Kokemuksia 3-4v ikäisten puheterapiasta
Pojalla ollut viivästymää puheen ja kielen kehityksessä aina, mutta minä hankaan vastaan, että hänet lähetettäisi jopa sairaalaan erityissairaanhoitoon. On minun mielestäni aivan normaali poika, mutta puhuu epäselvästi eikä aina ymmärrä itse toisten kysymyksiä tai ohjeita.
Olemme käyneet paikallisen puheterapeutin pakeilla muutaman kerran ja joitakin kertoja vielä jäljellä. Puhe on edistynyt aivan huimaa vauhtia ja tulee 3-6 sanan lauseita. Päätteitä on tullut todella hyvään tahtiin, esim. tänä aamuna sanoi selän ihottumastani, että 'äidillä on pyllyssä pipi' :D
Minua harmittaa, että minua painostetaan rankemman hoidon puolesta. Poika on vasta pieni. Täyttää 3kk päästä neljä vuotta. Tässä iässä mielestäni kaikenlaisia viivästymiä ja muita on luonnostaan. Koen, että tässä yritetään väkisin saada mahdutettua taas johonkin muottiin. Ihan kuin ei nähtäisi edistystä.
Mihin saakka minun intuitioni ja suojelunhaluni on lapsen edun mukaista?
Minä olisin valmis lähtemään sairaanhoidon piiriin sitten, kun lapsi osoittaa itse merkkejä siitä, että puheen viivästyminen harmittaa häntä itseään tai alkaa vaikuttaa käytökseen negatiivisesti (aggressiivisuutta tms.) tai mikäli kehitys taantuu/lakkaa.
Mitä te olette mieltä? Mies olisi valmis lähtemään sairaanhoitoon, koska pelkää, että lapsi ei puhu vielä koulussakaan kunnolla. Eikä koe tarjottua hoitoa ns 'tykillä hyttystä' kaltaisena ylilyöntinä, kuten minä.
Kommentit (49)
Minä kyllä luottaisin puheterapeutin arvioon, hän on nähnyt paljon eri tapauksia eikä varmasti kevyin perustein suosittele intensiivijaksoa. Meidän 3-vuotias käy puheterapeutilla harvakseltaan parin kuukauden välein, koska puhe on epäselvää (mutta ymmärtämisessä ei mitään ongelmaa). Puheterapeutin mielestä tämä on riittävää näin lievään viivästymään eikä mitään sen kummempaa nyt suosittelekaan. Eli tarkoitan vaan että kyllä he arvioivat joka tapauksen erikseen.
Pyydä itsellesi kopio puheterapiakäynneistä, siitä mitä terapeutti on käynneistä ylös kirjoittanut. Siellä voi lukea jotain sellaista mikä avaa tätä asiaa. Ja jokaisella vanhemmalla on oikeus saada nuo lapsen hoitotiedot nähtäväkseen, sitä pitää vain erikseen anoa (kirjallisena).
Tuentarpeessa olevalle lapselle on erittäin tyypillistä että tekee toistuvasti samoja asioita. On erittäin kaavoihinkangistunut koska ne luovat turvallisuutta. Omat vanhemmat ovat usein "sokeita" lapsensa ongelmille.
16, en ihan pojan kohdalla tähänkään uskoisi, koska on vaihtelunhaluinen leikeissään. Hänellä on kiinnostuksenkohteensa kyllä, mutta niin on kaikilla lapsilla.
ap
No ap tekee mitä parhaaksi näkee ja lapsi maksaa hinnan, hyvässä ja pahassa.
Moikka ap
Kurjaa, että sulle on tuult negatiivinen kuva kuntoutuksesta ja sen tarpeesta. Oletko puheterapeutin kanssa jutellut, miksi lähete erikoissairaanhoitoon tehdään? Erikoissairaanhoidon käynti on tärkeä sen takia, että puheterapeuttisi nyt ilmeisesti on katsonut, että lapsesi tarvitsee enemmän puheterapiaa, kuin kunnallisesti pystytään tarjoamaan. SIlloin tarvitaan erikoislääkärin lausunto, jotta KELAn kustantama puheterapia on mahdollista. Tarkoitus ei siis ole lyödä mitään leimaa lapsesi otsaan eikä mikään diagnoosin saaminen ole itsetarkoitus.
Itse koen, että lasta on tosi tärkeä auttaa mahdollisimman varhain. Miksi haluat odottaa, että lapselle tulee esim. aggresiivista käytöstä pulmien takia? Jos asiat olisi korjattavissa jo ennakoivasti. Eskaria ja koulua silmällä pitäen lapsen taidot pitäisi olla näiden alkaessa kohdillaan ja kun apua on mahdollista saada jo nyt, miksi antaa ongelmien kasautua.
terv. puheterapeutti
Hei puheterapeutti, kertoisitko mitä tapahtuu näillä sairaala-osastoilla?
En ole puheterapeutti mutta jaksolla leikinomaisesti tehdään lapselle testejä joiden perusteella määritellään tuentarve ja saadaan diagnoosi jos tarvetta.
Onko ne n. viikon mittaisia vai? Ja vissiin yöksi pääsee kotiin? Vai olenko käsittänyt väärin?
Lapsellani jakso kesti 3 viikkoa ja vein aamupalalle ja hain ulkoilusta iltapäivällä. Ihan kuin päiväkodissa.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 10:13"]
Lapsellani jakso kesti 3 viikkoa ja vein aamupalalle ja hain ulkoilusta iltapäivällä. Ihan kuin päiväkodissa.
