Jos on yhdessä suhteessa haluton, muuttuuko sellaiseksi ennen pitkää myös uudessa suhteessa?

Minä en muuttunut, tosin suhde kyllä jatkuu vielä, joten ehtisi kai sitä. Mutta jos verrataan ajallisesti 1,5 vuoden suhdetta ja melkein 10 vuoden suhdetta, ja siihen 1,5 vuoteen mahtui haluttomuus ja tähän melkein 10 vuoteen ei, niin epätodennäköiseltä näyttää.

Ei voi oikein yleistää.

On totta, että joillakin ihmisillä on vähäinen mielenkiinto seksiä kohtaan ja heikko libido. Heillä ei tee mieli seksiä usein, seksi ei tunnu hyvältä tai se ei vain ole kovin tärkeää. Näillä ihmisillä on "haluttomuutta" suhteesta toiseen.

Toisaalta taas seksihalut voivat mennä siksi, että kumppani kohtelee huonosti tai ei kunnioita rajoja, seksi on tylsää tai jopa kivuliasta tai suhteessa on muita ongelmia, jotka vievät halut. Tällaisessa tapauksessa haluttomuus korjautuu usein ihan vain kumppania vaihtamalla ja rajoista kiinni pitämällä.

Toisin sanoen pitäisi tietää, mikä on haluttomuuden taustasyy, jotta voi tehdä ennusteen.

Ei välttämättä. Haluttomuuteen on monia syitä. Vaikka jokaisella on se oma libidonsa, mikä yleensä paljastuu parin vuoden kohdalla, niin oikean kumppanin kanssa alkuhuuman panomäärä voi pysyä pitkäänkin.

Minulla on aina käynyt niin. Tosin alun alkaenkaan en ole kokenut kumppaneita puoleensavetävinä, ja suhteet olleet huonoja muutenkin.. Olen siis tyytymissuhteissa ollut aina.

Siksipä en enää lähtisikään suhteeseen, jollei mies ole sellainen että jo heti ensisilmäyksellä sukat pyörivät jalassa. Luulen kyllä olevani lopun elämääni yksin.

Ei. Minusta tuli edellisessä suhteessani pikkuhiljaa haluton. Olimme 6v yhdessä. Seksi oli ok mutta ei mitään tajunnanräjäyttävää eikä meillä kohdanneet fetissit ja mieltymykset loppujenlopuksi kauhean hyvin. Ja mies myös päästi itsensä rappiolle, lähti suhteen aikana lihomaan ja repsahti vähän väliä takaisin tupakointiin ja alkoholin liikakäyttöön. Haluni lähtivät hiipumaan siinä kolmannen vuoden kohdalla ja suhteen loppupuolella ei juuri ollenkaan ollut seksiä ja riideltiin asiasta usein koska miehellä oli edelleen haluja.

Tämän suhteen päätyttyä löysin miehen jonka kanssa minulla oli ja on edelleen niin hyvä seksuaalinen kemia että vieläkin yli 5v myöhemmin meillä on seksiä melkein joka päivä ja haluan miestäni aidosti. Hän on kuuma kuin mikä, urheilullinen, äärettömän hyvä sängyssä ja seksimme on uskomatonta, monipuolista, täynnä vilpitöntä halua ja intohimoa. Kun se seksi on oikeasti hyvää, sitä haluaa koko ajan lisää.

Kumppanistahan se riippuu. Jos yhden kanssa ei kiinnosta koska ulkomuoto ei sytytä tai on vastenmielinen niin toisessa suhteessa kumppani voi kiinnostaakin ja sen kanssa haluaa seksiä.

Mulla oikeastaan halukkuus tuli kehiin vasta kun löytyi "se oikea". Toki aiempien miesten kanssa olin alussa halukas koska oli kuitenkin jonkinlainen ensihuuma, vaikkei se mikään suuri rakastuminen koskaan ollutkaan. Lisäksi halusin miellyttää toista. En oikeastaan nauttinut seksistä, mutta halusin miellyttää.

