Mä olen kateellinen niille joita on rakastettu.

voi silti opetella rakastamaan itseäsi. Tee valintoja ja tekoja, jotka ovat sinulle itsellesi hyväksi.

Voi kuule, miehet ei osaa rakastaa kuin itseään. Jos rakkautta haluat, niin rakasta itse itseäsi, se sentään kestää ja on aitoa.

Miksi et voi saada enää rakastavaa liittoa? Jotkuthan rakastuvat vielä eläkeiässäkin palavasti ja tuntevat, että vasta siinä iässä ovat löytäneet sen oikean.

Mulla on vähän samanlainen kasvatus kuin sulla ja mulla se on johtanut järjettömän huonoon itsetuntoon. Kyseenalaistan kaiken mitä teen ja teen mielestäni aina väärin ja sitten pohdin pahimmillaan tiettyjä asioita vuosikausia.

Mä olen aivan varma, että jos sä nykyisestä liitosta lähdet, juttelet jonkun ammattilaisen kanssa, niin taatusti löydät vielä onnellisen elämän missä ei katkeruutta ole.

Sinä olet varmaan se onneton, joka meni naimisiin eksäni kanssa. Tai vain toinen samanlainen.

Varmaan hyötyisit elämäsi puimisesta hyvän ammattilaisen kanssa, ja löydätkin sellaisia varmaan varsin helposti.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 11:33"]

Mua ei ole rakastettu. En ole saanut näyttää negatiivisia tunteitani lapsuudessa. Minua on moitittu että miksi olen tälläinen jne. Tämän takia en ole saanut rakastavaa ja kunnioittavaa miestäkään. Lapseni saavat huonon parisuhdemallin ja en voi enää saada liittoa jossa olisi kunnollinen ja rakastava puoliso. :( Olen tästä katkeroitumassa.

[/quote]

Mulla ihan sama kohtalo, paitsi etten ole katkeroitumassa vaan masentunut :(

Miten tuo itsensä rakastaminen onnistuu jos kokee olevansa arvoton?

[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 11:33"]Mua ei ole rakastettu. En ole saanut näyttää negatiivisia tunteitani lapsuudessa. Minua on moitittu että miksi olen tälläinen jne. Tämän takia en ole saanut rakastavaa ja kunnioittavaa miestäkään. Lapseni saavat huonon parisuhdemallin ja en voi enää saada liittoa jossa olisi kunnollinen ja rakastava puoliso. :( Olen tästä katkeroitumassa.

[/quote]

Tietenkin voit saada rakkautta. Tee itsellesi hyviä valintoja. Lähde huonosta suhteesta ja keskity tekemään omasta ja lastesi elämästä hyvä.

Mulla sama tausta, mutta tein työtä asian kanssa yli 15 vuotta ja olen pääsemässä voitolle. Avioidun vasta 41 v ja sain pari lasta. Viime hetkillä ehdin saada perheenkin. Suosittelen sielunhoitoa ja terapiaa. Usko auttoi minua, uskon Jumalan kykyyn parantaa ja eheyttää rakkaudettoman menneisyyden seurauksista enemmän kuin ihmisten. Voimiaja tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 11:33"]

Mua ei ole rakastettu. En ole saanut näyttää negatiivisia tunteitani lapsuudessa. Minua on moitittu että miksi olen tälläinen jne. Tämän takia en ole saanut rakastavaa ja kunnioittavaa miestäkään. Lapseni saavat huonon parisuhdemallin ja en voi enää saada liittoa jossa olisi kunnollinen ja rakastava puoliso. :( Olen tästä katkeroitumassa.

[/quote]

Vähän sama tilanne, mutta minusta se ei oikestaan tässä nykyhetkessä ole niin, että et voisi saada rakastavaa miestä lapsuutesi takia. Vaan sen takia, että pidät itseäsi huonona. Vaikka se syy siihen tuleekin lapsuudesta, niin nykytilanne johtuu kuitenkin omista ajatuksistasi ja tunteistasi itseäsi kohtaan. Mutta mulla on sama ongelma joten en tiedä miten ne ajatukset ja tunteet helpoiten muuttaisi, katkeruus vanhempia kohtaan johtuu minulla juuri siitä kun en koe että voin itse vaikuttaa tilanteeseeni tässä hetkessä, vaikka noin yleisesti ottaen koen vanhempieni syyttämisen turhana kun ei ne piittaa siitä mitä ovat tehneet.

Ennusteesi on huono.

Terapiat auttavat näihin asioihin tutkitusti huomattavasti huonommin. Ongelmaa et siis voi ulkoistaa kenellekään ja toivoa, että kyllä kymmenen vuotta jauhamalla elämäsi kurjuutta jonkun terapeutin kanssa hoitaa homman. Ei hoida. Olen kokeillut sitä eikä auta.

