Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aviomies ostaa yksin mökin
28.01.2014 |
Noin kaksi kuukautta sitten käytiin katsomassa yhdessä puolivalmista mökkiä miehen kanssa, tarkoituksenamme ostaa se yhdessä. Suunniteltiin siinä jo pihan laittoa ja rantasaunan rakentamista jne. Jätettiin asia vielä kuitenkin "hautumaan", mutta tänään mieheni sitten ilmoitti, että menee tekemään siitä huomenna kaupat YKSIN. :O Kysyin, että eikö ostetakaan sitä yhdessä niin ei kuulema, koska minulla on mielialanvaihteluita (jotka kylläkin johtuu siitä, että imetän meidän pientä vauvaa (3 lapsi)).. Nyt harmittaa, surettaa ja mietityttää tämä tilanne :( Olin niin suunnitellut kuinka mukavaa olisi, kun olisi oma mökki, laittaa pihaa, kukkapenkkejä sinne tänne, istua laiturilla auringonlaskua katsomassa. Tuntuu, etten olekaan tervetullut ko. paikkaan ja en tiedä haluanko tehdä edes mitään paikan hyväksi, koska olen siitä ns. "ulkopuolella".. Mitä mä teen tässä tilanteessa? Mitä sinä tekisit? Miksi mies yhtäkkiä päättääkin tehdä noin?
Kommentit (59)
Ei halua sitoutua siihen sinun kanssasi. Niin minä tein, ostin talon yksin (epämääräinen seurusteluvaihe silloin yms) enkä siitä luovu. Olen myös ostamassa vanhempieni mökkiä jahka jälleen töihin menen. Varmuuden varalla jos ero tuleekin... asumme tällä hetkellä yhdessä miehen omistamassa talossa eri paikkakunnalla. Jota mies ei myöskään halua jakaa kanssani... Meillä 5kk vauva. So far so good mutta varautunut(-neita) olemme itse kukin pahimpaan. Mies kerran eronnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että ollaan avioeron myötä ottamassa puolet mökistä vaikka siihen ei ole laitettu lantin lanttia?
Ex-mieheni osti pari sijoitusasuntoa ollessamme aviossa, mutta eron myötä en todellakaan halunnut hänen maksavan puolet niiden arvosta, koska en itse maksanut niistä penniäkään. Minusta se olisi ollut ahneutta.
Avioliitto sisältää sopimuksen siitä, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Sinun tavallasi ajattelevat tekevät yleensä avioehdon. Toisenlaista jakoa kannattavat taas hyväksyvät perinteisen 50-50 jaon. Minusta ei ole ahneutta edellyttää, että tehdyistä sopimuksista pidetään kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että ollaan avioeron myötä ottamassa puolet mökistä vaikka siihen ei ole laitettu lantin lanttia?
Ex-mieheni osti pari sijoitusasuntoa ollessamme aviossa, mutta eron myötä en todellakaan halunnut hänen maksavan puolet niiden arvosta, koska en itse maksanut niistä penniäkään. Minusta se olisi ollut ahneutta.
Avioliitto sisältää sopimuksen siitä, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Sinun tavallasi ajattelevat tekevät yleensä avioehdon. Toisenlaista jakoa kannattavat taas hyväksyvät perinteisen 50-50 jaon. Minusta ei ole ahneutta edellyttää, että tehdyistä sopimuksista pidetään kiinni.
Ei ollut avioehtoa, mutta en siltikään halunnut rahoja niistä asunnoista. Ei olisi omatunto kestänyt sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei halua sitoutua siihen sinun kanssasi. Niin minä tein, ostin talon yksin (epämääräinen seurusteluvaihe silloin yms) enkä siitä luovu. Olen myös ostamassa vanhempieni mökkiä jahka jälleen töihin menen. Varmuuden varalla jos ero tuleekin... asumme tällä hetkellä yhdessä miehen omistamassa talossa eri paikkakunnalla. Jota mies ei myöskään halua jakaa kanssani... Meillä 5kk vauva. So far so good mutta varautunut(-neita) olemme itse kukin pahimpaan. Mies kerran eronnut.
ketju vuodelta 2014...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että ollaan avioeron myötä ottamassa puolet mökistä vaikka siihen ei ole laitettu lantin lanttia?