[/quote]
otettiin myös verikoe, eeg ja kunnon kuulotesti (vaikka oletus oli että kuulee normaalisti)
Erityissairaanhoidon piirissä varmaan kaikki saisivat diagnoosin, vaikka ei olisi varsinaisesti tarvetta. Miten lääkärit huomioivat lapsen yksilöllisyyden tai luovuudesta kumpuavan 'erilaisuuden'? En sano, että puheongelmat olisivat suotuisaa erilaisuutta vaan haen takaa sitä, jos ongelmat paisuvatkin järjettömiin mittasuhteisiin kun haetaan ns lisätukea. Kyllä, nykyään tuntuu, että joka puolella vain diagnosoidaan ja ylianalysoidaan tekemisiä ja ihmisten piirteitä. Eli todellakin pelkään sitä, millainen rumba tästä syntyy, jos me lisätukea lähdemme tavoittelemaan.
ap
No riippuu, mihin lapsi lähetetään, yleensä joko lastenneurologille tai foniatrille. Lasteneurologisella osastolla arvioidaan lapsen kokonaiskehitys ja arviota on tekemässä mm. puheterapeutti, toimintaterapeutti, psykologi (ehkä neuropsykologi) ja sitten lastenneurologi "vetää tulokset yhteen" ja tekee kuntoutussuunnitelma eli päättää, missä kuntoutus jatkuu vai jatkuuko. Jos osastojaksolle menette, yleensä siellä ollaan päivä ja yöksi kotiin. Myös kuulo yleensä tutkitaa, saattaa olla verikokeita ja esim. aivojen kuvaus, joilla suljetaan perinnölliset sairaudet pois. Jos teidät taas on ohjattu foniatrille, saattaa kerta käynti foniatrin juttusilla riittää.
terv. puheterapeutti
Minäkin ehkä odottaisin sinne syksyyn. Ellei silloin ole asiat yhtään kehittyneet niin sitten.
Ei kai tuossa nyt todellakaan kiire ole sen jakson suhteen?
Luoja ap sun ajatusmaailmaan! Luuletko että yhteiskunnalla on varaa diagnosoida jokaista? Esim me saimme aikoinan Hussin (saivat kelasta pienen osan takaisin) kustantamaa puheterapiaa ja ei ollut halpaa.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 10:23"]
Luoja ap sun ajatusmaailmaan! Luuletko että yhteiskunnalla on varaa diagnosoida jokaista? Esim me saimme aikoinan Hussin (saivat kelasta pienen osan takaisin) kustantamaa puheterapiaa ja ei ollut halpaa.
[/quote]
No ei ap sitä tarkoittanutkaan, luepa viesti ajatuksella uudestaan.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 10:20"]
Erityissairaanhoidon piirissä varmaan kaikki saisivat diagnoosin, vaikka ei olisi varsinaisesti tarvetta. Miten lääkärit huomioivat lapsen yksilöllisyyden tai luovuudesta kumpuavan 'erilaisuuden'? En sano, että puheongelmat olisivat suotuisaa erilaisuutta vaan haen takaa sitä, jos ongelmat paisuvatkin järjettömiin mittasuhteisiin kun haetaan ns lisätukea. Kyllä, nykyään tuntuu, että joka puolella vain diagnosoidaan ja ylianalysoidaan tekemisiä ja ihmisten piirteitä. Eli todellakin pelkään sitä, millainen rumba tästä syntyy, jos me lisätukea lähdemme tavoittelemaan.
ap
[/quote]
Mitäs tässä sanotaan????????
Jos puheenymmärrys ongelmia on, niin silloin on syytä tutkia.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 10:27"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 10:20"]
Erityissairaanhoidon piirissä varmaan kaikki saisivat diagnoosin, vaikka ei olisi varsinaisesti tarvetta. Miten lääkärit huomioivat lapsen yksilöllisyyden tai luovuudesta kumpuavan 'erilaisuuden'? En sano, että puheongelmat olisivat suotuisaa erilaisuutta vaan haen takaa sitä, jos ongelmat paisuvatkin järjettömiin mittasuhteisiin kun haetaan ns lisätukea. Kyllä, nykyään tuntuu, että joka puolella vain diagnosoidaan ja ylianalysoidaan tekemisiä ja ihmisten piirteitä. Eli todellakin pelkään sitä, millainen rumba tästä syntyy, jos me lisätukea lähdemme tavoittelemaan.
ap
[/quote]
Mitäs tässä sanotaan????????
[/quote]
Et sä käsitä, vaikka sulle vääntäis. Rauhoitu nyt ihan ensin, jooko?
Tuli mieleen vielä sellainen, että hirveän paljon päiväkodissa yritetään työntää lapsia samaan muottiin leikkien ja tekemisen puitteissa. Luovuus käännetään pullikoimiseksi tai vääräksi toiminnaksi.
Lapseni haluaa monesti tehdä yhtä tiettyä askartelupuuhaa päiväkodissa ja päiväkodin tätien mielestä hän tekee sitä liikaa... olivat laittaneet nämä lapseni mielivälineet piiloon. Olin aivan äimänkäkenä, että ovatko tosissaan. Tämän ikäiset toistaa ja toistaa asioita muutenkin. Harjoittelu on harjoittelua vaikka tekisi samaa. En ole ihan samaa mieltä tässä asiassa päiväkodin kanssa.
Ja palatakseni vielä noihin leikkeihin ja niihin sitoutumiseen, että on mielestäni aivan käsittämätöntä, miten päiväkotiryhmässä (3-5vuotiaita) vaaditaan kaikilta samaa. Tuossa iässä kehitys tapahtuu valtavan nopeasti ja sykleissä, joten 3v toimii täysin eri tavoin kuin 5v. Toisin sanoen, mielestäni 5-vuotiaalta jo voi odottaa jonkinlaista sitoutumista leikkiin ja tietynlaista keskittymistä satujen kuunteluun yms. Mutta onko se 3-4v:ltä välttämätöntä? Näkisin, että ei.
ap