Lue keskustelun säännöt.
Yhden lapsen äidin arvostelu.
27.01.2014 |
Kaikki useamman lapsen äidit tuntuvat arvostelevan tällaista yhden lapsen äitiä ovat päin naamaa arvostelleet että kuinka ei tehdä sisarusta lapselle,kuinka se tulee kärsimään yms mutta jos arvostelee 4-5 lapsen äitiä jostakin niin heti suututaan. Saako yhden lapsen äitiä arvostella kuinka paljon vaan?
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 09:32"]
Asialliset ihmiset eivt arvostele yhden tai yhdentoista lapsen äitejä lapsiluvun perusteella.Av-mammoista se pahoinvoivin osa sen sijaan arvostelee kyllä ihan kaikkia oli syytä tai ei. Älä sekoita palstaa todellisuuteen.
[/quote]
En sekoita palstaa todellisuuteen vaan mulla on tuollainen kohta viiden lapsen äiti joka jatkuvasti arvostelee ratkaisuani kun olen tehnyt vain yhden lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 09:40"][quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 09:32"]
Asialliset ihmiset eivt arvostele yhden tai yhdentoista lapsen äitejä lapsiluvun perusteella.Av-mammoista se pahoinvoivin osa sen sijaan arvostelee kyllä ihan kaikkia oli syytä tai ei. Älä sekoita palstaa todellisuuteen.
[/quote]
En sekoita palstaa todellisuuteen vaan mulla on tuollainen kohta viiden lapsen äiti joka jatkuvasti arvostelee ratkaisuani kun olen tehnyt vain yhden lapsen.
[/quote]
Oletko sama joka ihmetteli ystävänsä odottavan viidettä lastaan vaikka on taloudellisesti tiukkaa?
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 09:40"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 09:32"]
Asialliset ihmiset eivt arvostele yhden tai yhdentoista lapsen äitejä lapsiluvun perusteella.Av-mammoista se pahoinvoivin osa sen sijaan arvostelee kyllä ihan kaikkia oli syytä tai ei. Älä sekoita palstaa todellisuuteen.
[/quote]
En sekoita palstaa todellisuuteen vaan mulla on tuollainen kohta viiden lapsen äiti joka jatkuvasti arvostelee ratkaisuani kun olen tehnyt vain yhden lapsen.
[/quote]
Noh. Moni arvostelee meidän ratkaisuamme hankkai 9 lasta.
Ei se silti elämäämme mihinkään suuntaan hetkauta.
meillä 1 lapsi ja näin on ihan hyvin,tarhassa päivisin kavereita ihan riittävästi
Mäkin törmäsin samaan silloin kun olin yhden lapsen äiti. Teimme lapset isolla ikäerolla. Mutta se oli se yksi kaveri, jota asia häiritsi. Ihmetteli kun emme tehneet lisää lapsia, ja vaati selitystä! Silti syyllisti minua valittamalla, kuinka on paljon rankempaa kahden kuin yhden kanssa! Ihan pimeetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut useamman lapsen äidit kokevat olevansa parempia äitejä, vain koska heillä on useampia lapsia ja ovat siten oikeutettuja arvostelemaan muita. He eivät ole ymmärtäneet, että ihmisen perusluonne ei siitä muutu, vaikka pyöräyttää useamman lapsen yhteiskunnan elätiksi ja tulevaksi tukipilariksi. Ajatustapa koskee yleisemmin nettipalstoilla päivänsä viettäviä kuin muita, eikä siitä pidä kenenkään hermostua, että heillä on itsensä korostamisen ja muiden yläpuolelle kohottamisen tarve.
Suurin osa lapsettomista, yhden lapsen vanhemmista sekä useamman lapsen vanhemmista on kuitenkin normaalia väestöä, heillä ei ole tarvetta arvostella tai ihmetellä toisten valintoja. Ketjun 9 lapsen äiti on hyvin tasapainossa oman elämänsä kanssa, muiden arvostelut eivät elämään vaikuta ja niin pitäisi olla myös yhden lapsen kohdallakin, jokainen tekee omat valintansa ja elää niiden kanssa, muista välittämättä.
