Miten lapsiperheillä riittää aika?

Kenenkään ei ole pakko ottaa lainaa. Oma valinta jos haluaa.

Mäkin olen pph, joudun tosin iltaisin vielä tekemään seuraavan päivän lounaan kun ryhmältäni en voi sitä työpäivällekään jättää. Jos on päivä että voin niin teen sen kyllä :)

Imuroin päivittäin ja pyyhepyykkiä pesen myös usein, kun on niin pieniä hoitolapsia vielä.

- siivooja 5 tuntia kerrallaan joka toinen viikko

- arkiruokien reseptit ja ruoka-aineet valmiina aina maanantaisin kotiovelle kuljetettuna (Keittiökaveri)

- muut ruoat yms. hyödykkeet Stockan herkusta kotiin kuljetettuna kerran viikossa

- molemmat vanhemmat 4-päiväisellä työviikolla, lapset siis 3 päivää viikosta päiväkodissa

- auttavia sukulaisia samassa kaupungissa, tarvittaessa hoitaja Hoivanetistä

- vaatteet yms. mahdollisimman pitkälle nettikaupoista ettei tarvitse viikonloppuisin juosta kaupoilla

(lapset 1v. ja 3 v.)

Hyvä toi ap:n vastaus! :) meillä on 4 alle kouluikästä lasta, mutta en mä huseeraa ja höseerää ja vedä stressiä. Mä nautin mun elämästä ja perheestä. Ennen lapsia vietin kaiken aikani rakkaan harrastuksen parissa. Toki käyn töissä ja jopa opiskelen saman aikaan. Siivoan vapaapäivinä. En

pyykkää joka päivä, olen ostanut lapsillle paljon vaatteita ja isot pyykkikorit ;) ei ole edes kuivausrumpua tai mitään hienouksia. Asuntolaina tietty on ja ihan kiva koti. Omaa aikaa otan siinä vaiheessa kun lapsista tulee murkkuja ja haistattavat mulle pitkät paskat, sitä ennen teen voitavani.

Minä olen neljän lapsen yh, kaikki aika menee lapsiin. Olen päätynyt siihen etten käy töissä enää ollenkaan sillä minä en ole mikään yli-ihminen joka raskaan työpäivän jälkeen jaksaisi tehdä yksin 5-henkisen perheen ruoat ja kotityöt, valvoa läksyt yms. Kyllä tässä työllistää itsensä täyspäiväisesti. Mieluummin ottaisin vaikka hoitolapsen kuin menisin enää töihin muualle. Pelkkä ruokakaupassa käynti vetää voimani nollille sillä ruokaostosten kantaminen yksin (kerrostalo, paljon rappusia) on tosi raskasta! Joka päivä pyörii pyykkikone ja imuri laulaa. Enpä silti vaihtaisi elämääni ap:n elämään, ei millään pahalla. Nytkin pojat pelaa tuolla keittiössä ja hirmu nauru kuuluu sieltä :) Me ollaan onnellinen perhe. 

Miten te jaksatte valvoa klo 23 saakka? Eihän siitä tule kuin 5-6 tunnin yöunet. Jaksatteko te tuota päivästä toiseen?

Aikamoisia arjen sankareita.

Kyllähän sitä kiirettä pitää meilläkin, on asuntolainaakin, mutta en silti oikein allekirjoita tuota pelkkää raatamista.

Meillä minä lähden töihin klo 7.15 ja mies vie lapset kouluun ja päiväkotiin. Aina aamuisin laitan itseni lisäksi lapsille vaatteet valmiiksi ja usein aamupalankin. Haen lapset klo 16 useimmiten. Pari kertaa viikossa käydään täydennysostoksilla, isot ostokset ostan yleensä perjantai-iltana tai viikonloppuna. Kauppareissu ja ruoan laitto sekä syönti 16-17 (teen ruokaa arkisin vain maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin mutta kylllä lämmittämiseen, salaatin pilkkomiseen, pöydän kattamiseen ja myöhemmin tiskien laittamiseenkin menee aikaa ja sitten istutaan pöydässä kauemmin).

