Lapsi muuttaa pois

Meilläkin 18v haluaisi muuttaa muttei onnistu kun meidän vanhempien tulot huomioidaan ja nuori menettää tukia sen takia n. 200€. Meillä ei taas ole varaa auttaa häntä tarpeeksi jos asuu omillaan.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 11:40"]

Meilläkin 18v haluaisi muuttaa muttei onnistu kun meidän vanhempien tulot huomioidaan ja nuori menettää tukia sen takia n. 200€. Meillä ei taas ole varaa auttaa häntä tarpeeksi jos asuu omillaan.

[/quote]

Sossusta saa rahaa elämiseen. Opintolaina on myös yksi vaihtoehto.

Tiedän tunteen! En olisi ikinä uskonut tämän olevan näin vaikeaa. Miten olen joskus voinut haaveilla siitä hetkestä, kun lapset lähtevät? Eipä tunnu kovin mahtavalta.

Ei me sille vaan mitään voida.

Siis ensinnäkin tohon raha-asiaan että 18 vuotias voi mennä koulun jälkeen töihin. Itse olen nyt 19 ja muutin noin puolitoista vuotta sitten (18 vuotiaana) omilleni. Kyllä se on oikeutettua että äidistä tuntuu pahalta, varmasti itsestänikin tuntuu kun oma tyttäreni muuttaa. Mutta vanhempien kuuluu tukea muutossa. Oma äitini otti melko hyvin, kämppä löytyi ja maalailtiin sielä seiniä yms ja sen ajan asuin vielä vanhemmillani. Kun sitten poikakaverin kanssa päätettiin että nyt mennään sinne vaika oli vielä remppa kesken ja muuta ei vielä ollut kun sänky, tuli äidille yllätyksenä ja hän purskahti itkuun kun kävin hakemassa kassiin sen verran tavaroita että yön yli pärjään. :D Hän seisoi eteisen ovella ja katsoi kun vedän kenkiä jalkaan ja nyyhkytti. Kun kysyin mikä on hän purskahti itkuun ja sanoi ettei uskonut tämän tulevan niin nopeasti. Ihan oikeutettua ja ymmärrettävää siis. Älä kuitenkaan seiso itsenäistymisen edellä. Auta lastasi löytämään oma koti. Niin teillä pysyy hyvät välit ja voit varmasti käydä usein kylässä :)

Töihin ei tänä päivänä "vain mennä". Sinne mennään jos päästään.

Mun 16v muutti pois kotoa opiskelun vuoksi. Alkuun se oli äärimmäisen kamalaa, tai no, on se vieläkin, mutta minkäs teet.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 15:02"]

Töihin ei tänä päivänä "vain mennä". Sinne mennään jos päästään.

[/quote]

Riippuu kai vähän kaupungista mutta kyllä meillä on niin että mäkkäri- ja siivoushommia saa kaikki halukkaat. En ole kuullut kestään kuka ei olisi päässyt jompaankumpaan noista. Voihan se olla että esim pk seudulla vaikeampaa. Itse asun noin 100 kilsan päässä sieltä. Kyllä uskon että töitä on kun vaan on valmis ottamaan vastaan niitä "paskahommiakin" :)

-#5

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 15:07"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 15:02"]

Töihin ei tänä päivänä "vain mennä". Sinne mennään jos päästään.

[/quote]

Riippuu kai vähän kaupungista mutta kyllä meillä on niin että mäkkäri- ja siivoushommia saa kaikki halukkaat. En ole kuullut kestään kuka ei olisi päässyt jompaankumpaan noista. Voihan se olla että esim pk seudulla vaikeampaa. Itse asun noin 100 kilsan päässä sieltä. Kyllä uskon että töitä on kun vaan on valmis ottamaan vastaan niitä "paskahommiakin" :)

-#5[/quote]

Tervetuloa hei todelliseen elämään! On todella harvinaista jos "kuka tahansa" saa töitä. Olen asunut kahdessa isohkossa kaupungissa (top 10:ssä koon puolesta) sekä yhdessä pienemmässä. Kaikissa noissa kolmesta oli mainitsemiisi paskahommiinkin tyyliin 100-200 hakemusta PER PAIKKA. Ja kun pienessä kaupungissa niitä paikkoja oli luokkaa muutamia per vuosi, niin ei noissa isommissakaan niitä riittänyt kuin murto-osalle hakijoista. Uskon, että sama tilanne on suurimmassa osassa suomen kaupungeista. Usein vieläpä vaaditaan ihan koulutustakin, eli siivojaan paikkaa hakeakaseen tulee olla alan ammattikoulutus ja elintarvikealallekin vähintään hygieniapassa valmiiksi suoritettuna. 

Eli ei, sinne töihin ei vieläkään todellakaan mennä vaikka olisi valmis vastaanottamaan ihan mitä tahansa (palkallista) hommaa. Jopa ilmaisiin työharjoitteluihin on hirveä tunku!

Tunteesi ovat tietenkin oikeutettuja, kunhan et rasita niillä tytärtäsi. Meidän vanhempien tehtävä on antaa lapselle siivet ja juuret, ja katsoa, kun he nousevat niille vaappuville siivilleen ja lentävät pois. Tottakai se tuntuu haikealta.

Oma tyttäreni muutti kotoa yo-kirjoitusten jälkeen kanssa vähän yhtäkkiä, kun asunto löytyi ja oli pakko ottaa saman tien vastaan, jos sen halusi. Oli kuitenkin hauska yhdessä kierrellä Ikeassa ja suunnitella ja sisustaa yhdessä. Tai siis hän sisusti, minä maksoin ;) Oli myös kiva huomata, että ei se meidän läheisyys mihinkään kadonnut, vaikkei asutakaan enää yhdessä. Soitellaan ja tavaan usein. Ja koska tytär asuu lähellä, hän voi milloin tahansa tulla tupsahtaa ovesta sisään. Ja kaupanpäällisinä minä sain oman huoneen :)