Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt 1-vuotiaan nukutustaisteluun
22.10.2020 |
Reilu 1-vuotias lapsemme vastustelee unia, erityisesti päiväunia. Olen ihan loppu nukutustaisteluun, haluaisin edes pienen rauhallisen hetken ilman lapsia. Istun jokaisen päiväuniajan uninen lapsi sylissä joko yrittäen saada lasta nukahtamaan tai pysymään unessa. Tietenkään tämä ei onnistu missään sellaisessa asennossa, jossa itselläni olisi mukavaa, vain sellaisessa jossa äidin selkä hajoaa. Sänkyyn siirtäminen aiheuttaa raivarin. Jos niitä päiväunia ei ole ollenkaan, koko ilta menee kiukutellessa.
Asiaa mutkistaa se, että lapsia on kaksi, tämä pieni ja 3-vuotias, joka välillä nukkuu päikkärit ja välillä ei. Jos ei nuku, isompi on etätöitä tekevän isänsä työhuoneessa katsomassa muumeja pädiltä. Tämä ei todellakaan ole se, mitä haluan 3-vuotiaan lapseni tekevän, mutta vaihtoehtoja ei nyt oikein ole.
Illalla sama homma, mutta lapsi nukahtaa loppujen lopuksi. Nukahtaa ainostaan rinnalle. Unikoulua on kokeiltu kaksi kertaa ja molemmat kerrat päättyivät siihen, että lapsi itki niin raivon vallassa, että oksensi ja jouduimme pesemään lapsen, sängyn ja seinän. Yöherätyksiä on 4-10. Tutti ei kelpaa ja ulkona ei suostu nukahtamaan. Uniaikaan vain äiti kelpaa.
Mitä tälle voi tehdä? Mikään määrä ulkoilua ei auta. Mikään avoin kerho tms ei nyt ole auki koronan takia ja aktiviteetit ovat vähissä. Haluaisin myös lopettaa imetyksen, mutta se tuntuu ihan mahdottomalta. Isovanhemmat käyvät joskus meillä kylässä, mutta eivät halua hoitaa lapsia. Olen todella väsynyt, hetkeäkään ei ole hiljaista. Isomman kanssa ei koskaan ollut tällaisia ongelmia. Neuvolasta sain vain unikouluohjeet.
Kommentit (54)
Iltarutiinien olisi hyvä olla samanlaisia ja rauhoittavia esim. lämmin kylpy ja rauhoittavaa läheisyyttä ja vaikka tuutulaulu. Unilelu voisi auttaa. Ennen sitä riittävästi lämmintä maitoa ja puuroa iltapalaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistä kumilakanat sänkyyn niin ei oksut haittaa.
Ja syliin tai tissille nukuttaminen on suunnilleen typerintä mitä voit tehdä. Kakara sänkyyn, hiljaisuus ja ovi kiinni. Jos ei pysy huoneessaan niin viet takas vaikka sitten sata kertaa. Kyllä se lopulta sinne jää. Jatkat niin kauan että alkaa sujua. Olet aivan satavarmasti itse mokannut unikoulut yms. sortumalla paapomiseen ja lässyttämiseen sekä tietenkin, luovuttamalla jo alkumetreillä. Lapsella ei ole ees uhmaikää vielä ja oelt jo antanut päätäntävallan hirviölle.
Eri lukunsa on lapset, jotka ei nuku päiväunia. Sellaisenkin lapsen voi laittaa omaan sänkyynsä rauhoittumaan päikkäreitten ajaksi. Selaa sitten kirjaa tai rallattelee itsekseen, mutta sängystä ei nousta.
Minulla oli samantyyppinen huonouninen vauva kuin ap:llä. En ”antanut päätäntävaltaa hirviölle”, vaan parhaani mukaan yritin auttaa omaa rakasta lastani oppimaan rauhoittamaan itsensä. Jos olisin kuunnellut jonkun sinun kaltaisesi ohjeita, olisin silloin ”antanut päätäntävallan hirviölle”.
Olipas nokkela kommentti. hihii. Ammattilaiset toimii kuten yllä ja itse luotan heihin enmmän kuin itsensä nokkeliksi kuvitteleviin nettitrolleihin.
Kyllä mä lastenkasvatuksessa olen koska vain mieluummin lastani rakastava amatööri kuin tätä kiduttava ”ammattilainen”.
Sinun sydäntäsi totta kai särkee ajatus, että joku tuntematon ihminen ei pidä omaa lastaan hirviönä vaan yrittää ymmärtää tätä. Mutta sinun on vain elettävä asian kanssa.
