Lue keskustelun säännöt.
Millaisen diagnoosin antaisitte minulle?
23.10.2020 |
Olen sellainen ihminen, että toimin hyvin impulsiividesti fiilispohjalta miettimättä onko joku sopivaa tai järkevää. En oikeastaan häpeä käytöstäni koskaan jälkeenpäin, vaikka tajuan hyvin että joku muu voisi hävetä jälkeenpäin, jos käyttäytyisi kuten minä.
Usein läheisilläni menee hermot kanssani, mutta he kyllä antavat minulle anteeksi. Olen siitä kiitollinen.
Loukkaannun kuitenkin helposti, jos oletan jonkun käyttäytyvän minua kohtaan halveksuvasti. Usein tämä johtaakin siihen, että en teekään enää sitä, mikä toista aiemmin ärsytti. Huomaan kuitenkin, että ihmiset kaipaavat minua, jos yhtäkkiä lakkaankin pitämästä yhteyttä. Saatan soittaa toiselle yhden päivän aikana 8 kertaa, jolloin toisella menee hermot. Otan itseeni ja päätän kostaa, eli seuraaviin päiviin en soita enää kertaakaan. Sitten ihmetellään, miksi en ole soittanut ollenkaan. Eli kuitenkin kaipaavat minua.
Onko minulla vikaa päässä? Haluaisin selvyyden sille miksi käyttäydyn näin ja miksi ihmiset eivät vain hylkää minua, koska olen useimmiten niin ärsyttävä.
Kommentit (27)
Epävakautta on, mutta olisko siinä pohjalla myös jotain nepsy-piirrettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä ärsyttävää sitten teet? Tuskin olet kovin kauhea, jos ihmiset kuitenkin kaipaavat seuraasi.
Olen todella mustasukkainen, herkkä, kriittinen, ylianalysoiva. Etenkin parisuhteessa toinen kyllä saa minun hullun puolen mitä aidoimmillaan esille.
Ap
Miksi olet mustis? Herkkyys on hyvä asia, liika kriittisyys ja analysointi ei kai mitään hyvää ole tuonut elämääsi? Jospa vain hyväksyisit itsesi tuollaisena kuin olet. Antaisit rakastaa itseäsi jonkun just tollasena. Loputtomiin et voi luottaa kuitenkaan siihen, että kaikki antavat sinulle anteeksi huonon käytöksesi heitä kohtaan. Ihmiset kyllästyvät jossain vaiheessa pelkkään skeidaan.
Vierailija kirjoitti:
Täys pellehän ap on.
Ehkä en ole ihan toivoton tapaus, kun pystyn tuntemaan surua tällaisesta kommentista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä ärsyttävää sitten teet? Tuskin olet kovin kauhea, jos ihmiset kuitenkin kaipaavat seuraasi.
Olen todella mustasukkainen, herkkä, kriittinen, ylianalysoiva. Etenkin parisuhteessa toinen kyllä saa minun hullun puolen mitä aidoimmillaan esille.
Ap
Miksi olet mustis? Herkkyys on hyvä asia, liika kriittisyys ja analysointi ei kai mitään hyvää ole tuonut elämääsi? Jospa vain hyväksyisit itsesi tuollaisena kuin olet. Antaisit rakastaa itseäsi jonkun just tollasena. Loputtomiin et voi luottaa kuitenkaan siihen, että kaikki antavat sinulle anteeksi huonon käytöksesi heitä kohtaan. Ihmiset kyllästyvät jossain vaiheessa pelkkään skeidaan.
En tiedä, kai se on jotain patoutunutta kilpailunhalua, kun olen yrittänyt lähinnä vältellä sosiaalisia kontakteja juuri suojellakseni itseäni muihin vertailulta, jota olen tehnyt niin kauan kuin muistan. En ole koskaan ollut riittävä itselleni, mutta 30 vuotta täytettyäni koin tietynlaisen kasvun, joka ehkä muiden silmissä ei ole mitään, mutta minulle se oli valtava harppaus pois siitä paskasta, jota aiemmin sisälläni koin. Siksi kai osaankin nykyään olla kiitollinen kaikesta mitä minulla nyt on, vaikka niinä heikkoina hetkinä tunnen hetkellisesti olevani täysi sekopää, joka pitäisi päästää päiviltään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei kuitenkaan maininnut olevansa kritiikitön, tai että hänellä lähtisi välillä ns. lapasesta. Maniavaiheeseen kuuluu olennaisesti tuollainen.