Onko kolmen lapsen kanssa tosiaan niin kamalaa...?

Aijotte kuitenkin "hankkia" neljännen?

Eihän se sitten niin kamalaa voi olla :)

Kiitos hyvistä vastauksista!

Ap

Aijotte kuitenkin "hankkia" neljännen?

Eihän se sitten niin kamalaa voi olla :)

Kiitos hyvistä vastauksista!

Ap

Vastaus kysymykseesi riipuu vastaajasta. Jonkun mielestä kolmen kanssa on helppoa ja jonkun kanssa taas ei, joku kokee jo yhdenkin lapsen haastavana jne. 

Unohda muiden mielipiteet ja mieti itse omaa jaksamistasi. Tietysti kolmen lapsen kanssa työtä on enemmän, mutta se ei toki tarkoita etteikö siihen voisi sopeutua tai että sen kokisi välttämättä rankaksi tai haastavaksi. Mitä luulet, minkälainen oma suhtaumisesi olisi? Miten koit kahden lapsesi vauva-ajan, oletko halukas ryhtymään uudestaan samaan? Jos kolmas lapsenne olisi erittäin huono nukkuja jne., miten se vaikuttaisi jaksamiseesi?

Vastaus kysymykseesi riipuu vastaajasta. Jonkun mielestä kolmen kanssa on helppoa ja jonkun kanssa taas ei, joku kokee jo yhdenkin lapsen haastavana jne. 

Unohda muiden mielipiteet ja mieti itse omaa jaksamistasi. Tietysti kolmen lapsen kanssa työtä on enemmän, mutta se ei toki tarkoita etteikö siihen voisi sopeutua tai että sen kokisi välttämättä rankaksi tai haastavaksi. Mitä luulet, minkälainen oma suhtaumisesi olisi? Miten koit kahden lapsesi vauva-ajan, oletko halukas ryhtymään uudestaan samaan? Jos kolmas lapsenne olisi erittäin huono nukkuja jne., miten se vaikuttaisi jaksamiseesi?

Hyvin pärjää, pärjää jopa yh:na.

Viisi lasta olen saanut.

Hyvin pärjää :-) Omat lapset jo 9, 11 ja 13

Eiköhän se ole enemmän kiinni siitä, että millaisia ne lapset on, mikä on perheen tilanne yleisesti ym. En usko, että lasten lukumäärän perusteella voi päätellä että onko raskasta ja kauheaa vai ei. Joillakin on sen yhden jälkeen tosi raskasta, toisilla ei ole edes 10 lapsen jälkeen yhtään kamalaa.

Meillä oli vasta neljännen lapsen vauva-aika rankkaa kun olikin maitoallergiaa, univaikeuksia ja vaikka mitä. Ja neljäs lapsi vasta oikeasti vaikuttaa esim. siihen, että isompi auto piti hankkia.

Sehän varmasti riippuu monesta asiasta. Omassa kaveripiirissäni se kolmas lapsi näyttää olevan aidosti iso juttu parisuhteelle ja perhedynamiikalle. Äideistä, jotka kahden kanssa olivat vain lievästi rasittuneita, on tullut sellaisia heikkohermoisia rääkyjiä. Ja ei kaikista, mutta se muutos kaksilapsisen perheen arkeen näyttää näin ulkopuolisen silmiin olleen iso.

Kolmannen kanssa oli paljon helpompaa kuin kahden ensimmäisen. Ekoilla oli ikäeroa1v7kk ja toisella ja kolmannella 4v. Isommat viihtyivät paljon keskenään ja olivat apuna vauvan hoidossa. Oikein hyvä, että tuli kolmaskin saatua.

Ei ole. Paljon suurempi muutos oli toisen lapsen syntymä.

Eipä ainakaan vielä ole tuntunut mitenkään rankalle.Minulla 3 tyttöä 4,3 ja 3vk

Komppaan nro seiskaa, toisen syntymä oli isompi muutos kuin kolmannen (joka syntyi sentään vain 1,5 vuotta kakkosen perään).

