Milloin olet sanonut jotain tahattomasti pöljää?
Itselläni näitä on aika usein. Pidän itseäni siis aika avoimena ja huomaavaisena, enkä ikinä tahallani halua ketään loukata. Mutta usein päästelen suustani kommentteja, jotka ovat päässäni kuulostaneet huomattavasti neutraalimmilta, kuin sitten todellisuudessa. Tämä tuli mieleen tuosta "mistä olet kotoisin" -rasismikeskustelusta.
Keskustelin kerran Tinderistä eräässä naisporukassa, ja naiset sanoivat, että kyllähän se itsetuntoa kohottaa, jos joku hyvännäköinen mies on tykännyt. Tästä mieleeni johtui uutinen orangista jossain Indonesiassa, jota oli vuosia käytetty hyväksi, oli ollut jopa paikallisen porttolan suosituin tekijä. Tokaisin sitten tähän edellisen sanojan kommenttiin sen kummemmin miettimättä, että "No, miehethän tunnetusti panevat vaikka orankeja", ja jatkoin jutulla orankiportosta. Ilmeisesti kommenttini oli loukkaava.
Eräs toinen tapaus oli sitten jo hieman kyseenalaisempi, kun keskustelimme joukolla orjuudesta. Ymmärrän ja käsitän orjuuden olleen kamala, elämiä tuhonnut instituutio, mutta yritin sitten kehittää jotain vaihtoehtoista sanottavaa, joten sanoin, että no onhan orjien jälkeläisillä kuitenkin hyvin tiedossa oma alkuperänsä. Tarkoituksena oli siis korostaa sitä, että orjien jälkeläisillä voi olla (tai sitten ei) hyvinkin tarkasti tiedossa oma sukupuunsa. Vastaanotto ei ollut hyvä.
Näissä tilanteissa en ollut edes humalassa, joten töppäyksiä ei voi selittää silläkään. Hävettää vimmatusti välillä. Onko muilla käynyt samaa?
Kommentit (17)
No noin typeriä asioita en ole sanonut...
Puhuin hevoselle ja nimitin sitä "kauniiksi pojaksi". Eipä siinä mitään, mutta sen vieressä oli tallillamme työskentelevä nuori mies, joka on todellakin kaunis poika, varmasti kasvoiltaan yksi kauniimmista ihmisistä, jonka olen tavannut. Kylläpä tätä tätiä hävetti.
Miten Tinderissä jutellaan naisporukassa?
Vierailija kirjoitti:
No noin typeriä asioita en ole sanonut...
No, jos näkisit ajatuksenjuoksuni päässäni sillä hetkellä kun noita mietin, ne vaikuttaisivat ihan taatusti täysin järjellisiltä ajatuksilta. Mutta sitähän ne eivät tietenkään ole, etenkään kun en edelleenkään osaa sanoittaa kunnolla, mitä tuolla jälkimmäisellä esimerkiksi hain. Mutta orankijutun takana seison sataprosenttisesti, oli tahditonta tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Miten Tinderissä jutellaan naisporukassa?
Tarkistahan vielä se sijamuoto aloituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Miten Tinderissä jutellaan naisporukassa?
Tinderistä.
Eikö kukaan ole sanonut mitään tahditonta?
Noh, minä möläytin sen klassisen "mutta nyt ainakin tiedät että voit tulla raskaaksi" kun ystävä kertoi keskenmenostaan (ensimmäinen raskaus). Siinä hetkessä tuntui hyvältä idealta etsiä tilanteesta jotain positiivista mutta jälkeenpäin on hävettänyt ja paljon.
Minullekin käy usein näin. Viimeisin kirvelee ja hävettää vieläkin. Juttelin ystäväni kanssa erään yhteisen tutun nimestä. Kumpikaan ei muistanut sitä, muistin vain, että se on vähän vanhahtava, ikään kuin väärän sukupolven nimi. En ymmärrä miksi, mutta tokaisin ystävälleni, että "Nimi on sellainen vanhahtava, ihan kuin X", ja sen X:n paikalla sanoin juuri tämän keskustelukumppanini nimen! Olen aina ajatellut, että hänen nimensä on vähän erikoinen nuorehkon ihmisen nimeksi, mutta että töksäyttää se tuolla tavalla hänelle ihan vahingossa. Älyttömän noloa ja rumaa. Ahdistaa ja harmittaa. Eikä ollut tarkoitus loukata, en ymmärrä mistä se tuli. Yritin jonkinlaista anteeksipyynnön tapaista siihen perään, mutta täysin asiantilan tunnustaminen ja tunnistaminen olisi loukannut vielä enemmän.
Harva se päivä. Mulla on ADHD enkä aina ajattele asioita loppuun ennen kuin sanon ne, joten minulla on paljon samanlaisiai ulostuloja kuin ap:llä. Bonuksena minulla on vielä hyvinkin "omalaatuinen" huumorintaju, jonka takia ihmiset varmaan pitävät minua joskus aika kauheana ihmisenä.
