Terveysala: kuinka helppoa työllistyä 12 vuoden jälkeen?
Kokemuksia?
Kuinka pitkiä jaksoja yhteen menoon olette olleet poissa työelämästä (työttömänä, hoitovapaalla...)? Mikä oli ammattiimikkeenne? Miten hyvin työllistyitte uudelleen, JOS teillä EI ollut paikkaa odottamassa vaikkapa hoitovapaan jälkeen?
Itse ollut kotona 12 vuotta (useampi lapsi putkeen) ja nyt alkaa työn haku, ei ole paikkaa valmiina. Sopivaa päivityskoulutusta ei juuri ole tarjolla. Kuntarekryyn lähtee esittelyä niin, että nappulat sauhuaa :)
Kommentit (25)
Kiitos rohkaisevista viesteistä!
Itse olen miettinyt tuota "työkokeilulla takaisin työmarkkinoille" -tapaa päästä taas juttuun mukaan ja saada jalkaa oven väliin. Siinä saa ihan pienen korvauksen työttömyysrahan päälle eli ei läheskään palkan suuruista rahaa. Silti olen siihen valmis, jottei tarvitse jäädä kotiin makoilemaan. Ja onhan tuokin raha joka tapauksessa melkein puolet suurempi kuin mitä olen nyt saanut jo pitkän aikaa lastenhoidontukea!
ap
Mene vaan rohkeasti työkokeiluun tai miten nyt asia aukeaakaan sulle. Toivottavasti löydät mukavan työpaikan missä on hyvä henki. Silloin perehtyminen on kaikkein nopeinta. Uskalla myös vaihtaa työpaikkaa, jos kohtelu on huonoa.
Vuorotteluvapaan sijaisena saisit täyden palkan. Ehtona on olla työttömänä työnhakijana. Kannattaa tarkistaa työkkäristä tämä mahdollisuus.
Kiitos, hyviä vinkkejä annatte!
En ole koskaan ollut työttämänä (tai siis valmistumisen jälkeen ihan pari viikkoa joskus ikuisuus sitten :) ja olen lukenut mitä tulee tehdä, mitä keinoja on työllistyä muuten kuin suoraan saamalla työpaikan jne. Paljon riippuu siitäkin millaiset mahdollisuudet jollakin työpaikalle on minua perehdyttää, että voinko alkaa suoraan työsuhteeseen, jos näin hyvä tuuri kävisi ja semmoinen olisi tarjolla, vai onko järkevämpää ryhtyä tuommoiseen työkokeiluun ensin.
Voisiko joku kertoa miten perheen elämä alkoi rullaamaan tässä tilanteessa, kun äitikin menee töihin, jos ei koskaan ole ollut aikaisemmin lasten aikana? Koululaiset ala-asteella ja kaksi siis menossa päiväkotiin. Tiedän, että muutos tulee olemaan iso myös koululaisille, kun yhtäkkiä aamulla/päivällä ei olekaan kukaan kotona. Olen "valmentanut" heitä omatoimisuuteen asian suhteen jo hyvän aikaa, mutta kyllähän se erilaista tulee olemaan.
Kertoisiko joku näitäkin kokemuksia?
ap
Hei kuule, valmistuin labrahoitajaksi 90-luvun alussa ja tein jonkun aikaa lapsia ja ihan muun alan töitä. Kun tuli aika 2000-luvulla palata koulutusta vastaavaan työhön, niin silloisella asuinpaikkakunnalla järjestyi työkkärin kautta muutaman kuukauden mittainen jakso, jolloin olin terveyskeskuksen labrassa ylimääräisenä. Oli oikein hyvä kokemus, sai rauhassa pikkuhiljaa muistella opittuja asioita ja pääsi labran työrytmiin kiinni. Labra sai minusta kokopäiväisen työntekijän. En muista saamani korvauksen suuruutta, oli varmasti normipalkkaa pienempi, mutta kyllä sillä silloin pärjäsi. Tuon jakson jälkeen tein jonkun aikaa keikkaa ja sijaisuuksia samaiseen labraan. Kun sitten muutettiin paikkakuntaa miehen työn perässä, niin heti työllistyin uudestaan ja aika pian sain vakinaisen paikan.