Älä lopeta kahta asiaa kerralla rintaa ja sylinukutusta.
Tee eka toinen ja otin kuukauden päästä toinen.
Meillä imetys loppui 1,5v, kun vain tyynesti sanoin aina ”loppu, maito on loppu”. Ihan muutamassa päivässä lapsi luopui asiasta, joka vaikutti maailman tärkeimmältä ennen aloitusta.
Nukahtaminen meillä onnistuu omassa huoneessa, mutta yhä läsnä on jompikumpi aikuinen. Yksin 2,5v ei vielä malta nukahtaa. N. 2v siirtyi perhepedistä omaan huoneeseen ja juniorisänkyyn suoraan. Nyt pääsee aamulla itse luoksemme kun herää.
Vinkkinä. Nukuta päivä unille sängyssä vieressä mielummin kuin sylissä. Näin voit itsekin ottaa päikkärit tai lukea vaikka kirjaa. Myös pois hiipiminen on helpompaa.
Montako päiväunta yrität vielä?
Useasti 1v on jo vain yhdet päiväunet jossain 12-15 välillä.
Meillä oli yhdet päiväunet tuossa iässä ja ne oli 30-45min, ellen nukkunut itse vieressä jolloin pystyi nukkumaan jopa 2h
Piti nukuttaa syliin ja rinnalla, minua se ei haitannut, kunhan nukahti.
Ei juonut tuttipulloa eikä tuttia ollenkaan käytössä.
imetyksen lopetin 2 v ja korvasin sen nokkamukillisella maitoa nukuttaessa, päiväunia riitti 3v asti jonka jälkeen en enää ruvennut rumbaan kun nukuttaminen olisi kestänyt 15-20 min ja uni 30 min, ei siis mitään järkeä.
Päiväkodissa nukkuu joskus päiväunia, yleensä ei.
Jouduin pitämään kädestä 1/2h vauvana että nukahti, sitten aloitin ns. vähittäisen totuttelun eli siirrytään kauemmaksi ja kauemmaksi ilta illalta kunnes päästään siihen että sanotaan hyvää yötä ja poistutaan kun lapsi on hereillä.
Tehtiin myös jossain vaiheessa kun oli noin kolme että sanotaan hyvää yötä ja sitten palautetaan sänkyyn uudelleen ja uudelleen X. tarpeellinen määrä.
Ikinä ei jätetty itkemään yksinään kunnes oksentaisi, tuollainen on lapsen hylkäystä.
Jos itki käytiin sanomassa hyvää uötä ja rauhoittamassa kunnes on rauhallinen, sitten pois.
Odotetaan mieluusti enintään minuutti, ja koitetaan enimmillään pidentää aikaa minuutilla. Kuunnellaan että jos lapsi menee hysteeriseksi niin mennään apuun. Oksentava lapsi on hysteerinen.
Mitä julmuutta täällä jotkut suosittelee.
Lue tämä mll sivut
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/kotiunikoul…
Meillä auttoi aika ja nyt lapselle voidaan hyräillä tuutulaulu ja toivottaa hyvät yöt.
Ei enää 4v herää yöllä, otettiin viereen nukkumaan vielä 3v jos heräsi., myös vieläkin jos herää, harvemmin onneksi.
Yösyöttöjä ei 1v tarvitse, maitoa vasta kun herätään.
Aloita vaikka siitä että maitobaari menee kiinni yöksi. Päivä ja iltaimetystä ei tarvitse lopettaa jos et koe niitä vaikeiksi itsellesi.
Tsemppiä, koittakaa päättää minkä strategian otatte ja tehkää johdonmukaisesti aina samalla lailla esim iltatoimet tms.
Vierailija kirjoitti:
Pistä kumilakanat sänkyyn niin ei oksut haittaa.
Ja syliin tai tissille nukuttaminen on suunnilleen typerintä mitä voit tehdä. Kakara sänkyyn, hiljaisuus ja ovi kiinni. Jos ei pysy huoneessaan niin viet takas vaikka sitten sata kertaa. Kyllä se lopulta sinne jää. Jatkat niin kauan että alkaa sujua. Olet aivan satavarmasti itse mokannut unikoulut yms. sortumalla paapomiseen ja lässyttämiseen sekä tietenkin, luovuttamalla jo alkumetreillä. Lapsella ei ole ees uhmaikää vielä ja oelt jo antanut päätäntävallan hirviölle.