Vaikka ongelman juuret ovat lapsuudessa, ongelmat joita sinulla on, ovat nyt. Sinun pitää koettaa muuttaa nykytilannettasi. Tuskin ensimmäisenä kannattaa ryhtyä eroamaan, vaikka täällä av:llahan se on hoito kaikkeen, kun on niin saatanan helppoakin, ainakin silloin kun ei itse joudu sitä tekemään. Ehkä ensimmäisenä lähtisin sinuna etsimään asioita, jotka parantavat itsetuntoa. Itselläni tällainen reitti oli ryhtyä aikuisopiskelijaksi. Jo siinä vaiheessa kun olin lukenut päivätyön ohella tutkintoni kandipaperit, aloin saada ihmisiltä ihan erilaista kunnoitusta kuin ennen. Se puolestaan paransi itsetuntoa, vaikka edes palkkani ei muuttunut eikä elämäni muuttunut muuten mitenkään. Sinun tiesi ei välttämättä ole sama mutta pointti onkin, että jokin saavutus, joka todella tuntuu ja näyttää oikeasti saavutukselta myös muiden silmissä, nostaa itsetuntoa. MIkä sellainen sitten voisi olla? JOllekin se voi olla vaikka se, että saa kaikki hiljenemään laulamalla karaokea hyvin.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 11:52"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 11:33"]Mua ei ole rakastettu. En ole saanut näyttää negatiivisia tunteitani lapsuudessa. Minua on moitittu että miksi olen tälläinen jne. Tämän takia en ole saanut rakastavaa ja kunnioittavaa miestäkään. Lapseni saavat huonon parisuhdemallin ja en voi enää saada liittoa jossa olisi kunnollinen ja rakastava puoliso. :( Olen tästä katkeroitumassa.

[/quote]

Tietenkin voit saada rakkautta. Tee itsellesi hyviä valintoja. Lähde huonosta suhteesta ja keskity tekemään omasta ja lastesi elämästä hyvä.

[/quote]

Kun se oliskin niin helppoa. Olen tullut tulokseen, että minusta ei ole eroajaksi. On niin surullisia tarinoita suvussa, missä naiset jää auttamatta yksin. Olen muutenkin tosi yksinäinen. Ei ei ja ei, tässä sitä ollaan. Olen masentunut asian takia. Kun oliskin rohkea ja pystyvä. Harmittaa lastenkin puolesta että äiti tälläinen.

ap

[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 12:08"]

Ennusteesi on huono.

Terapiat auttavat näihin asioihin tutkitusti huomattavasti huonommin. Ongelmaa et siis voi ulkoistaa kenellekään ja toivoa, että kyllä kymmenen vuotta jauhamalla elämäsi kurjuutta jonkun terapeutin kanssa hoitaa homman. Ei hoida. Olen kokeillut sitä eikä auta.

Vaikka ongelman juuret ovat lapsuudessa, ongelmat joita sinulla on, ovat nyt. Sinun pitää koettaa muuttaa nykytilannettasi. Tuskin ensimmäisenä kannattaa ryhtyä eroamaan, vaikka täällä av:llahan se on hoito kaikkeen, kun on niin saatanan helppoakin, ainakin silloin kun ei itse joudu sitä tekemään. Ehkä ensimmäisenä lähtisin sinuna etsimään asioita, jotka parantavat itsetuntoa. Itselläni tällainen reitti oli ryhtyä aikuisopiskelijaksi. Jo siinä vaiheessa kun olin lukenut päivätyön ohella tutkintoni kandipaperit, aloin saada ihmisiltä ihan erilaista kunnoitusta kuin ennen. Se puolestaan paransi itsetuntoa, vaikka edes palkkani ei muuttunut eikä elämäni muuttunut muuten mitenkään. Sinun tiesi ei välttämättä ole sama mutta pointti onkin, että jokin saavutus, joka todella tuntuu ja näyttää oikeasti saavutukselta myös muiden silmissä, nostaa itsetuntoa. MIkä sellainen sitten voisi olla? JOllekin se voi olla vaikka se, että saa kaikki hiljenemään laulamalla karaokea hyvin.

[/quote]

Tää masensi entisestään. Mulla ei ole koskaan ollut mitään missä olisin erittäin hyvä tai mitenkään muita parempi. Sehän siinä on. En voi ansaita muiden kunnioitusta kun olen kaikissa huono tai keskiverto. En tiedä mikä juttuni olisi. En osaa laulaa tarpeeksi hyvin, en piirtää, en kirjoittaa en mitään tarpeeksi hyvin. 

ap

[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 12:12"]

[/quote]

Tää masensi entisestään. Mulla ei ole koskaan ollut mitään missä olisin erittäin hyvä tai mitenkään muita parempi. Sehän siinä on. En voi ansaita muiden kunnioitusta kun olen kaikissa huono tai keskiverto. En tiedä mikä juttuni olisi. En osaa laulaa tarpeeksi hyvin, en piirtää, en kirjoittaa en mitään tarpeeksi hyvin. 

ap

[/quote]

Olet ilmeisesti kuitenkin töissä? Mäkään en usko, että pelkkä terapeutilla jauhaminen auttaa ketään, mutta kyllä se voi silti saada omat asiat näyttämään erilaisilta ja itsestä voi löytää sieltä sellaisia puolia joista ei tiennyt. Jos et siis ole terapiaa kokeillut niin kannattaa ainakin yrittää- jos taas päätät jäädä masentuneena vellomaan nykytilanteeseen niin se on itse tehty tietoinen valinta- jos esim. joku myrkyttää juomaveden ja saan siitä ihottumaa ja paiseita, niin voin joko mennä lääkäriin tai olla menemättä ja märehtiä loppuiän huono tuuriani, mutta olen joka tapauksessa valinnut itse.

