Lue keskustelun säännöt.
Ystävä, jolla on aina kaikki huonosti
30.01.2014 |
Hyvä ystäväni, jonka olen tuntenut jo parikymmentä vuotta, rasittaa minua mielettömän negatiivisella asenteellaan. Hän on minulle hyvin tärkeä ja rakas ihminen, enkä haluaisi menettää ystävää. Nyt minun alkaa tehdä mieli jättää tapaamisia jo väliin, kun tiedän hänen vievän minulta nykyään joka tapaamisella hurjan määrän energiaa.
Olen se, joka kiltisti kuuntelee häntä ja yritän aina auttaa, mutta hänellä on aina tekosyy kaikkeen, miksi ei voisi itse omalla toiminnallaan muuttaa asioita siihen suuntaan, että hän olisi onnellisempi. Olen tukenut ja auttanut, koittanut rohkaista ja kannustaa häntä uskaltamaan elää tätä elämää jo noin 15 vuotta.
On ymmärrettävää, että joskus on vaikeita vuosia, mutta hänelle kaikki tuntuisi olevan täyttä paskaa ihan jatkuvalla syötöllä ja hän aiheuttaa sen itselleen omalla toiminnallaan sekä hän selvästi puheidensa perusteella tiedostaa sen. Yli kolmekymppinen ihminen elää kuin teini.
Nuorempana en vielä tajunnut, että kausina, kun näen häntä useammin, myös minua alkaa masentaa ihan pienet typerät asiat. En halua itsekin masennella hänen vuokseen.
Mitä sinä tekisit vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (31)
Mulla oli "ystävyys"suhde joka perustui siihen että huonosti menee. Mutta asetelma oli vähän eri. Mulla meni oikeasti aika huonosti, ja niin meni ystävällänikin. Tapasimme yhdistävän elämäntilanteen myötä, vaikeudet oli samat, oli helppo ymmärtää toinen toistaan. Vatvoimme asioita, mutta toisaalta heitimme myös mustaa huumoria ja pidimme hauskaakin.
Mutta kun itse sain aherrettua itseni ylös siitä kuopasta, se ei ollut ystävälleni mieleen. Vaikka minullahan oli enemmän voimavaroja hänen tukemiseensä kun minulla meni paremmin. Se oli kuitenkin aivan sietämätöntä ystävälle, ja hän alkoi kampittaa minua minkä kerkesi. Puhui yhteisille tuttavillemme pahaa minusta, mustamaalasi oikein kunnolla. Kai hän oli kateellinen.
Elämä yhdistää ja erottaa. Parhaita ystäviäni ovat ne jotka olen tuntenut lapsesta asti, ne ovat kestäviä ystävyyssuhteita koska ne eivät perustu ohimeneviin elämäntilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 07:39"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 07:33"]Minä olen varmaan tällainen ystävä. Tosiasia on, että minulla on asiat huonosti. Olen töistäni koko ajan erittäin ylirasittunut, mikä vaikuttaa terveyteenikin. Minulla ei kuitenkaan ole tällä hetkellä mitään mahdollisuutta vaihtaa työtä. Ei taloudellisesti eikä myöskään siksi, että kouluttauduin aikanaan ihan väärälle alalle, josta ei töitä irronnut. Olen tehnyt yrityksiä toisiin suuntiinkin, mutta tällä hetkellä en vain jaksa niitäkään.
Ennen tosiaan sitten ihan rehellisesti kerroin ystäville, missä mättää. Kun huomasin rasittavani heitä, niin opin pitämään mölyt mahassani. En kuitenkaan ole niin hyvä näyttelijä, että pystyisin näyttelemään sellaista iloista ihmistä kuin ennen olin. Niinpä vietän ystävieni seurassa aikaa hiljaisena, vain heidän juttujaan kuunnellen ja niistä kysellen. Kaipa he jotain huomaavat, mutta muutakaan en voi.
Anteeksi vain kovasti, jos läsnäoloni pimentää hetkellisesti teidän muuten niin iloista mielialaanne.
[/quote] Onko työ tosiaan niin tärkeää, että laitat terveyden edelle sen? Uupumus ei ole normaalia,johon vain täytyy tottua. Haloo ihmiset, täällä eletään vain kerran! Jos teet itse elämästä paskaa,niin turhaa itkeä. Minä menin hakemaan uupumukseen sairaslomaa, sainkin pitkän ja silloin tein päätöksen lopettaa työni. Nyt opiskelen uutta alaa. Olen yli kolmekymppinen.