Eri lukunsa on lapset, jotka ei nuku päiväunia. Sellaisenkin lapsen voi laittaa omaan sänkyynsä rauhoittumaan päikkäreitten ajaksi. Selaa sitten kirjaa tai rallattelee itsekseen, mutta sängystä ei nousta.
Eiköhän tässä ole taas sellainen seitkytlukulaisen äiti, kun oikein kakaraksi ja hirviöksi kutsuu VAUVAA. No, tiedoksi sinullekin, että se mitä sanot menee about jokaisen tieteen tunteman tutkitun seikan kanssa vastakkain. Lapsen aivot kehittyvät kolmevuotiaaksi asti sen 80%, noilla tempuillasi tunteita ja stressiä säätelevät amygdala ja hippokampus aivoissa kärsivät eikä lapsi kehity normaalisti. Tuon ikäisen VAUVAN on ihan mahdotonta rauhoittaa itseään. Hän rauhoittuu rauhallisen äidin/hoitajan lähellä, kokee olevansa yhtä tämän kanssa. Rauhoittumisesta ei kerro mitään se, että lapsi oppii, ettei itkuun vastata ja että hänellä ei ole turvallista vuorovaikutussuhdetta lähimpiinsä.
Äidin "mokaaminen", "lässyttäminen", "luovuttaminen" – niillä ei ole mitään tekemistä asian ja yllä mainittujen tosiseikkojen kanssa. Sen lisäksi että olet väärässä, olet julma. Ja vielä jaat näitä neuvojasi hätääntyneille äideille.
Kannattaa tutkia lapselta ainakin refluksi ja allergiat, jatkaa imetystä ja hakea asiantuntevaa apua erikoislääkäreiltä. Sitten kun vakavammat jutut on suljettu pois, voidaan alkaa miettiä muuta. Unikoulut eivät ole tätä päivää, enkä milloinkaan antaisi lapsen itkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vela, mutta siis mitä?? Annetaan "kakaran" huutaa ja oksentaa yksin sängyssä? Itse muistan kauhulla lapsena lusittuja päiväunia, silloin oli tosin tapana aika isot pakottaa petiin varmaan, jotta aikuiset saa rauhaa.
Voisiko olla niin, että lasta vaan ei nukuta niin paljon kuin muka pitäisi. Tai siihen aikaan, kun yritetään nukkumaan? Refluksitautikin kuulostaa järkevältä tarkistaa.
Ihan hulluja mielestäni nuo kamalat neuvot, miten pitkin päivää pitää lasta pakottaa huudon ja itkun kanssa nukkumaan. Varmaan oppii olemaan petissä yksin hiljaa, kun tarpeeksi tylytetään, mutta mitä muuta oppii siinä sivussa!
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kolmannen lapsen kanssa myös valtaisat nukahtamisongelmat, isommat lapsemme oli aina vain voinut laittaa sänkyyn ja sanoa hyvää yötä, tai hyviä päikkäreitä ja sinne jäivät tyytyväisinä nukkumaan. Kolmannen kanssa ratkaisuksi toimi imetyksen lopettaminen. En olisi itse osannut tätä aavistaa, koska edellisten lasten ollessa vuoden ikäisiä imetyksessä ei selvästikään ollut lapsille mitään untaa haittaavaa tekijää. Mutta, jouduin tulehtuneen umpisuolen vuoksi yllättäen sairaalaan, jolloin imetys loppui pakosta kuin seinään. Ja kas kummaa, lapsi alkoi kuin taikasauvan iskusta nukahtamaan helposti. Lapsi oli tuolloin 1v 2kk vanha.
Ehkä lapsi oli allerginen maidolle tai yliherkkä laktoosille ja sai vatsakipuja, jotka estivät nukahtamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua, voisiko olla eroahdistusta? Oma vuodenikäinen alkanut protestoidaan nukkumaankäymistä ja kärsii tällä hetkellä kovasta eroahdistuksesta lisäksi.
No älä taistele? Vähemmän stressiä ja harmia tulee, kun annat lapsen valvoa, jos valvotuttaa. Meillä ainakin päivistä tuli paljon helpompia, kun jäi se ahdistava ja hermoja kiristävä nukutusshow pois.
Voihan sitä tarjota levollisen hetken. Meette vaikka sänkyyn pötköttelemään ja luet jonkun tarinan tms. Jos lasta nukuttaa, niin se käy nukkumaan. Jos ei, niin sitten se ei käy nukkumaan.
