Oletteko menneet tähänastisessa elämässä kohti omia unelmianne?
Kommentit (13)
En. Realismi estää, mutta huono tekosyyhän se on. Ehkä se aito halu puuttuu, tai sitten en edes tiedä olisivatko ne asiat oikeasti sitä mitä haluan
Kyllä ja monia olen jo saavuttanutkin. Yksi iso unelma enää saavuttamatta.
Tiedättekö sen kummallisen moodin, joka iskee kun olet lähdössä jonnekin. Että pitääpä ensin tiskata, pyyhkiä pöytä, kastella kukat, pestä pyykkiä, etsiä se toinen paita sitten kuitenkin. Ai niin, tukka pitäisi ehkä sukia uudelleen ja vastata tuohon sähköpostiin, jne.
Ylimitoitettua sijaistoimintaa tilanteessa, jossa olet tulossa muutaman tunnin tai yhden yön kuluttua takaisin. Mutta se hetki jotenkin irroittaa arjesta ja laittaa tekemään pikkujuttuja, joita normaalisti välttelee näkemästä.
Tai jos sinulla ei ole taipumusta tähän, niin tiedät varmaan tunteen, että kämppää alkaa hinkkaamaan hädissään kun tulee vieraita, ja sen näkee kerrankin toisten silmin.
Elämäni unelmat ovat se tosi iso matka, jota ennen on muka tehtävä kaikki paska alta pois. Vaikkei sellaisessa ole mitään järkeä. Oikeasti pitäisi vaikka aloittaa niiden toteuttaminen tekemällä niiden eteen jotain todellista vartti päivässä. Joo, on helpompi ehkä uppoutua unelmiin sitten kun on ensin saanut kämppänsä järjestykseen ja hallintaan, mutta miksi odottaisin sitä ja lykkäisin hankkeitani sen sijaan että aloitan ne nyt?
Kyllä. Sain juuri sellaisen avioliiton, josta haaveilin. Samoin olen unelma-alallani töissä, vaikka sen todellisuus onkin raadollisempi kuin unelmissani oli.
Kyllä. Matkalla on tosin kohdallut suuria pelkoja ja ahdistuksia. Vaatii riskin ottamista. Toistaiseksi hyvällä tiellä omat jutut.
En. Se mitä unelmoin 5vuotiaana ei ole se, mitä unelmoin 25 vuotiaana, joka taas ei ole se, mitä unelmiin nyt, melkein 50 vuotiaana.
Olen unelmoinut ja mennyt kohti unelmiani. Matkan varrella olen kuitenkin kokenut myös isoja menetyksiä. Joskus tuntuu, että pitäisi olla varovaisempi unelmiensa suhteen, kolikoilla on aina kääntöpuolensa.
Kyllä, hitaasti, mutta varmasi. Mikään hyvä ja kestävä asia elämässä ei tapahdu hosumalla.
Kyllä, sain unelmieni naisen ja rakkaat lapset. Sitten nainen halusi lähteä etsimään itseään ja rikkoi minut ja elämäni. Onneksi lapset jäi. Kymmenen vuotta ollut silti vain selviämistä entisistä unelmista ja uusiin unelmiin ei ole ollut voimavaroja.
Enpä tiedä, mitä vastata.
On tullut lunta tupaan niin monessa isossa asiassa, että toteuttelen pieniä unelmiani, muuten menen ajopuuna.
Kun tietäisi mitä ne ovat