Minusta on ainoastaan hyvä, että ihmiset tekevät vain sen verran lapsia kuin itse kokevat haluavansa tai jaksavansa. Eli mielummin yksi lapsi liian vähän kuin yksi lapsi liikaa! Itselläni on kolme lasta. Yksilapsisissa ärsyttää vain se hirveä vouhkaus sen yhden ainokaisen kouluikäisen rasittavuudesta, yhdestä flunssasta, kauheasta lelusekamelskasta, vaaterumbasta, oman ajan puutteesta - siis kerrottuna silmät kirkkaana meille parin kolmen alle kouluikäisen lapsen äideille..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mä olen niin samaa mieltä sun kanssa. Olen ainakin sata kertaa kuullut kysymyksen: Onko tää teidän ensimmäinen lapsi? Onko tää teidän esikoinen? Ihan hassua, ei meidän lapsella ole järjestysnumeroa. Hän on meidän lapsi. Kysyjällä on usein vielä sellainen puolittainen, ymmärtäväinen hymy, siitä kuinka muistaa miten sen ensimmäisen lapsen kanssa hössötettiin, kun kaikki oli niin uutta ja pumpulista ja vaaleanpunaista/vaaleansinistä, huokaus. Että sitten kun on tää toinen/kolmas/neljäs/viides lapsi niin vasta osaa olla oikein vauvan kanssa. Ja sitten kerrotaan kuinka seuraavia lapsia iloisesti laiminlyödään, kun näitä lapsia on niin monta ja sylejä vaan yksi ja kuinka tää pienimmäinen on ihana reppana kun se osaa tyytyväisenä odottaa että äiti ehtii tulla.
Minun kokemukseni mukaan aina joku arvostelee. Äitiys nyt vaan on asia josta jokaisella on mielipide. Ensin arvostellaan jos ei ole lapsia, sitten jos on yksi, sitten kun on kaksi arvostellaan jo kasvatustaitoja (jos ei jo yhden kohdalla) ja jos lapsia on kolme tai enemmän, on aina joku taivastelemassa että ettehän enää vaan lisäänny.
Karavaani kulkee ja koirat haukkuu, älä anna muiden pahoittaa mieltäsi ap. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 10:35"]
Ap, mä olen niin samaa mieltä sun kanssa. Olen ainakin sata kertaa kuullut kysymyksen: Onko tää teidän ensimmäinen lapsi? Onko tää teidän esikoinen? Ihan hassua, ei meidän lapsella ole järjestysnumeroa. Hän on meidän lapsi. Kysyjällä on usein vielä sellainen puolittainen, ymmärtäväinen hymy, siitä kuinka muistaa miten sen ensimmäisen lapsen kanssa hössötettiin, kun kaikki oli niin uutta ja pumpulista ja vaaleanpunaista/vaaleansinistä, huokaus. Että sitten kun on tää toinen/kolmas/neljäs/viides lapsi niin vasta osaa olla oikein vauvan kanssa. Ja sitten kerrotaan kuinka seuraavia lapsia iloisesti laiminlyödään, kun näitä lapsia on niin monta ja sylejä vaan yksi ja kuinka tää pienimmäinen on ihana reppana kun se osaa tyytyväisenä odottaa että äiti ehtii tulla.
[/quote]
Itselläni saattaa olla juurikin tuo typerä ja ymmärtävä hymy, kun joku hoitaa esikoistaan eli sitä ainutta lastaan. En ymmärrä, mitä pahaa siinä on, että sanoo, miten ihanaa aikaa se oli kun oli vain yksi lapsi. Itse koen sen ystävieni kesken, että näin jaataan ja kerrotaan omia kokemuksia toistemme kanssa. Se ei ole aliarvioimista tai väheksymistä vaan ihan vain kertojan oma kokemus eikä välttämättä. Useimmiten se ymmärtävä hymy johtuu lähinnä hymyilijän omista muistoista, siitä ettei ymmärtänyt miten ihanaa aikaa se oikeasti oli kun oli vain yksi vauva.
Itse en todellakaan arvostele kenenkään lapsilukua. Jokainen tekee, tai on tekemättä, lapsia niin monta kuin itse haluaa.