Voi hyvinkin olla, että joinain päivinä se kömpii ite johonkin sohvannurkkaan nukkumaan. Mutta ei ketään väkisin saa nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nukuttaminen on sujunut aika leppoisasti lukemisen avulla. Päiväunien ajaksi pesimme parisänkyyn ja minä luen hiljaisella äänellä satua. Molemmat lapset lepäävät, nuorempi nukahtaa ennen pitkää, varsinkin jos satukirjassa ei ole hirveästi kuvia kiinnittämässä huomiota.
Ja sitten illalla luetaan lasten sängyn laidalla iltasatu ja annetaan pusut ja halit ja nukutaan.
Minä en sitten tiedä, miten alun alkujaan väärään suuntaan edennyt nukuttaminen on muutettavissa - lapsihan pitää totuttaa aivan uusiin käytäntöihin, mikä ei varmasti ole helppoa. Olet tehnyt pahan mokan alkaa päälle nukuttamalla lasta syliin.
Rinnasta vieroitukseen on olemassa netissäkin päteviä neuvoja, älä anna siinä prosessissa periksi äläkä suostu siihen, että "vain äiti kelpaa". Nyt on viimeistään aika opettaa lapselle, että isäkin kelpaa kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä nukuttaminen on sujunut aika leppoisasti lukemisen avulla. Päiväunien ajaksi pesimme parisänkyyn ja minä luen hiljaisella äänellä satua. Molemmat lapset lepäävät, nuorempi nukahtaa ennen pitkää, varsinkin jos satukirjassa ei ole hirveästi kuvia kiinnittämässä huomiota.
Ja sitten illalla luetaan lasten sängyn laidalla iltasatu ja annetaan pusut ja halit ja nukutaan.
Minä en sitten tiedä, miten alun alkujaan väärään suuntaan edennyt nukuttaminen on muutettavissa - lapsihan pitää totuttaa aivan uusiin käytäntöihin, mikä ei varmasti ole helppoa. Olet tehnyt pahan mokan alkaa päälle nukuttamalla lasta syliin.
Rinnasta vieroitukseen on olemassa netissäkin päteviä neuvoja, älä anna siinä prosessissa periksi äläkä suostu siihen, että "vain äiti kelpaa". Nyt on viimeistään aika opettaa lapselle, että isäkin kelpaa kyllä.
Asiaa ei auta jos ruvetaan sanomaan "paha moka jos nukahtaa syliin." Että kiitti vaan, mutta ei tuollainen lyttäys auta.
Se on voinut olla ainoa keino saada lapsi rauhalliseksi, ja se on tullut tavaksi. Tapojen muuttaminen on vaikeaa mutta hellästi ja määrätietoisesti se onnistuu.
Meillä oli sellainen vauva pienestä pitäen joka alkoi itkemään _heti_ kun kosketus sylistä irtosi vaikka oli lähes unessa ja se oli lohdutonta ja ei tyyntynyt ennenkuin otti syliin. Ja jos olisi lapsen hereillä laittanut sänkyyn olisi se itkenyt hysteerisesti ja ei olisi nukahtanut.
Ikää kun kertyi ja vähitellen totuttelin lapsen joka ilta syliin-sänkyyn-syliin-sänkyyn jne ilman hysteeristä itkettämistä pääsimme lopulta siihen että nukahti viimein kädestä pitämiseen.
Mitkään tassutukset eivät auttaneet ja surkea itku olisi tullut jos olisin vain lähtenyt kokonaan pois.
Hitaasti hyvä tuli ja nyt nukahtaa itsekseen.
Luin vaikka mitkä ohjeet ja niissä väitettiin että tassuta ja kun on rauhallinen poistu, ei toiminut meillä kun juuri pelkkä sylistä nosto aiheutti paniikin.
Lapsi oli 4vrk ilman minua teholla ja sairaalassa syntymästään lähtien koska köhi lapsivettä keuhkoon. Ehkä siitä lapselle oli jäänyt tarve tietää että minä olen lähellä. Ei viihtynyt sittereissäkään tai kopassa alkuun, sylissä ei itkeskellyt yhtään mitään turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä nukuttaminen on sujunut aika leppoisasti lukemisen avulla. Päiväunien ajaksi pesimme parisänkyyn ja minä luen hiljaisella äänellä satua. Molemmat lapset lepäävät, nuorempi nukahtaa ennen pitkää, varsinkin jos satukirjassa ei ole hirveästi kuvia kiinnittämässä huomiota.