Klo 17-18.30  tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin harrastuskuskaus ja harrastus. Joskus harvoin käyn harrastuksen aikana apteekissa mutta useimmiten en ehdi, kun lapsilla on harrastuksia päällekkäin.

Klo 18.30 alkaen läksyjen tarkistusta, tiskikoneen täyttöä, pyykkäystä, soittoläksyn opettamista, joskus teen seuraavan päivän ruoan valmiiksi, joskus pelataan lautapeliä tai käydään ulkona. Tätä siis kestää tunnin.

Klo 20 alkaa iltatoimet eli iltapala, iltapesu ja klo 21 iltasadut. Klo 21.30 voin tehdä mitä haluan.

Viikonloppuisin imuroin ja pesen pyykkiä enemmän, mutta aikaa on myös paljon. Käydään peleissä (lasten harrastukset), tapaan ystäviä ja sukulaisia, luen, ulkoilen jne. Viitenä päivänä viikossa on vähän tylsempää mutta viikonloppuisin on useimmiten kivaa. Sillä rahalla käydään viikonloppureissuilla ja lomisin reissataan kauemmas. Harrastetaan myös lasten kanssa paljon (laskettelu, uinti).

Ollaan töissä klo 8-19 pääsääntöisesti, ollaan yrittäjiä. Viikolla ei ehdi tehdä oikeaa ruokaa, pestä pyykkiä, käydä vanhempainilloissa tai olla lasten kanssa. Viikonloppuisin siivotaan ja koitetaan hetki olla lasten kanssa. Viikolla vapaa-aikaa ei ole minuuttiakaan, paitsi näin aamukahvilla kymmenisen minuuttia samalla lapsia avustaen aamupalan kanssa.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 00:17"]Lapset venyttävät pinnaa ja kasvattavat ihmistä tavalla jota mikään muu ei tee. Ja se että saa pitää huolta pienistä ja nähdä heidän kasvavan on parasta mitä elämällä on tarjota. Sen rinnalla kaikki muu on korviketoimintaa.Kun lapsi syntyy ja varsinkin se toinen ja ehkä kolmas, se tarkoittaa sitä että sä annat sun oman vapaa-aikasi pois ja taistelet ensin siitä että ehdit syödä vähän ja nukkua edes hetken. Eli annat perutarpeesikin. Pikkuhiljaa saat niitä takaisin, muttei elämä silti enää palaa sellaiseksi että voit hegailla vaan omien tarpeidesi mukaan. ja se mitä ihmiset monesti unohtaa on se että lapset tarvitsevat läsnäoloa. JOka päivä. Myös teini-ikäiset. Sen hoivan ja kotityörumban lisäksi olisi oltava aikaa olla lapsen kanssa rauhassa, kuunnella, kuulostella, osoittaa hellyyttä. Ja tää on se mistä monet suomalaisperheet nipistää, tehdään vaan ne näkyvät hommat ja hädintuskin ehditään niitäkään. Että viisas vanhempi antaa sotkun ja jumpan välillä olla ja rauhoittuu sen lapsensa vierelle. Lasten kasvattaminen on vaativaa, mutta  myös antoisinta maailmassa. Suosittelen. lapsen hoivaaminen palkitsee paljon enemmän kuin oman navan hoivaaminen.

[/quote]

Ja näin sanoo riipputissinen, lihava, löysäpimppanen väsynyt perheenäiti joka oikeasti on kateellinen kaikille lapsettomille, joilla on aikaa itselleen, aikaa harrastuksiin ja matkusteluun ja rahaakin jää ihan mukavasti. Lisäksi sunkin mies oikeasti himoitsee kaltaisiani lapsettomia, eikä sinunlaistasi väsähtänyttä perheenmammaa.

