Onko kolmen lapsen kanssa tosiaan niin kamalaa...?

Minulla 4 lasta, joista kolmella ekalla keskenään ikäerot melko pienet. Neljänteen ikäeroa toiseksi nuorimmalla useampi vuosi. Viimeisen kanssa niiiin paljon helpompaa, kun isommat apuna ja ovat ns.viisaampia. Tämä on mennyt kevyemmin. 

Keskimmäisesi olisi ilmeisesti jotain 4-5-vuotias, kun kolmas syntyisi, joten lähtisin vain lapsen tekoon. Tuskin siitä kaaosta syntyisi

Mites teidän miehet on "pärjänny" kolmen tai useamman kanssa? Teen itse kolmivuoro työtä ja mies paljon lasten kanssa iltoja ja vkloppuja keskenään. Ukko raukka sitä mieltä ettei missään nimessä pärjää kolmen kanssa vaikka kaksi ensimmäistä reippaasti vanhempia silloin olisivatkin..

Ap

Kolme on ihan passeli lapsimäärä, tarpeeksi, muttei liian pienellä ikäerolla. Leikit toimii joko sopivasti kaikilla yhdessä tai sitten voivat muodostaa kahden kimppaa, jos joku haluaakin olla itekseen tai äidin kans, joskin nyt ovat jo kouluikäisiä eli kavereita on jo kodin ulkopuolellakin jokaisella erikseen. Ei neljäkään lasta paha olis :) Tärkeintä kait on, ettei niitä tule vuoden välein, eli jokainen saa olla vuorollaan se "meidän vauva".

Samaa mieltä olen tuosta, että toisen lapsen syntymä oli paljon isompi muuutos kuin kolmannen. Nyt lapset on 7, 10 ja 12. Aikamoinen taiteilu on mielestäni siinä, että jokaisen lapsen asiat ja ajatukset ja läheisyyden tarve pysyy mielessä ja jokaiselle riittää tarpeeksi aikaa ihan niihin lapsen omiin perusjuttuihin. Mutta hyvin pärjätään, ja mieskin pärjää yksin lasten kanssa erinomaisesti:-) 

Jos haluat kuulla rehellisen vastauksen, niin ei 3 lapsen kanssa ole kamalaa. Lapset ovat rakkaita, mutta työlästä on. Mitä useampi lapsi, sitä enemmän vanhemmat joutuvat jakamaan lapsilleen antamaansa huomiota. Tutuksi tullut fraasi "Odota hetki" on käytössä useamman kerran päivässä. Mihinkään tai kenenkään lapsen asioihin ei voi keskittyä täysipainoisesti, ilman toisten keskeytyksiä ja tarkkana saa olla asioiden loppuun viemisessä. Tietysti kokemus 3 lapsesta riippuu myös lasten ikäeroista. Luullakseni pienellä ikäerolla lapset teettävät paljon työtä perushoidossa vaippaikäisinä. Myöskin jatkuvia nahinoita saa olla selvittelemässä. Myöhemmin lapsista on varmastikin kivasti seuraa toisilleen, varsinkin jos ovat samaa sukupuolta usein leikit ja lelut käyvät yksiin. Suuremmalla ikäerolla, kuten meillä vauva, 5v. ja 7v. on hyvät puolensa myös. Ihanteellista olisi, että isommat lapset ovat jo koululaisia, niin olisi heille tekemistä päiväksi. Lähestulkoon kukaan 5v. ei ole enää kotona vaan päivähoidossa. Silloin kotona olevalle 5- vuotiaalle on vauvan kanssa hankalampi keksiä tekemistä ja kavereita päivällä, jos ei ole puistoja lähellä, varsinkin kun on huolehdittava myös 7v. pikkukoululaisen kotiin tulosta koulupäivien jälkeen. Tämä yhdistelmä vauva + isommat lapset on kiva kun voi keskittyä nyt nuorimmaisen varsinaiseen vauva-aikaan paremmin kuin isompien sisarusten kanssa heidän oltuaan taaperoiässä. Toisaalta isot lapset haluavat enemmän tekemistä kodin ulkopuolella. Ovat kuitenkin sen verran pieniä, että harrastuksiin tarvitaan vanhemmat mukaan kuskaamaan ja vauva "roikkuu" mukana, olipa sitten vauvan uni tai ruoka-aika kyseessä. Näissä tilanteissa tarvitaan luovimisen taitoa tai homma lähtee lapasesta. Omat yöunet vauvan kanssa usein jäävät rikkonaisiksi ja vähäisiksi, silti isompien asioissa on päivittäin jaksettava toimia, koska päiväunet voi unohtaa jos niihin on esikoisen kanssa kotona ollessaan tottunut kun ei ole ollut muita lapsia vahdittavana ja tekemistä toisille keksittävänä. Niin ja vain mainitakseni kotityöt lisääntyvät ja ne on hoidettava kaiken muun ohella, pyykkiä ja astioita kertyy luonnollisesti useamman lapsen kanssa enemmän. Kannattaa aina harkita lasten saamista ensisijaisesti oman jaksamisensa kannalta, eikä elättelemällä joitain kivoja haavekuvia siitä mikä ihanteellinen ikäero lapsille olisi ja miten he kivasti yhdessä leikkisivät. Jokainen lapsi tuo tullessaan perheeseen iloa, mutta myös vastuuta ja työtä. 2+1 lasta ei ole yhteensä 3, vaan ainakin 4.

T. Välillä hieman väsähtänyt, mutta lapsiaan rakastava äiti ; )

joo, se kolmas kulkee vähän niinkun siinä sivussa. aamusta viedään eskarilaista, saatetaan isompaa kouluun, käydään perhekahvilassa/muskarissa tms, haetaan eskarilainen kello 12, kotiin kaupan kautta tekemään välipalaa ja odottelemaan koululaista.

välipala, läksyt, lapset ulos/kaverille tms, ruuat tekoa, iltaisin on isommilla harkkoja, jossain välissä tiskiä/pyykkiä/imetystä jokavälissä ja vauvan päiväunia (onneksi nukkuu autossa ja rattaissa), iltapalat, huomisien kamojen pakkailut ja iltapesut ja unille.

harvoin ehtii nukkua päiväunia, viikolla ei ikinä. kaikki päivät rytmittyy siihen että eskarilainen on paikalla 8:30 ja koululaisella vaihtelee 8-10 aamuit. ja sitten pitää taas olla takaisin hakemassa niitä parin tunnin päästä..

verraten oli helpompaa kahden 1v3kk ikäerolla syntyneen kanssa, ei ollut mitään päiväkoteja tms pakollisia. senkun lapset ja kamat rattaisiin ja menoksi, välillä oikein tulee ikävä tuota aikaa.

puolensa ja puolensa, neljättä lasta on lykätty kunnes nuorin menee kouluun, ainakin :)