Minulla ei ole mitään kauhukuvia kerrottavana, ja perheemme kolmonenkin on sentään jo 14-vuotias. No, muutaman vesirokko- tai oksennustautipäivän voisin vaihtaa pois.

Olen erittäin ylpeä ja iloinen kolmen teinipojan äiti.

Olisi kamalaa.

Mä olen ihmetelly kun suurinosa porukkaa pyöritteleekin silmiään jos olen puhunut kolmannesta. Pitääkö ihmiset vieläkin että kaks on se standardi. Kyllä ensimmäisen lapsen kysyttyä heti kyseltiin että koska tulee toinen.. Vaan eipä kysellä enään toisen lapsen synnyttyä. Jos nyt menee hyvin kahden kanssa niin olisiko se kolmas muka maailmanloppu.. En tajua..

Ap

Minusta myös toisen syntymä mullisti elämää paljon enemmän kuin kolmannen. Kolmosen kanssa ainoa hankala asia oli se että vauva nukkui aluksi melko onnettomasti, eli olin tosi väsynyt. Mutta se nyt ei vaikuta siihen monesko on (jos ei ensimmäinen, jonka kanssa voi nukkua päivälläkin).

Perheen muut lapset olivat vauvan syntyessä 6-vuotias esikarilainen ja 3-vuotias, joka jäi kotiin kun jäin äitiyslomalle. Vauvan rytmit muokattiin 3-vuotiaan päivään sopiviksi, eli päikkärit ulkoilun aikana jne. Tosi ihanaa ollut seurata myös sisarusten suhdetta, miten kovasti ne tykkäävät toisistaan ja pienin on kaikkien silmäterä.

Helpompaahan se siinä mielessä tietysti oli ollut jättää kahteen, että yhdet yövalvomiset olisi jääneet lusimatta. Muuten minusta meidän perheeseen kuului just tämä yksi vielä, mutta ei enää enempää. Se valvominen tosiaan oli rankkaa, muuten ei.

Ainakin tälleen sivusta katsottunu yhdenkin lapsen kanssa on "kamalaa".. Kuka hullu niitä kolme haluaa?

T:ikuisesti lapseton omasta tahdosta

Täytyy myöntää, että pikkulapsiaika oli rankkaa. Ikäerot 1v 7kk ja 1v 10½kk. Sitä mukaa kun menivät kouluun, alkoi helpottaa. Kuopus täyttää ensi viikolla 14v, keskimmäinen maaliskuussa 16v ja vanhin on 17v (täyttää loppukesästä 18v). Kaikki ovat tyttöjä - ja kyllä on paaaaljon mukavampaa kuin 10v sitten.

Jaa meillä on kolme lasta ja elämä ei voisi olla parempaa...ei todellakaan koskaan ole ollut kamalaa päin vastoin sillä meillä sisarukset ovat todella läheisiä keskenään ja sitä on vaan ilo seurata. Lapsilla ikää 11v, 9v ja 4v ja edelleen nukkuvat lähes kaikki yöt ns siskonpetisssä vierekkäin. Olen itse nelihenkisestä sisarusparvesta ja aina tiennyt että sisarukset ovat lahja, tuki ja turva elämän vaikeuksissa...toki on olemassa perheitä jossa kaikki ovat etäisiä ja voivat huonosti. Siihen ei lasten lukumäärä vaikuttaa mitenkään.

Tuolla ap:n lasten ikäerolla luulisi kolmen kanssa olevan suht kivutonta kun esikoinen menee pian kouluunkin. Tsemppiä teille! Älä missään nimessä kuuntele muiden mielipiteitä vaan teette niinkuin itse parhaaksi näette.

T: neljän äiti :)

Mulla on 3 lasta. Iältään nyt 9-, 11- ja 16-vuotiaat. Kun laoset olivat pieniä, elämä oli helppoa päiväkotikuskailuja lukuunottamatta. Mutta kouluiässä paljastui yhdellä lapsista add ja kaikilla kolmella lukihäirö, joka on yhdellä lapsista erittäin vaikea. Meillä tehdään läksyjä lasten kanssa n. Kajsi tuntia illassa. On rankkaa, mutta en minä näitä ihania lapsia mihinkään vaihtaisi.