Ja sitten illalla luetaan lasten sängyn laidalla iltasatu ja annetaan pusut ja halit ja nukutaan.
Minä en sitten tiedä, miten alun alkujaan väärään suuntaan edennyt nukuttaminen on muutettavissa - lapsihan pitää totuttaa aivan uusiin käytäntöihin, mikä ei varmasti ole helppoa. Olet tehnyt pahan mokan alkaa päälle nukuttamalla lasta syliin.
Rinnasta vieroitukseen on olemassa netissäkin päteviä neuvoja, älä anna siinä prosessissa periksi äläkä suostu siihen, että "vain äiti kelpaa". Nyt on viimeistään aika opettaa lapselle, että isäkin kelpaa kyllä.
Nyt pitää itse päättää että haluaako lopettaa imetystä vai ei. Imetyksen lopetus ei ole välttämätöntä, sen voi irrottaa nukahtamisesta.
Meillä ennen nukahdettiin rinnalle makuuhuoneessa, sitten muutin sen niin että imetin hampaiden pesun jälkeen keittiössä.
Ajastin niin että imetin vain 5-10 min ja sitten mentiin nukkumaan. Sanottiin isälle yötä(tässä kohdassa voi muutttaa niin että isä onkin se joka vie sänkyyn jos lapsi ei protestoi liikaa) ja sitten nukahdettiin tuutulauluun sylissä. Tämä sitten viikon kahden päästä muutettiin niin että laitettiin sänkyyn ennen nukahtamista tuutulaulun jälken ja alettiin sänkyyn-syliin jne rauhoittelu ilman itketystä kunhan nukahti sänkyyn viimeksi eikä syliin.
Hidas prosessi, mutta itse halusin imettää niin kauan kun se on lapselle tärkeää ja hän sitä haluaa. vieroitus tuli 2v iässä.
Tämä tietysti vaatii että äiti on valmis nukuttamaan pidempään tosin jotkut lapset hyväksyvät isän helposti ja helpommin, kannattaa kokeilla vaikka joka toinen päivä metodia tai isä hoitaa nukutuksen vaihteeksi pidempään. (meillä isän nukutus ei ollut mahdollista kun vasta lapsi oli 3v, ei kelvannut isä sitä ennen, kokeiltiin mutta oli hysteeristä äiti, äiti, äiti huutoa)
Jotkut lapset ovat hyvin sitkeitä vastustamaan unta. Esikoiseni oli ja on edelleen 13-vuotiaana tällainen. Hänellä oli myös ylivilkkauteen viittaavia piirteitä jo vauvana. Muistan hyvin ne taistelut nukahtamisesta sekä päivä- että yöunille. Hän ei koskaan ole nukahtanut mihinkään kesken leikin tai jonnekin muualle kuin sänkyyn, vaikka jätti päiväunet väliin jo hyvin pienenä.
Ensimmäinen vinkki on, että älä huudata (ainakaan pitkää aikaa). Myöhemmin kun katsot lastasi, olet ikionnellinen, ettet sortunut siihen.
Toinen vinkkini on, että älä ota paineita siitä nukkuuko lapsi riittävästi vai ei ja katsooko 3v liikaa telkkaria. Jotenkin on selvittävä ja lastenohjelmat on ihan ok vaihtoehto. Toivoisin, että olisin ollut armollisempi itselleni, enkä olisi niin syyllistynyt tuosta. 1,5h on ihan ok aika katsella lastenohjelmia. Pienemmälle voi ihan hyvin riittää lyhyetkin unet.
Kolmantena miettisin, nukahtaako nuorempi liikkuviin vaunuihin? Jos niin tekee, voit yhdistää päiväunet vaunulenkkiin.
Imetyksestä en osaa soikein sanoa. Lapsi, joka ei syö tuttia, on hyvin haastava jos samaan aikaan hänellä on voimakas imemisen tarve. Keskimmäinen lapsi huoli tutin vasta, kun lopetin imettämisen. Tämän jälkeen kelpasi isäkin. Rinnalle nukahtamisesta vieroitin ihan vain niin, että isä nukutti viereen ja lapsi huusi, mutta hän ei siis jätetty yksin.
Tsemppiä! On varmasti raskasta aikaa!
Lapsi ei ole hirviö! Lapsi on avuton ja pieni jolla on paljon tärkeitä tarpeita, jotka vanhemmat toivon mukaan täyttää.