Toimintaterapeutti vai vaka-ope
Mietin alan vaihtoa. En haluaisi käyttää opintoihin kovin kauaa aikaa, ja opintojen rahoituskin mietityttää, opintotuet käytetty ja koulutusrahaston ehdot eivät vielä täyty.
Ensisijaisena haluna saada ammatti, jolle on töitä, pääsisi työskentelemään lasten kanssa.
Olen pyöritellyt kahta vaihtoehtoa: toimintaterapeutiksi opiskelu monimuotona, jolloin voisi käydä osittain töissä ohessa.
Tai varhaiskasvatuksen opiskelu yliopistossa, saisin avoimen opintoja hyväksiluettua jonkin verran kandin tutkintoon, joka lyhentäisi opiskeluaikaa.
Onko toimintaterapeuteille miten hyvin töitä tarjolla? Mihin kaikkeen toimintaterapeutti voi työllistyä?
Vaka-opeille on töitä varmasti, erityisesti eskariopen hommat kiinnostelee.
Nyt kaipaisin mielipiteitä pohjalle kumpaan kallistua.
Aloilla toimivat näkemyksiä kehiin.
Kommentit (31)
Ihme kommentteja täällä. Aivan huippu maanläheinen ohjelma. Upeita vieraita, ja aivan upeita monipulisia esiintyjiä. Vau.
Kuinka vaikeaa on päästä opiskelemaan toimintaterapeutiksi? Ilmeisesti suosittu ala, vaka-opeksi varmaan pääsee helpommin?
Älä hankkiudu vaka-opeksi, jos mielenterveytesi on sinulle kallis.
Nimim. Viisi vuotta vaka-opena ja burnoutissa, toivuttuani hakeudun muihin hommiin
Vierailija kirjoitti:
Älä hankkiudu vaka-opeksi, jos mielenterveytesi on sinulle kallis.
Nimim. Viisi vuotta vaka-opena ja burnoutissa, toivuttuani hakeudun muihin hommiin
Mikä työssä erityisesti oli kuormittavinta?
Toimintaterapeuteilla ei ole niin hyvää työtilannetta kuin vaka-opettajilla. Siis vaka-opettaja. Ainakin, jos et asu pääkaupunkiseudulla. Pienissä kunnissa on oikein mukava työskennellä vaka- tai luokanopettajana.
Itsekin harkitsin tuota toimintaterapeuttikoulutusta. Mutta juttelin muutaman alaa opiskelevan kanssa ja jäi kyllä aika epämääräinen kuva siitä, että onko heillä töitä vai ei.
Nyt opiskelen luokanopettajaksi. Jos töitä ei löydy, niin teen vaadittavat opinnot, jotta saan myös vaka-opettajan pätevyyden.
Vaka-open työssä parasta on se, että pääsee käyttämään omaa luovuuttaan. Itse tykkään suunnitella ohjelmaa lapsille ja sitten toteuttaa niitä suunnitelmia. Tosin työssä pitää koko ajan mukautua lapsiryhmän tarpeisiin - ennalta suunniteltu ei aina lasten kanssa sitten ihan toimikaan ja suunnitelmaa pitää muokata lennosta. Mutta juuri siitä tykkään.
Lapset rakastavat tarinoita, satuhahmoja, leikkejä, seikkailuja. Niin minäkin. On upeaa tehdä työtä, jossa voi leikkiä, laulaa, kertoa satuja ja saduttaa lapsia.
Lapset innostuvat helposti. Maailma on lasten kanssa avoin. Voidaan tehdä retki metsään tai museoon. Musiikkimaalata tai esittää nukketeatteria. Tutkia avaruutta tai meren eläimiä.
On toki myös haastavia kasvatustilanteita. Mutta sitähän varten opettajat ovat olemassa: auttamassa lapsia kohtaamaan haastavia tilanteita ja oppimaan, miten niistä pääsee yli.
Toimintaterapeuteista huutava pula mm. Itä-ja Pohjois-Suomessa, kaikki vuosikurssini opiskelijat olivat töissä ennen valmistumista. Etelä/Keski-Suomessa työtilanne heikompi, kuitenkin suurin osa työllistyy pian valmistumisen jälkeen.
Teen itse terapiaa yksityiselle yritykselle. Asiakkaina pääsääntöisesti lapsia/nuoria, joilla on neuropsykiatrisia/psyykkisiä ongelmia. (mm. adhd, asperger, ahdistuneisuus, elämänhallinnan ongelmat..) Myös joitain aikuisneurologisia asiakkaita (avh, aivovammakuntoutus). Työhön kuuluu terapioiden suunnittelu, lausuntojen kirjoittaminen, neuvonta ja ohjaus. Yhteistyötä tehdään paljon vanhempien, lähiomaisten, koulujen/päiväkotien kanssa. Työ on todella itsenäistä, kollegoja en välttämättä nää ees joka viikko. Sairaalassa/tk:ssa tehdään työtä sitten useimmiten tiimeissä esim. fyssarin tai psykologin kanssa. Töitä on tosiaan yksityisissä yrityksissä, sairaalassa, tk:ssa, (erityis)kouluissa, järjestöissä, ohjaamoissa jne.
Anteeksi, mutta miten voi olla , että sijaisia ei saa lastentarhoihin?