Mä en nyt ihan tajuu. Tai ehkä mä pikku hiljaa alan tajuta, mistä ne muut kitisee koko ajan. Ei meidän arki ole koskaan ollut mitään kieli vyön alla juoksemista. Ehkä tämäkin on valintakysymys? 

Meillä mies menee aikaisin töihin, joten minä hoidan aamut. Ennen vein mukulat päiväkotiin, nykyään vaan lähetän kouluun. Nakkelen päivän kamat, vaatteet, eväät... valmiiksi sillä aikaa, kun lapset syö aamupalaa. 

Iltapäivällä mies käy tarvittaessa kaupan kautta ja hakee lapset ja he tulevat kotiin laittamaan ruokaa ja tekemään läksyjä. Minä nakkaan tullessani pyykit koneeseen ja kerään edelliset narulta, jokainen lajittelee puhtaat kaappeihinsa. 

Ruuan jälkeen lapset yleensä lähtevät kavereiden kanssa ulos. Jos on harrastuksia, kuskaamme tarvittaessa niihin. Jos ei, jompi kumpi täyttää tiskikoneen ja toinen ehkä lakasee vähän tms. Sitten hengailemme kahdestaan jutelleen tai käymme lenkillä tms. Jompi kumpi saattaa vilahtaa omaan harrastukseen tai jopa ottaa ne päikkärit (mikä on kyllä ehkä vähän hullua). Ei meidän illat ole mitään hikipäässä suorittamista ja säntäilyä, vaan ihan rauhallista oleilua, lasten kanssa tai ilman. Harrastukset lapsille on valittu niin, että ainoastaan toista täytyy kuljettaa soittotunnille. Samoin aikuisten harrastukset löytyy tästä läheltä. Jos on tehtävät jotain (kaupassakäynti, kuljetus, vanhempainilta...) toinen vanhempi hoitaa pakettia täällä kotona, niin se pysyy kasassa. 

Illalla mukulat menee nukkumaan klo. 21. Me vanhemmat valvomme vielä 1-3 tuntia, riippuen väsymystilasta. Herätys aamulla on klo. 7. Nostamme ne pyykit ja pyöräytämme tiskikoneen. Sitten katellaan telkkaria, jutellaan, herkutellaan lapsilta salaa :) 

Torstai tekee poikkeuksen tähän rutiiniin. Silloin meillä siivotaan. Kun koko torstai-illan jynssää ja puunaa, saa viikonlopun olla ihan rauhassa. Perjantaina alkaa viikonloppu, joka on pyhitetty lepäämiseen ja perheaikaan. Saa tietysti olla kavereiden kanssa ja me vanhemmat käymme juhlimassa tai harrastamme koko perhe yhdessä, syömme hyvää ruokaa, mutta ei tehdä mitään suursiivousta tai valmistella maanantaita. 

Ihan on lepposaa elämää. Me emme koe, että väsymme työssä tai kotona. Tietenkin joskus on vähän takkusempaa arki, mutta silloin pitää ottaa vähän aikalisää tai ylimääräinen rentoutus, koska ei tämän elämän kuulu ihmistä väsyttää. 

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 07:57"]Mä en nyt ihan tajuu. Tai ehkä mä pikku hiljaa alan tajuta, mistä ne muut kitisee koko ajan. Ei meidän arki ole koskaan ollut mitään kieli vyön alla juoksemista. Ehkä tämäkin on valintakysymys? 

Meillä mies menee aikaisin töihin, joten minä hoidan aamut. Ennen vein mukulat päiväkotiin, nykyään vaan lähetän kouluun. Nakkelen päivän kamat, vaatteet, eväät... valmiiksi sillä aikaa, kun lapset syö aamupalaa. 

Iltapäivällä mies käy tarvittaessa kaupan kautta ja hakee lapset ja he tulevat kotiin laittamaan ruokaa ja tekemään läksyjä. Minä nakkaan tullessani pyykit koneeseen ja kerään edelliset narulta, jokainen lajittelee puhtaat kaappeihinsa. 