[/quote]
Niin, niin. Sinä olet varmasti oman elämäsi sankari. Anteeksi kun minulla ei ole vastaavia mahdollisuuksia.
Tässä tilanteessa työnteon lopettaminen ja uuden alan opiskeleminen tekisi elämästäni taloudellisessa mielessä täysin mahdotonta. Käytännössä minun kohdallani tämä tarkoittaisi uusia yliopisto-opintoja, koska en ole mitenkään käytännöllisesti suuntautunut kyvyiltäni enkä kiinnostuksiltani.
Olet onnellisessa asemassa, jos sinulla päälle kolmekymppisenä on ollut mahdollisuus löytää uusi, sinua kiinnostava ja myös työllistävä ala, johon vielä saat tukea opintoihin joko valtiolta tai läheisiltäsi. Tai jos sinulla on säästöjä.
Olen myös tehnyt erikoistumisopintoja yliopistotutkintoni päälle, mutta ne eivät valitettavasti johtaneet mihinkään. Ja nykyisessä työssäni en enää millään jaksa tehdä niitäkin iltaisin ja öisin kuten ennen.
Niin, olenhan minäkin onnellinen siitä, että töitä yleensä on.
Ja tähän on kenenkään turha kuittailla, että mitäs teit nuo valinnat elämässäsi. Ne on nyt tehty ja tilanne on tämä. Hähättely ei minua auta.
Mä voisin ap olla sinä. Mulla on ihan samanlainen ystävä. Ja ystävän negatiivisuus ei ole sitä, että oikeasti olisi sattunut elämässä liikaa vaikeuksia (onhan ihmisiä, joilla on kohtuuttomasti vaikeuksia, joihin ei voi itse vaikuttaa) vaan nimenomaan asenteesta ja siitä, että ei vaikuta itse niihinkään asioihin, joihin voisi vaikuttaa.
En ole keksinyt muuta tapaa kuin ottaa vähän etäisyyttä. Yhteydenpito minimiin. Harmillista, mutta ei sille mitään voi.
Oletteko miettineet, millä perusteella monet teistä sanovat omaavansa hyvän ja tärkeän ystävän? Miksi suhteenne on teille niin tärkeä?
Itse havahduin siihen, että pidän ystävääni tärkeänä sen takia, että hän arvostaa minua murheidensa kuuntelijana. Annan hänelle aikaa ja kuuntelen. Joskus saan toki jossain välissä puhuttua omia asioitakin, usein en. Kun hänellä menee ns. hyvin, hänestä ei kuulu mitään. Yhteydenpito on usein tapahtunut minun aloitteestani, tavallaan koen janoavani hänen arvostustaan. Ei ihan niin normaalia, jos itse sanon.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 07:39"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 07:33"]Minä olen varmaan tällainen ystävä. Tosiasia on, että minulla on asiat huonosti. Olen töistäni koko ajan erittäin ylirasittunut, mikä vaikuttaa terveyteenikin. Minulla ei kuitenkaan ole tällä hetkellä mitään mahdollisuutta vaihtaa työtä. Ei taloudellisesti eikä myöskään siksi, että kouluttauduin aikanaan ihan väärälle alalle, josta ei töitä irronnut. Olen tehnyt yrityksiä toisiin suuntiinkin, mutta tällä hetkellä en vain jaksa niitäkään.
Ennen tosiaan sitten ihan rehellisesti kerroin ystäville, missä mättää. Kun huomasin rasittavani heitä, niin opin pitämään mölyt mahassani. En kuitenkaan ole niin hyvä näyttelijä, että pystyisin näyttelemään sellaista iloista ihmistä kuin ennen olin. Niinpä vietän ystävieni seurassa aikaa hiljaisena, vain heidän juttujaan kuunnellen ja niistä kysellen. Kaipa he jotain huomaavat, mutta muutakaan en voi.
Anteeksi vain kovasti, jos läsnäoloni pimentää hetkellisesti teidän muuten niin iloista mielialaanne.
[/quote] Onko työ tosiaan niin tärkeää, että laitat terveyden edelle sen? Uupumus ei ole normaalia,johon vain täytyy tottua. Haloo ihmiset, täällä eletään vain kerran! Jos teet itse elämästä paskaa,niin turhaa itkeä. Minä menin hakemaan uupumukseen sairaslomaa, sainkin pitkän ja silloin tein päätöksen lopettaa työni. Nyt opiskelen uutta alaa. Olen yli kolmekymppinen.