Kyselin joskus kollegalta, jonka kohtaisin paikassa jossa kävin tuuraamassa kerran, että onko hänen lapsensa vahinko. Hän oli 20-vuotias ja näkyvästi raskaana. Olin itse samanikäinen ja raskaus tuntui sen verran kaukaiselta, että oli todella outo ajatus, että joku voisi sen ikäisenä haluta lapsen. En ajatellut kysyväni mitään pahaa, vaan ihan rehellisesti olin utelias. Hän kyllä ihan kiltisti vastaili kysymyksiini, mutta en edes uskalla ajatella, mitä hän minusta oikeasti ajatteli...
Vddu mitä pazkaa sanoin kun tulin kokouksesta.
Seuraavana kuuna Stub tuli kokouksesta ja totesi Vddu mitä pazkaa.
-Sinkkiş
Maailma seuraa minua -minä en maailmaa
Olen vaikuttanut useissa tilanteissa tosi tietämättömältä. Voi olla, että joku kysyy aivan yksinkertaisen kysymyksen enkä siinä tilanteessa osaa vastata siihen ja olen ihan ymmälläni. Jotenkin aivot menee oikosulkuun tai jotain, mutta heti tilanteen mentyä ohi asia onkin päivän selvä enkä ymmärrä miksi en osannut vastata.
Vierailija kirjoitti:
Harva se päivä. Mulla on ADHD enkä aina ajattele asioita loppuun ennen kuin sanon ne, joten minulla on paljon samanlaisiai ulostuloja kuin ap:llä. Bonuksena minulla on vielä hyvinkin "omalaatuinen" huumorintaju, jonka takia ihmiset varmaan pitävät minua joskus aika kauheana ihmisenä.
Kyselin joskus kollegalta, jonka kohtaisin paikassa jossa kävin tuuraamassa kerran, että onko hänen lapsensa vahinko. Hän oli 20-vuotias ja näkyvästi raskaana. Olin itse samanikäinen ja raskaus tuntui sen verran kaukaiselta, että oli todella outo ajatus, että joku voisi sen ikäisenä haluta lapsen. En ajatellut kysyväni mitään pahaa, vaan ihan rehellisesti olin utelias. Hän kyllä ihan kiltisti vastaili kysymyksiini, mutta en edes uskalla ajatella, mitä hän minusta oikeasti ajatteli...
Mä olen itseasiassa epäillyt, että onkohan mulla ADHD. Se selittäisi kyllä aika paljon. :D Kun toisaalta siis tiedän paremmin kuin mitä möläyttelen. Suu toimii nopeammin kuin harkintakyky.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Harva se päivä. Mulla on ADHD enkä aina ajattele asioita loppuun ennen kuin sanon ne, joten minulla on paljon samanlaisiai ulostuloja kuin ap:llä. Bonuksena minulla on vielä hyvinkin "omalaatuinen" huumorintaju, jonka takia ihmiset varmaan pitävät minua joskus aika kauheana ihmisenä.
Kyselin joskus kollegalta, jonka kohtaisin paikassa jossa kävin tuuraamassa kerran, että onko hänen lapsensa vahinko. Hän oli 20-vuotias ja näkyvästi raskaana. Olin itse samanikäinen ja raskaus tuntui sen verran kaukaiselta, että oli todella outo ajatus, että joku voisi sen ikäisenä haluta lapsen. En ajatellut kysyväni mitään pahaa, vaan ihan rehellisesti olin utelias. Hän kyllä ihan kiltisti vastaili kysymyksiini, mutta en edes uskalla ajatella, mitä hän minusta oikeasti ajatteli...
Mä kyselin kerran yhdeltä lesbokaveriltani tosi pitkään ja hartaasti kysymyksiä lesboudesta ja siitä, miten voi tietää että joku toinen on lesbo myös. Ihan siis tajuamatta lainkaan kuinka tyhmiä juttuja kyselin.
Mutta uteliaisuuttahan se vain on. Ei mun mielestä uteliaisuutta pitäisi leimata pahaksi tai syrjimiseksi. Sama juttu tuossa "mistä olet kotoisin" -kysymyksessä; mua ihan rehdisti kiinnostaa ihmisen kulttuuritausta, eikä siinä ole kyse rasismista. Ihan samalla lailla kyselen valkoisilta ekspateilta samat jutut. Toki en varmaan toisen polven maahanmuuttajalta kyselisi samoja juttuja, jos ei tulisi puheeksi, sekin lienee jonkinlaista syrjintää.
Juttelen joka päivä typeriä autolleni. Se ei onneksi kerro mitään eteenpäin. Tai mistä minä tiedän, vaikka koko kaupungin autot tietävät minun asiat. Ehheheh.
Ihmisille onneksi juttelen tosi vähän. Välillä saatan toistaa saman asian eri tavoilla kolmekin kertaa peräkkäin, että toinen varmasti ymmärtää aivoitukseni, ja ilmeestä monesti huomaa, että kyllä tajusivat jo ekallakin kerralla. Mutta mielestäni kuulostan itse niin vaikeaselkoiselta ja kompastun omiin sanoihini niin, etten itse ainakaan tajuaisi omasta selityksestäni, jos joku muu minulle selittäisi samalla tavalla.
Todennäköisesti olen vaan itse vajaaälyinen. Tai ainakin vakavia haasteita kommunikaatiossa. Tai jotain.
Bloirelin leike.