Ruuan jälkeen lapset yleensä lähtevät kavereiden kanssa ulos. Jos on harrastuksia, kuskaamme tarvittaessa niihin. Jos ei, jompi kumpi täyttää tiskikoneen ja toinen ehkä lakasee vähän tms. Sitten hengailemme kahdestaan jutelleen tai käymme lenkillä tms. Jompi kumpi saattaa vilahtaa omaan harrastukseen tai jopa ottaa ne päikkärit (mikä on kyllä ehkä vähän hullua). Ei meidän illat ole mitään hikipäässä suorittamista ja säntäilyä, vaan ihan rauhallista oleilua, lasten kanssa tai ilman. Harrastukset lapsille on valittu niin, että ainoastaan toista täytyy kuljettaa soittotunnille. Samoin aikuisten harrastukset löytyy tästä läheltä. Jos on tehtävät jotain (kaupassakäynti, kuljetus, vanhempainilta...) toinen vanhempi hoitaa pakettia täällä kotona, niin se pysyy kasassa. 

Illalla mukulat menee nukkumaan klo. 21. Me vanhemmat valvomme vielä 1-3 tuntia, riippuen väsymystilasta. Herätys aamulla on klo. 7. Nostamme ne pyykit ja pyöräytämme tiskikoneen. Sitten katellaan telkkaria, jutellaan, herkutellaan lapsilta salaa :) 

Torstai tekee poikkeuksen tähän rutiiniin. Silloin meillä siivotaan. Kun koko torstai-illan jynssää ja puunaa, saa viikonlopun olla ihan rauhassa. Perjantaina alkaa viikonloppu, joka on pyhitetty lepäämiseen ja perheaikaan. Saa tietysti olla kavereiden kanssa ja me vanhemmat käymme juhlimassa tai harrastamme koko perhe yhdessä, syömme hyvää ruokaa, mutta ei tehdä mitään suursiivousta tai valmistella maanantaita. 

Ihan on lepposaa elämää. Me emme koe, että väsymme työssä tai kotona. Tietenkin joskus on vähän takkusempaa arki, mutta silloin pitää ottaa vähän aikalisää tai ylimääräinen rentoutus, koska ei tämän elämän kuulu ihmistä väsyttää. 

[/quote]

Varmaan vähän riippuu siitä, miten vanhoja lapset ovat, että kuinka kuormittavaa arki on. Tuosta voin vielä vaan haaveilla, että pääsisi miehen kanssa oikein kaksistaan lenkille, kun lapset lentävät kavereillaan. Muutaman vuoden päästä meilläkin varmasti noin, mutta vielä ollaan tosi kiinni lapsissa kun ovat sen verran pieniä että uloskaan ei voi yksin päästää, ja lenkillä on käytävä vuorotellen tai koko perhe...

Meillä on neljä lasta ja ihan yhtä paljon aikaa kuin kenellä tahansa. Asioita vain tehdään yhdessä. Siinä se ero. :)

Kyllähän sitä aikaa omiin harrasteisiin on aika vähän. Meillä on kaksi lasta, alle kouluikäisiä molemmat. Minä nipistän omaa aikaa iltaisin lasten mentyä nukkumaan, mutta omien yöunieni kustannuksella. Menen nukkumaan yleensä noin 22.30 ja herään aamulla viideltä, jotta olen töissä klo 6.30. Mies vie lapset hoitoon kahdeksan pintaan ja minä haen lapset ennen neljää. Ennen sitä käyn usein ruokaostoksilla.

Iltapäivä jatkuu sitten ruoanlaitolla ja syömisellä, sen jälkeen hiukan siivoilua/pyykkäystä/muuta melko pakollista. Lasten kans touhuamista. Klo 19.30 alkaa iltapala-hampaanpesu-iltasatu -rumba ja klo 21 jälkeen lapset nukkuu.