[/quote]
Mitenköhän tämmöinen onnistuisi 5 lapsen ädille? Millä elät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ystävyyssuhteita tarvitse dramaattisesti katkoa, voi ottaa etäisyyttä ja katsoa, syntyykö tästä vuosien päästä jotain parempaa vai hiipuuko koko homma. Näin minulle on tapahtunut, kun ystävyyssuhteista ei enää saanut muuta kuin kuunnella toisen jatkuvaa piikittelyä. Etäännyin ja ystävä kai sitten ymmärsi yskän tai ei pitänyt minua sen enempää arvossa, ja niin emme enää ole tekemisissä. Mtiään dramaattisia sanoja ei ole vaihdettu eikä ystävyyttä virallisesti kuopattu.
Jos ystävyys aiheuttaa pahan olon, on syytä pitää etäisyyttä edes hetken.
Mulla tälläinen ystävä jo yli 20 vuoden takaa. Olen ottanut hieman etäisyyttä, ihan oman itseni takia. Olemme edelleen ystäviä, mutta oma-aloitteisesti en soittele enää niin useasti kuin aiemmin. Hänelle jostain kumman syystä sattuu ja tapahtuu, mun mielestä monet niistä asioista (ei kaikki tietenkään) on ihan itse aiheutettuja. Olen joskus varovasti yrittänut auttaa ja realistitsesti puhunut noista asioista. Ei auta mitään, koska hän ajattelee niin eri kautta näitä asioita. Olen tyytynyt kuuntelijan rooliin sillai "kepeästi." En siis enää aktiivisesti koeta auttaa häntä, lähinnä kuuntelen ja en kuormita itseäni asialla. Jutellaan aika paljon hänen asioista, välillä tietenkin minunkin. Mua on auttanut kyseinen toimintatapa. En siis ole jättänyt häntä, mutta omaa kuormittavuutta olen vähentänyt, koska se ei johda mihinkään. Hänen käyttäytymismalli ja ajattelutavat ei muutu siitä miksikään, vaikka kuinka yrittäisin auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kova valittamaan. Ja paras ystäväni on kova valittamaan. Kaikki on huonosti. Ja meillä on aivan ihanaa yhdessä, kun saamme valittaa niin paljon kuin lähtee! Suosittelen jokaista negatiivista ihmistä hankkimaan negatiivisen ystävän, jonka kanssa negailusta voi tulla yhteinen, mukava harrastus... Ettei tarvitse onnellisia ihmisiä sillä synkistää! Kun nuo ovat kuitenkin aika sisäsyntyisiä ominaisuuksia.
Jos olette hyviä ystäviä, voit varmaan suoraan sanoa miten ystäväsi oma asenne pahentaa hänen tilannettaan. Toiset eivät tosin ota rehellistä palautetta kovin mielellään vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän vaikea sanoa, kun et kerro, mitä vaikeuksia hänellä nyt sitten on. Onhan näitä, jotka valittavat kaikesta, mutta sitten on myös sellaisia, joilla on elämässään aivan uskomaton määrä epäonnea, eikä heitä oikein voi syyttää turhasta valittamisesta ja yrityksen puutteesta.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 07:38"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 07:33"]
Joo ja tuo ikuisuusaihe eli lihavuus, on niin läski ja kamala ja ällöplösö, mutta silti kaupasta kannetaan herkkuja ja kahviin lapataan sokeria ja liikkuahan ei toki voi, mutta kiloista pitää silti valittaa. Ehdotin kerran ystävälleni salaatin syöntiä, hän oli aivan järkyttynyt ettei semmoisia tule ostettu. Osti sitten valmista italiansalaattia :D t.5
[/quote]
Entä jos ystäväsi on stressaantunut ja ylirasittunut? Kai tajuat, että laihduttaminenhan se vasta vaatiikin huomattavasti aikaa ja energiaa: syömisten suunnittelu, liikkuminen jne. Siksi tässä maassa köyhällä on paljon suurempi riski olla lihava kuin rikkaalla. Ei kaikkea voi ajatella niin yksioikoisesti, vaikka tuo italiansalaatti varmaan onkin jonkinlainen pohjanoteeraus.
[/quote]
Joo, toki voi olla näinkin. Pitäisi vissiin vaan houkutella ystäväni useammin lenkille, samallahan siinä voi tuulettaa ajatuksia!