hirmuisesti perheeni koirasta.
No vaikka itsellänikin on asioita joita en tykkää tehdä (esim. nelituntinen teatterinäytös oli minulle aikamoista kiemurtelua, enkä nyt ole suurella innolla puhkuen lähdössä taidenäyttelyyn) mutta voin näitä asioita hänen mielikseen tehdä, hän kuitenkin aina jos minä ehdotan jotain tuollaista mistä hän ei juurikaan pidä niin alkaa marmatus siitä kuinka hän ei tykkää ja onko pakko jne. Ja jos joskus saan hänet suostumaan niin tulee itselleni paha mieli ja olo että olen nyt pakottanut toisen tulemaan mukaan, eikä toinen tee sitä siksi että minä tykkään tehdä asioita yhdessä, vaan siksi että "minä olen pakottanut".
Hänellä ei myöskään ole talvivatteita hienompaa takkia lukuunottamatta, eikä myöskään motivaatiota hankkia talviulkoiluun sopivia vaatteita, joten emme voi lähteä mukavana pakkaspäivänä kävelylle. Joten yhteinen aikamme koostuu lähinnä siitä että käymme kaupassa, ravintolassa/ minun luona syöden ja minun luona nysväten. Yhteinen aikamme ei siis ole koskaan mitään erityistä tai jännittävää.
Hän on kuitenkin hyvä mies ja hyvä sängyssä, mutta en tiedä jaksanko häntä tämän "luonteenpiirteen" vuoksi. Itse olen siis hyvin helposti innostuva, sosiaalinen ja heittäytyvä, eli ihan erilainen mitä mies.
Kommentit (7)
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 10:31"]
Siinäpä sinulle miettimistä! Miehesi on kyllä tavallaan "hyvä mies". Mutta mieti tarkkaan jaksatko vuosia tuollaista elämäntyyliä? Mies ei varmaan muutu, tällaisilla piirteillä on tapana jopa vahvistua iän myötä. Joten mökissä nökötätte koko suhteenne ajan. Haluatko todella sitä?
[/quote]
Tätä olenkin pohtinut, en itse jaksa nyt joka vkl olla menossa, mutta edes kerran kk leffa tai muu juttu olisi kiva yhdessä. Hänelläkään kun ei ole tapana keksiä meille yhteistä tekemistä, ja minun ehdotukset ei kelpaa.
Hän on ihana, rakastava ja hyvää seuraa, mutta tästä aiheesta ollaan viimeaikoina ja usein aiemminkin riidelty. Ja minua vituttaa aina todella ankarasti. Ja minulle on perhekin melko tärkeä, ja olen häntä tämän suhteen aikana käyttänäyt kotona kolmesti (vanhempani asuvat 500km päässä) mutta hän ei ole minua omille vanhemmilleen vielä edes esitellyt, puhumattakaan muusta suvusta jonka kanssa hän ei ole juuri missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välillä mietin että mitä minä oikein edes teen tällaisen miehen kanssa, jonka kanssa ei minulle ole juuri mitään yhteistä.
Mies et voi tuossa asiassa muuttaa, minun mielestäni hän on kyllä tullut vastaan noissa asioissa, kun kerta on noin introvertti. Ymmärrän siis miestäsi, koska olen itsekin introvertti ja muiden ihmisten kanssa touhuilu vaan "syö miestä". Eli sinulla on kaksi vaihtoehtoa: Jatkaa matkaa itseksesi ja etsiä ektrovertimpi kumppani tai jatkaa suhteessa ja hyväksyä teidän erilaisuudet.
Meillä toimi jälkimmäinen, mies menee sosiaaliseen nälkäänsä kavereiden kanssa touhuamaan, niin itse saan ladattua patterini kaikessa rauhassa
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 15:50"]
Mies et voi tuossa asiassa muuttaa, minun mielestäni hän on kyllä tullut vastaan noissa asioissa, kun kerta on noin introvertti. Ymmärrän siis miestäsi, koska olen itsekin introvertti ja muiden ihmisten kanssa touhuilu vaan "syö miestä". Eli sinulla on kaksi vaihtoehtoa: Jatkaa matkaa itseksesi ja etsiä ektrovertimpi kumppani tai jatkaa suhteessa ja hyväksyä teidän erilaisuudet.
Meillä toimi jälkimmäinen, mies menee sosiaaliseen nälkäänsä kavereiden kanssa touhuamaan, niin itse saan ladattua patterini kaikessa rauhassa
[/quote]
"muuttaa" sana jäi välistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 15:50"]
Mies et voi tuossa asiassa muuttaa, minun mielestäni hän on kyllä tullut vastaan noissa asioissa, kun kerta on noin introvertti. Ymmärrän siis miestäsi, koska olen itsekin introvertti ja muiden ihmisten kanssa touhuilu vaan "syö miestä". Eli sinulla on kaksi vaihtoehtoa: Jatkaa matkaa itseksesi ja etsiä ektrovertimpi kumppani tai jatkaa suhteessa ja hyväksyä teidän erilaisuudet.
Meillä toimi jälkimmäinen, mies menee sosiaaliseen nälkäänsä kavereiden kanssa touhuamaan, niin itse saan ladattua patterini kaikessa rauhassa
[/quote]
Mä en usko että nuo sosiaaliset tilanteet syö häntä, hän ei vaan osaa niissä toimia, on vaan ihan hiljaa ja vittuuntuneena itsekseen (esim. tuparit joissa hänelle tuttuja ihmisiä oli nolla ja minulle vain isäntäpariskunta ja ehkä kaksi naamaa vieraista tunnistin) koska häntä ei vain kiinnosta keskustella esim. oman alansa asioista - minä taasen keskustelen omasta opiskelualastani ja tulevaisuuden töistä oikein mielelläni toisen alan opiskelijan tai asiantuntijan kanssa. Hän tosin keskustelisi mielellään (korkea?)kulttuuriin liittyvistä asioista, esim kirjallisuudesta, jazz-musiikista.
Enkä minäkään häntä usein ole pyytämässä lähtemään elokuviin/kyläilemään/tapahtumaan tms., kyse on siis noin kerran kuussa tapahtuvasta jutusta (joka on yksi nuista), ellei harvemmin, mutta miehen asenne on mitä on. Ja hän saa kyllä viikolla latailla akkujaan ihan riittämiin kun on työtön = nysvää kotonaan kirjaa lukien, käy korkeintaan kaupassa, kirjastossa ja salilla, me kaksi näemme lähinnä vain viikonloppuisin.
Siinäpä sinulle miettimistä! Miehesi on kyllä tavallaan "hyvä mies". Mutta mieti tarkkaan jaksatko vuosia tuollaista elämäntyyliä? Mies ei varmaan muutu, tällaisilla piirteillä on tapana jopa vahvistua iän myötä. Joten mökissä nökötätte koko suhteenne ajan. Haluatko todella sitä?