Kaikki isommat siivoukset ja muut kodinhoitoon liittyvät sekä isommat ostokset ym. hoidetaan viikonloppuna. Pyrin myös tekemään viikolle ruokaa valmiiksi sunnuntaina.

Urheileminen jää väistämättä liian vähälle, mutta pyrin urheilemaan noin 3 kertaa viikossa, ajoittuu noin klo 18-20 välille useimmiten.

MUTTA en valita, itse olen tämän elämäntavan valinnut. Ainoa todella hankala asia tässä on jatkuva unen vähyys.

Kylläpä tunnen oloni onnekkaaksi.

Aamuvuoroviikolla menen töihin 04.30-05. Pääsen töistä 12.30-13.30, joskus aiemminkin (liukuva). Jos lapsella hoitopäivä (3krt viikossa, 5h kerrallaan), haen hänet 13.45.

Tulemme kotiin klo 14. Mikäli lapsi ei ole ollut hoidossa, vaan isällään iltavuoro, niin tulen kotiin 12.30 ja mies lähtee siitä omiin töihinsä. Yleensä jäädään ulos, käydään kaupassa tms. mikäli tarvetta. Tullaan sisälle, ruoanlaittoa tai ruoan lämmitystä, ruoka lähes poikkeuksetta 15.30-16. Mennään ulos, leikitään, siivotaan, pyykätään, askarrellaan, kyläillään.. mitä nyt milloinkin. Klo 18-19 välillä iltapesut, iltapalat ja 19.30 sängylle. Nukahdan samaan aikaan kuin lapsi.

Iltavuoroviikolla herätään 6-7 maissa, aamiainen, ulkoilua, ruoanlaittoa, siivousta, mitä nyt tarvitaankaan. Lounas klo 10.30 ja 11 maissa sängyllä, poika nukkuu päiväunet ja minäkin jos siltä tuntuu. Herätys klo 13, laittaudun, keitän kahvit, poikakin heräilee. Mies tulee töistä 13.45, minä lähden iltavuorooni. Kotiudun 21-23 välillä, ja aamulla sama alusta.

Meillä minä siis teen kaiken ruoan ja 90% kotitöistä. Lapsi hoidossa vain satunnaisia päiviä. Aamuvuoroissa on mahtavaa, että pääsee aikaisin töistä. Myös arkivapaat ovat kohdallani mahdollisia, tosin viikonloppujakin on mutta harvemmin. Iltavuoroviikolla parasta ovat päiväunet ja rauhalliset herätykset pojan kanssa.

Ulkoillaan lähes joka päivä, poikkeuksena flunssa tms. sekä yli -25 pakkanen lapsen kohdalla. Vesisateessakin rämmitään metsässä. Hyvin ehtii kaiken. Luen usein illalla ennen nukkumaanmenoa, paitsi aamuviikoilla nukahdan n.klo 20.30 joten siinä en jaksa pitkään lukea.

Asumme omakotitalossa, joten ulkoilu pitää usein sisällään hyötyliikuntaa, lumitöitä (jos on lunta..), ruohonleikkaamista, puutarhanhoitoa, marjojen keräämistä.. Siivoan aina arkena, ettei viikonloppua tarvitse kuluttaa siihen. Poikkeuksellisesti siivoan viikonloppuna, jos silloin tulee vieraita. Haluan, että koti on siisti ja puhdas ja yleensä onkin.

Ruoan teen alusta asti itse, koska siihen on minulla vuorotyön takia enemmän aikaa. Leivon paljon. Lapsi on aina mukana kotitöissä ja osaa leikkiä myös itsekseen, vaikka leikimmekin myös yhdessä joka päivä.

Puolison kanssa emme näe paljon arkisin, mutta tämä systeemi toimii. Lapsi saa elää rauhallista elämää ja kummallakin on yhtä paljon aikaa lapselle. Hän on se tärkein syy :)