Ensimmäisen oikean orgasminkin sain vasta sen oikean miehen kanssa ja hänen kanssaan se tuli heti, kun aiempien kanssa se oli vaikeaa tavoittaa. 

Sitten kun löytyy se oikea tyyppi jonka kanssa on myös henkisesti vahva yhteys, ei seksistäkään lopu kipinä. 

Ainakin minulla se on täysin kiinni miehestä. Väärää en halua millään. Jos on kunnolla kemiaa, haluan valtavasti, mutta senkin haluamisen voi saada loppumaan pysyvästi, jos mies esimerkiksi kritisoi ulkonäköäni.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oikeastaan halukkuus tuli kehiin vasta kun löytyi "se oikea". Toki aiempien miesten kanssa olin alussa halukas koska oli kuitenkin jonkinlainen ensihuuma, vaikkei se mikään suuri rakastuminen koskaan ollutkaan. Lisäksi halusin miellyttää toista. En oikeastaan nauttinut seksistä, mutta halusin miellyttää.

Ensimmäisen oikean orgasminkin sain vasta sen oikean miehen kanssa ja hänen kanssaan se tuli heti, kun aiempien kanssa se oli vaikeaa tavoittaa. 

Sitten kun löytyy se oikea tyyppi jonka kanssa on myös henkisesti vahva yhteys, ei seksistäkään lopu kipinä. 

Juuri näin kävi mullekin. Olen halukas ja seksuaalinen, mutta se on suhteessa hiipunut, kun vakiseksi on ollut niin tylsää ja yksitoikkoista. Kassit tyhjäksi ja that's it. En ole saanut siitä mitään, ja kumppani ei ole muutenkaan kohdellut minua hyvin.

Oikean kumppanin löydyttyä hiipumista ei ole tullut, me viedään seksi vain uudelle tasolle. Yhtä antaumuksella, kun minä annan hänelle, hän antaa minulle. Hän on upea ja kuuma minun silmissä. Me on löydetty yhteisiä fetissejä ja fantasioita. Ja sain ekan kerran hänen kanssa, hän oli eka jota kiinnosti sen verran. Sen jälkeen ihan säännönmukaisesti. Tottakai vain sellainen seksi kiinnostaa, josta itsekin saa jotain. Haluttomuus ei välttämättä johdu itsestä, kyllä se voi parantua kumppania vaihtamalla.

Aika näyttää. Pidä huoli siitä, että voit lopettaa suhteen koska tahansa joutumatta vararikkoon.

Eksälläni on ollut haluttomuutta kaikissa suhteissaan. Tämän hän tosin kertoi minulle vasta, kun halut katosivat minun kanssani. Jos olisin tiennyt tuosta etukäteen, en olisi lähtenyt välttämättä syventämään suhdetta. Tuntuu, että tapailuvaiheessa kaikki liioittelevat omaa libidoaan. Meitä, jotka vielä vuosienkin kuluttua haluavat seksiä useimpina päivinä viikosta, taitaa olla vähemmistö.

Vierailija kirjoitti:

Eksälläni on ollut haluttomuutta kaikissa suhteissaan. Tämän hän tosin kertoi minulle vasta, kun halut katosivat minun kanssani. Jos olisin tiennyt tuosta etukäteen, en olisi lähtenyt välttämättä syventämään suhdetta. Tuntuu, että tapailuvaiheessa kaikki liioittelevat omaa libidoaan. Meitä, jotka vielä vuosienkin kuluttua haluavat seksiä useimpina päivinä viikosta, taitaa olla vähemmistö.

Aika kelju temppu. Kyllä tuollaisesta pitäisi pystyä olemaan rehellinen jo suhteen alussa.

Mä luulin, ettei seksi oo mulle tärkeää, kun olin exäni kanssa. Meillä oli pisimmillään parinkin kuukauden taukoja seksistä.

Nykyinen mieheni oli ensimmäinen, joka sai minut tuntemaan itseni naiseksi ja huomaamaan, että olenkin aika seksuaalinen. Mieheni on erittäin seksuaalinen ja hän on opettanut minulle, kuinka tärkeää seksi on henkisenkin läheisyyden kannalta.

