Edesmenneet läheiset - elämän tarkoitus

Elämällä ei ole tarkoitusta. Synnymme sattumalta, elämme miten elämme, ja sitten kuolemme pois. 

Kaiken elämän tarkoitus on lisääntyminen, eli suvun jatkaminen.

Elämällähän ei ole mitään absoluuttista tarkoitusta. Elämä on syntynyt sattumalta.

Mutta ehkä viittaatkin siihen, mitä edesmennyt itse piti oman elämänsä tarkoituksena? Siis mistä hän ammensi merkityksen elämälleen?

Tai mitä tämä läheistään muisteleva omainen pitää vainajan elämän tarkoituksena?

Sellaiset merkityksethän jokainen asettaa itse. Voisin sanoa omasta äidistäni, että hän näki elämänsä tarkoituksen lasten ja lastenlasten auttamisessa kaikin mahdollisin keinoin.

Vierailija kirjoitti:

Kaiken elämän tarkoitus on lisääntyminen, eli suvun jatkaminen.

Jos ajattelisi näin, olisi sellaisen ihmisen elämä, joka syystä tai toisesta ei lisäänny tarkoitukseton.

Vierailija kirjoitti:

Kaiken elämän tarkoitus on lisääntyminen, eli suvun jatkaminen.

Tämä mullekin tuli mieleen. Aika hyvin on suku jatkunut ja varmasti jatkuukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiken elämän tarkoitus on lisääntyminen, eli suvun jatkaminen.

Jos ajattelisi näin, olisi sellaisen ihmisen elämä, joka syystä tai toisesta ei lisäänny tarkoitukseton.

Eihän se tarkoitukseton ole. Voihan hän elämänsä aikana tehdä jotain, mikä jää historiankirjoihin.

Hyvä ystäväni oli lapseton. Hän testamenttasi omaisuutensa nuorisotyön hyväksi. Ehkä se oli hänen elämänsä tarkoitus.

Rakkaus. Se miten kohtelee muita. Ihmisenä kasvaminen.

Elämän tarkoitus on elämä.

Me ihmiset olemme toistaiseksi ainoa tuntemamme elämänmuoto joka osaa katsoa öistä tähtitaivasta ja ihmetellä mitä nuo valopisteet on, ja onko jossain toista maailmaa jossa toinen älyllinen olento katselisi samoja pisteitä taivaalla ja ihmettelisi näin myös. Me olemmekin maailmankaikkeuden tapa ihmetellä itseään.

Jokainen meistä ihmettelee maailmaa, ainakin pienenä lapsena, ja vaikka jotkut menettävätkin tuon ihmetyksen kasvaessaan aikuiseksi, kaikki eivät. Niin kauan kuin on ihmisiä, on ihmettelijöitä, joten voisi ehkä täsmentää alkua että ihmisen elämän tarkoitus on ihmisen elämä.

Suvun jatkaminen tulee helpoiten mieleen. Sitten taas Lapseton tätini oli meille lapsille läheisin sukulaiseni, joten hän antoi meille paljon, vaikka ei jakanutkaan itse sukua. Jotkut traagiset elämät (Esimerkiksi nuorena huumeisiin kuoleminen) taas voi opettaa läheisille paljon ihmisyydestä ja elämästä.