Minusta kukaan ei ole kritisoinut. Ei silloin, kun olin saanut esikoisen, eli olin yhden lapsen äiti. Ei silloinkan, kun sain viidennen. Ehkä mulla on korvat höröllään eri suuntaan, kun en kuule tuollaisia missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ainoa lapsi ja se oli pieni ihme että itsekään synnyin. Vanhempani eivät sen kummemmin siis valinneet hankkia vain yhtä lasta, vaikkei siinä mielestäni mitään pahaa ole. Mua kyllä kyrsi aikoinaan kun vierailin kaverilla, jolla on monta sisarusta. Hänen äitinsä niin maireana jaksoi aina kysellä että eikös mustakin olis kiva jos olisi sisaruksia. Tää perhe tuntui tosin vähän väliä valittavan siitä, että heillä isona perheenä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia esim. matkustaa kuin pienemmillä perheillä... Viimeisin lapsikin hankittiin kaverin mukaan siksi, ettei äitiä huvittanut mennä takasin vanhaan työpaikkaan, eikä tiennyt mitä muutakaan olisi tehnyt. (Tää mun kaverini sitten taas joutui lastenkotiin vähäksi aikaa kun ei oikeen häntä jaksettu, oli myrskyisä teini-ikä.) Ja heillä tuntui koko perheellä mummosta lähtien olevan käsitys että minä ainoana lapsena en joudu tekemään yhtään mitään kotitöitä. Että mua otti päähän välillä...
Tiedostan sen, että mun vanhemmat on olleet paljon enemmän apuna esim. muutoissa kun varmasti monet vanhemmat joilla on enemmän lapsia autettavana. En silti koe olevani piloille hemmoteltu, enkä sisaruksiakaan ole koskaan kaivannut kun ei sellaisia ole ollut. Kavereita mulla on aina ollut riittämiin, ja olen heidän kanssaan paljon läheisempi kuin esimerkiksi monen kauempana asuneen serkun kanssa. Itse toivon lapsia saavani jossain vaiheessa (en osaa ottaa asiaa itsestäänselvyytenä) ja mielellään enemmän kuin yhden, koska heillä ei tule edes niitä serkkuja olemaan. (Miehellä on psyykkisesti sairas sisko joka ei lapsia tule saamaan.)
Mun mielestä kaikenlainen arvostelu ja vihjailu on tökeröä. Kukin elää niin kuin parhaaksi näkee, eikä noissa lapsiasioissa aina saa sitä mitä haluaa. On todella epäkorrektia kommentoida asiaa, jonka taustoja ei tiedä. Äidille kerran kommentoi puolituttu että "sinä se sitten valitsit uran", johon äiti vastasi rehellisesti, ettei pysty enempää lapsia saamaan. Meni tuttu sanattomaksi... Samoin voin kuvitella että lasta yrittävät kokevat aika ahdistavana sen ainaisen kyselyn. Kannattaisi aina miettiä ennen kuin utelee muiden henkilökohtaisista asioista.
Yhden lasten äitejä, lapsettomia ja hoikkia naisia saa arvostella. Samoin kauniita ja huoliteltuja. Eikö ole outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten aiemmin tuossa joku sanoikin, aina löytyy narisemisen aihetta, vaikka olisikin "juuri oikea määrä" lapsia. Minulla taas on kaveri, ketä jaksaa joka aiheeseen lisätä "no teillä on helppoa kun ei ole lapsia" , "odota vaan kun teilläkin on lapsia" , "no lisääppä tohon yhtälöön vielä lapsi, ja katotaan sitten miten vaikeaa onkaan". argh. Heillä on "vain" yksi ja lisää tulossa kuulemma...
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 11:26"]
Yhden lasten äitejä, lapsettomia ja hoikkia naisia saa arvostella. Samoin kauniita ja huoliteltuja. Eikö ole outoa.