Ollaan oltu 9 vuotta yhdessä ja seksielämä vain paranee. Löydän itsestäni edelleen uusia puolia. Meillä on seksiä kertaa viikossa, vaikka mieheni on masentunut. Seksi onkin paras tapa saada lepoa murheista.

Siis 2-8 kertaa viikossa on seksiä T. 13

Meillä on ollut seksiä 19 vuotta.

Se on melkoinen ihme, koska muuten arvelen, että libidoni on melko matala. Nuorena naisena masturboin hyvä jos joka toinen kuukausi. Ja mieheni taas noin kaksi kertaa päivässä.

Olen muutenkin melko estoinen jne. Mut mieheni kanssa seksi sujuu (vaikka emme ole enää edes nuoria).

Luulen, että jonkun toisen kumppanin kanssa seksi olisi kuollut jo aikoja sitten.

Mut mitä haluan sanoa, on se, että ei seksi kaikjea ratkaise. Meillä seksi sujuu, mutta juuri mikään ei juuri sujukaan. En tiedä ovatko toisensa poissulkevia. Seksi ja toisaalta muut asiat parisuhteessa. Kumppanuus, yhteistyö, 'kemia', ylipäänsä se, että toisen seurassa on hyvä olla..

Halut on kaikilla erilaiset. Mies voi tappaa ne hyvin, kun on koko ajan pildeä vailla. Suuntaamalla energiansa muihin naisiin jne... Jos kohtelet puolisoasi hyvin. Annat hänelle hellyyttä vaikka se ei johtaisi seksiin. Varmasti saat säännöllisesti.

Ihminen ei välttämättä käyttäydy kaikissa suhteissaan samalla tavalla. Sama ihminen voi olla esimerkiksi uskollinen yhdessä suhteessaan ja uskoton toisessa. Haluttomuus johtuu usein siitä, että suhteessa on muita ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oikeastaan halukkuus tuli kehiin vasta kun löytyi "se oikea". Toki aiempien miesten kanssa olin alussa halukas koska oli kuitenkin jonkinlainen ensihuuma, vaikkei se mikään suuri rakastuminen koskaan ollutkaan. Lisäksi halusin miellyttää toista. En oikeastaan nauttinut seksistä, mutta halusin miellyttää.

Ensimmäisen oikean orgasminkin sain vasta sen oikean miehen kanssa ja hänen kanssaan se tuli heti, kun aiempien kanssa se oli vaikeaa tavoittaa. 

Sitten kun löytyy se oikea tyyppi jonka kanssa on myös henkisesti vahva yhteys, ei seksistäkään lopu kipinä. 

Kaikilla ei ole noin. Kaikista miehistä, joihin olen ollut rakastunut, "se oikea" on ainoa joka ei herätä haluja oikeastaan lainkaan. Mutta haluja ei edes kaipaa, kun rakkautta on niin paljon.

Ei.

Muut ongelmat vaikuttaa haluihin. Taustallahan voi olla hormoniongelmat, muut sairaudet, vitamiini-ja hivenainepuutokset, väsymys, yms.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oikeastaan halukkuus tuli kehiin vasta kun löytyi "se oikea". Toki aiempien miesten kanssa olin alussa halukas koska oli kuitenkin jonkinlainen ensihuuma, vaikkei se mikään suuri rakastuminen koskaan ollutkaan. Lisäksi halusin miellyttää toista. En oikeastaan nauttinut seksistä, mutta halusin miellyttää.

Ensimmäisen oikean orgasminkin sain vasta sen oikean miehen kanssa ja hänen kanssaan se tuli heti, kun aiempien kanssa se oli vaikeaa tavoittaa. 

Sitten kun löytyy se oikea tyyppi jonka kanssa on myös henkisesti vahva yhteys, ei seksistäkään lopu kipinä. 

Mä myös saan paljon enemmän orgasmeja ja halut on kovemmat tämän ainoan aidon oikean rakkauden kanssa. Olen paljon vapautuneempi.