Ex-mieheni osti pari sijoitusasuntoa ollessamme aviossa, mutta eron myötä en todellakaan halunnut hänen maksavan puolet niiden arvosta, koska en itse maksanut niistä penniäkään. Minusta se olisi ollut ahneutta.
Avioliitto sisältää sopimuksen siitä, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Sinun tavallasi ajattelevat tekevät yleensä avioehdon. Toisenlaista jakoa kannattavat taas hyväksyvät perinteisen 50-50 jaon. Minusta ei ole ahneutta edellyttää, että tehdyistä sopimuksista pidetään kiinni.
Ei ollut avioehtoa, mutta en siltikään halunnut rahoja niistä asunnoista. Ei olisi omatunto kestänyt sitä.
Mulla kestäisi hyvinkin, näin pienituloisena. Miksi pilaisin tulevaisuuteni elämällä köyhyydessä kituuttaen, kun toinen suurituloisena joka tapauksessa porskuttaisi eteenpäin hyvin toimeentullen? Näissä asioissa olen itsekäs ja ahne, avioehtoa ei tietenkään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihdyttävä ketju vaikka onkin melkein viiden vuoden takaa. Kummaa marinaa jos joku vahingossa vastaa ja antaa neuvoja
Olisi kiva tietää miten ap ja mies asian hoiti. Ovatko yhdessä ja saako ap vierailla miehen mökillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että ollaan avioeron myötä ottamassa puolet mökistä vaikka siihen ei ole laitettu lantin lanttia?
Ex-mieheni osti pari sijoitusasuntoa ollessamme aviossa, mutta eron myötä en todellakaan halunnut hänen maksavan puolet niiden arvosta, koska en itse maksanut niistä penniäkään. Minusta se olisi ollut ahneutta.
Avioliitto sisältää sopimuksen siitä, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Sinun tavallasi ajattelevat tekevät yleensä avioehdon. Toisenlaista jakoa kannattavat taas hyväksyvät perinteisen 50-50 jaon. Minusta ei ole ahneutta edellyttää, että tehdyistä sopimuksista pidetään kiinni.
Ei ollut avioehtoa, mutta en siltikään halunnut rahoja niistä asunnoista. Ei olisi omatunto kestänyt sitä.
Mulla kestäisi hyvinkin, näin pienituloisena. Miksi pilaisin tulevaisuuteni elämällä köyhyydessä kituuttaen, kun toinen suurituloisena joka tapauksessa porskuttaisi eteenpäin hyvin toimeentullen? Näissä asioissa olen itsekäs ja ahne, avioehtoa ei tietenkään ole.
Miksi olet pienituloinen? Menitkö naimisiin vain hyötyäksesi toisen omaisuudesta ja turvataksesi tulevaisuutesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ap,mutta meillä on näin: omistamme yhdessä omakotitalon, mies omistaa mökin. Ja minä olen hankkimassa sijoitusasunnon jossain vaiheessa.
Syynä se, että miehellä oli varaa ostaa mökki aiemmin kuin minulla sijoitusasunto.
Mökki ja asunto yhdessä noin puolet talon arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Jos omilla rahoillaan maksaa niin mitä sitten? On paljon helpompaa ostaa kun ei tarvitse vatvoa kaikenlaisia mutku eikäku sitku josku-asioita, jotka itsekin tunnustat. Mies halusi tehdä helpot kaupat eikä vaikeita kauppoja ja luultavasti kaupat oli tehtävä nyt tai jättää kokonaan tekemättä.
Etköhän ole ihan tervetullut ja saa raapia pihaa niin paljon kuin huvittaa kunhan pysytte väleissä etkä tee asioista vaikeita.
Mutta törkeää ostaa se toisen kasvojen edestä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 19:37"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 19:31"]
Kyllä ap on siinä mielessä oikeassa, että kiinteistön olisi oltava kummankin aviopuolison nimissä jo ostettaessa, että toinen saisi eron sattuessa pitää puolet.
höpö höpö.. avio-oikeus koskee kaikkea omaisuutta, mikä kummankin nimissä on, siihen kuuluvat niin aiemmin perityt kuin ostetutkin kiinteistöt ym.