[/quote]
Ihan samalla tapaa sitä arvostellaan lihavia ja monilapsisiakin. Itseäni ainakin on arvosteltu, kun olen tehnyt monta lasta pienillä ikäeroilla, etteivät saa tarpeeksi huomiota. Tiedostan sen itsekin, että varmasti saavatkin vähemmän huomiota verrattuna siihen, että olisi vain yksi lapsi tai suuret ikäerot. Ihan samalla tavalla yhden lapsen perheet varmasti tiedostavat sen, että lapsi jää vaille sisarusta, leikkikaveria ja samanikäistä arjen jakajaa tai ihan vain kylpykaveria saunailtaisin. Nämä on valintoja. Kukaan lapsi ei voi saada kaikkea. Siitä huolimatta molemmissa tapauksissa lapsi elää hyvää ja antoisaa elämää.
Ei yksilapsisuus sitä arvostelua aiheuta, vaan se, jos sitä yhtäkään lasta ei vaivauduta kasvattamaan tai se, jos ei osaa yhtään kuvitella tai ymmärtää, ettei kaikki mene ihan samalla tavalla useamman lapsen kanssa, tai jos yksilapsinen korostaa omaa paremmuuttaa, niin se saattaa herättää vastareaktion. Tai mitä näitä syitä nyt onkaan.
Lapseni on 1,5 vee ja nyt jo kuulen jatkuvasti kyselyä toisen lapsen maailmaantulosta. Lähipiiri tietää lisäksi, että minulla on todella hankala raskaus ja synnytys jätti vaurioita, jotka varmasti vaikuttaisivat toiseen raskauteen. En vaan ymmärrä.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 11:35"]
Ei yksilapsisuus sitä arvostelua aiheuta, vaan se, jos sitä yhtäkään lasta ei vaivauduta kasvattamaan tai se, jos ei osaa yhtään kuvitella tai ymmärtää, ettei kaikki mene ihan samalla tavalla useamman lapsen kanssa, tai jos yksilapsinen korostaa omaa paremmuuttaa, niin se saattaa herättää vastareaktion. Tai mitä näitä syitä nyt onkaan.
[/quote]
No mun tapauksessa se oli pikemminkin niin päin että niitä montaa lasta ei viitsitty kasvattaa, ja heidän perheensä paremmuutta korostettiin mulle ja muillekin esim. koulussa. No joo, tuo oli kyllä ihan erityistapaus, en ole vastaavaa kokenut vaikka muitakin isompia perheitä tunnen. Mutta ei se yhden lapsen arvostelu/kommentoiminen johdu todellakaan aina siitä että lapsessa tai kasvatuksessa olisi mitään vikaa. Se tuntuu olevan vain sellainen paha tapa mitä monet eivät tule edes ajatelleeksi. Tunnen erään joka oli ainoa lapsi täysi-ikään asti, jolloin sai pikkusisaren. Hän on mitä luultavimmin kaikkeista lämpimin ja epäitsekkäin ihminen jonka tiedän. Toisaalta tiedän myös tapauksen, jossa ainoa lapsi on perheen pomo. Itse koen kasvaneeni ihan suht normaaliksi ihmiseksi. Mutta aina riittää ihmettelijöitä ja arvostelijoita...
-13
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 11:48"]
Lapseni on 1,5 vee ja nyt jo kuulen jatkuvasti kyselyä toisen lapsen maailmaantulosta. Lähipiiri tietää lisäksi, että minulla on todella hankala raskaus ja synnytys jätti vaurioita, jotka varmasti vaikuttaisivat toiseen raskauteen. En vaan ymmärrä.
[/quote]
Sama tilanne. Meillä vaan ei omat eikä miehen vanhemmat tiedä kuinka läheltä piti -tilanne se eka raskaus oli. Päätettiin silloin suojella heitä siltä tiedolta, kun olivat niin tohkeissaan tulevasta ekasta lapsenlapsesta. Ollaan onnellisia että saatiin tämä yksi ihana. Ollaan kerrottu että toista lasta ei tule, mutta tätä eivät suostu ymmärtämään.
Asialliset ihmiset eivt arvostele yhden tai yhdentoista lapsen äitejä lapsiluvun perusteella.Av-mammoista se pahoinvoivin osa sen sijaan arvostelee kyllä ihan kaikkia oli syytä tai ei. Älä sekoita palstaa todellisuuteen.