Avio-oikeus ei tarkoita, että saisi mökistä puolet vaan yhteisestä omaisuudesta puolet. Erossa mies saa päättää, antaako rahaa vai mökin vain osan yhteisestä asunnosta. Vaimo ei saa sanella, mitä hän toisen omaisuudesta haluaa.
Avioehto on parasta, mitä ennen häitä voi tehdä. Silloin kukaan ei roiku toisessa tämän omaisuuden takia.Miksi kaikki tekee aina olettaman että mies on rikkaampi ja parempituloinen :D
Ehkä tuo mökki on ensimmäinen miehen oma asia, kun on tähän asti siipeillyt varakkaan vaimonsa rinnalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että ollaan avioeron myötä ottamassa puolet mökistä vaikka siihen ei ole laitettu lantin lanttia?
Ex-mieheni osti pari sijoitusasuntoa ollessamme aviossa, mutta eron myötä en todellakaan halunnut hänen maksavan puolet niiden arvosta, koska en itse maksanut niistä penniäkään. Minusta se olisi ollut ahneutta.
Avioliitto sisältää sopimuksen siitä, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Sinun tavallasi ajattelevat tekevät yleensä avioehdon. Toisenlaista jakoa kannattavat taas hyväksyvät perinteisen 50-50 jaon. Minusta ei ole ahneutta edellyttää, että tehdyistä sopimuksista pidetään kiinni.
Ei ollut avioehtoa, mutta en siltikään halunnut rahoja niistä asunnoista. Ei olisi omatunto kestänyt sitä.
Mulla kestäisi hyvinkin, näin pienituloisena. Miksi pilaisin tulevaisuuteni elämällä köyhyydessä kituuttaen, kun toinen suurituloisena joka tapauksessa porskuttaisi eteenpäin hyvin toimeentullen? Näissä asioissa olen itsekäs ja ahne, avioehtoa ei tietenkään ole.
Miksi olet pienituloinen? Menitkö naimisiin vain hyötyäksesi toisen omaisuudesta ja turvataksesi tulevaisuutesi?
Koska en ole saanut paremmin palkattua työtä. Menin naimisiin rakkaudesta, en kusetettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti vaimon visio mökistä ei vastannut miehen visiota, joten mies halusi mökin itselleen, jotta saa siitä mieleisensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kun sanoa, että olette te naiset valtaosa sairasta porukkaa. Pidä puolesi, ero tulee, sun omaisuutta, puolet mulle...
Ihmettelen suuresti jos joku mies erehtyy naimisiin tuollaisten sairaiden ja ahneiden kanssa naimisiin ilman avioehtoa!
Osa naisista kyllä on. Toisaalta myös osa miehistä kerryttää omaisuutta ja luo uraa naisen siivellä, kun nainen kantaa, hoitaa ja ruokkii yhteiset lapset ja pahimmillaan käteen ei jää kuin pieni eläke. Jos yhteisiä lapsia ei ole tai muuta taloudellista uhrausta toisen esim. uran hyväksi tehty, niin sitten ei kyllä sovi mitään toiselta vaatia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että ollaan avioeron myötä ottamassa puolet mökistä vaikka siihen ei ole laitettu lantin lanttia?
Ex-mieheni osti pari sijoitusasuntoa ollessamme aviossa, mutta eron myötä en todellakaan halunnut hänen maksavan puolet niiden arvosta, koska en itse maksanut niistä penniäkään. Minusta se olisi ollut ahneutta.
Avioliitto sisältää sopimuksen siitä, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Sinun tavallasi ajattelevat tekevät yleensä avioehdon. Toisenlaista jakoa kannattavat taas hyväksyvät perinteisen 50-50 jaon. Minusta ei ole ahneutta edellyttää, että tehdyistä sopimuksista pidetään kiinni.
Ei ollut avioehtoa, mutta en siltikään halunnut rahoja niistä asunnoista. Ei olisi omatunto kestänyt sitä.
Mulla kestäisi hyvinkin, näin pienituloisena. Miksi pilaisin tulevaisuuteni elämällä köyhyydessä kituuttaen, kun toinen suurituloisena joka tapauksessa porskuttaisi eteenpäin hyvin toimeentullen? Näissä asioissa olen itsekäs ja ahne, avioehtoa ei tietenkään ole.
Miksi olet pienituloinen? Menitkö naimisiin vain hyötyäksesi toisen omaisuudesta ja turvataksesi tulevaisuutesi?
Koska en ole saanut paremmin palkattua työtä. Menin naimisiin rakkaudesta, en kusetettavaksi.
Jos menit rakkaudesta naimisiin, niin miksi hermostut jos mies ostaa omilla rahoillaan mökin johon sinulla ei ole varaa? Sinähän meni rakkaudesta naimisiin rahoista huolimatta?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ap on siinä mielessä oikeassa, että kiinteistön olisi oltava kummankin aviopuolison nimissä jo ostettaessa, että toinen saisi eron sattuessa pitää puolet.
Ei ole. Avio-oikeuden ulkopuolelle voidaan sulkea vain esim. toisen perintönä tai lahjakirjaan merkityllä huomautuksella avio-oikeuden ulkopuolelle jätetty omaisuus.
Hyvähän tämä on, kaikki riskit kuten kiinteistövero ja liittymämaksut sekä vakuutukset menevät miehen piikkiin. Pidä huoli, ettet hanki sinne omilla rahoillasi mitään, saati ryhdy maksamaan hänen laskujaan.
Ja avioehtoakin voidaan kohtuullistaa. Avioliitto on yhteisö, jossa kumpikin tekee työpanosta ja tienaa yhteiseksi hyväksi. Sinä teet mukulan, mies maksaa mökin. Erossa sekä mukula että mökki pannaan puoliksi (tarkoitan yhteishuoltajuutta ja omaisuuden ositusta).
Mies on kyllä melkoisen törkeä, mutta niinhän monet niistä ovat. Mielialanvaihtelut ja synnytysmasennus iskisivät takuulla miehiin paljon pahemmin, vrt. miesflunssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että ollaan avioeron myötä ottamassa puolet mökistä vaikka siihen ei ole laitettu lantin lanttia?
Ex-mieheni osti pari sijoitusasuntoa ollessamme aviossa, mutta eron myötä en todellakaan halunnut hänen maksavan puolet niiden arvosta, koska en itse maksanut niistä penniäkään. Minusta se olisi ollut ahneutta.
Avioliitto sisältää sopimuksen siitä, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Sinun tavallasi ajattelevat tekevät yleensä avioehdon. Toisenlaista jakoa kannattavat taas hyväksyvät perinteisen 50-50 jaon. Minusta ei ole ahneutta edellyttää, että tehdyistä sopimuksista pidetään kiinni.
Ei ollut avioehtoa, mutta en siltikään halunnut rahoja niistä asunnoista. Ei olisi omatunto kestänyt sitä.
Mulla kestäisi hyvinkin, näin pienituloisena. Miksi pilaisin tulevaisuuteni elämällä köyhyydessä kituuttaen, kun toinen suurituloisena joka tapauksessa porskuttaisi eteenpäin hyvin toimeentullen? Näissä asioissa olen itsekäs ja ahne, avioehtoa ei tietenkään ole.
Miksi olet pienituloinen? Menitkö naimisiin vain hyötyäksesi toisen omaisuudesta ja turvataksesi tulevaisuutesi?
Koska en ole saanut paremmin palkattua työtä. Menin naimisiin rakkaudesta, en kusetettavaksi.
Nykyajan henki onkin se että rikkaamman pitäisi saada vedättää köyhempää mennen tullen. Rikas tienasi itselleen samalla kun köyhä köyhtyisi entisestään hoitaen yhteisiä lapsia ja toisen omaisuutta. Ja eron tullessa poistuu tyhjin käsin. Se kaikki raha ja aika olisi kannattanut käyttää omaksi hyväksi eikä toisen hyväksi.
Alue: Aihe vapaa
Ja voihan sen ajatella myös pieneksi korvaukseksi annetuista seksuaalisista palveluista. Ilmaista pillua ei ole olemassakaan.