Vaikka ei se olekaan helppoa, minulla ainakin lapsuustraumoja tulee mieleen päivittäin ihan pyytämättä vaikka yrittäisi ajatella kaikkea muuta ja ovathan ne masentavia, mutta se kai tarkoittaa lähinnä sitä että ongelmia ei ole vielä käsitelty.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 12:12"]

[/quote]

Tää masensi entisestään. Mulla ei ole koskaan ollut mitään missä olisin erittäin hyvä tai mitenkään muita parempi. Sehän siinä on. En voi ansaita muiden kunnioitusta kun olen kaikissa huono tai keskiverto. En tiedä mikä juttuni olisi. En osaa laulaa tarpeeksi hyvin, en piirtää, en kirjoittaa en mitään tarpeeksi hyvin. 

ap

[/quote]

Olet ilmeisesti kuitenkin töissä? Mäkään en usko, että pelkkä terapeutilla jauhaminen auttaa ketään, mutta kyllä se voi silti saada omat asiat näyttämään erilaisilta ja itsestä voi löytää sieltä sellaisia puolia joista ei tiennyt. Jos et siis ole terapiaa kokeillut niin kannattaa ainakin yrittää- jos taas päätät jäädä masentuneena vellomaan nykytilanteeseen niin se on itse tehty tietoinen valinta- jos esim. joku myrkyttää juomaveden ja saan siitä ihottumaa ja paiseita, niin voin joko mennä lääkäriin tai olla menemättä ja märehtiä loppuiän huono tuuriani, mutta olen joka tapauksessa valinnut itse.

Vaikka ei se olekaan helppoa, minulla ainakin lapsuustraumoja tulee mieleen päivittäin ihan pyytämättä vaikka yrittäisi ajatella kaikkea muuta ja ovathan ne masentavia, mutta se kai tarkoittaa lähinnä sitä että ongelmia ei ole vielä käsitelty.

Mä en ole päässyt terapiaan vielä. Käyn julkisella puolella ja lääkäri ei ole suositellut vielä terapiaa minulle. Harmittaa. Monta vuotta jo rampannut. Välillä sairaslomilla niinkuin nytkin. 

ap

oletko pyytänyt päästä terapiaan? Vaadi sitä. Odotatko kädet sylissä että lääkäri  parantaisi sinut? Elät toisten ihmisten varassa, sinun täytyy itse ohjata elämääsi ja valintojasi

sinulla ei ole onnetonta parisuhdetta siksi, että sinulla oli onneton lapsuus. Valitsit sellaisen miehen joka jatkaa samaa kurjuutta mihin olet tottunut.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 12:08"]

Ennusteesi on huono.

Terapiat auttavat näihin asioihin tutkitusti huomattavasti huonommin. Ongelmaa et siis voi ulkoistaa kenellekään ja toivoa, että kyllä kymmenen vuotta jauhamalla elämäsi kurjuutta jonkun terapeutin kanssa hoitaa homman. Ei hoida. Olen kokeillut sitä eikä auta.

Vaikka ongelman juuret ovat lapsuudessa, ongelmat joita sinulla on, ovat nyt. Sinun pitää koettaa muuttaa nykytilannettasi. Tuskin ensimmäisenä kannattaa ryhtyä eroamaan, vaikka täällä av:llahan se on hoito kaikkeen, kun on niin saatanan helppoakin, ainakin silloin kun ei itse joudu sitä tekemään. Ehkä ensimmäisenä lähtisin sinuna etsimään asioita, jotka parantavat itsetuntoa. Itselläni tällainen reitti oli ryhtyä aikuisopiskelijaksi. Jo siinä vaiheessa kun olin lukenut päivätyön ohella tutkintoni kandipaperit, aloin saada ihmisiltä ihan erilaista kunnoitusta kuin ennen. Se puolestaan paransi itsetuntoa, vaikka edes palkkani ei muuttunut eikä elämäni muuttunut muuten mitenkään. Sinun tiesi ei välttämättä ole sama mutta pointti onkin, että jokin saavutus, joka todella tuntuu ja näyttää oikeasti saavutukselta myös muiden silmissä, nostaa itsetuntoa. MIkä sellainen sitten voisi olla? JOllekin se voi olla vaikka se, että saa kaikki hiljenemään laulamalla karaokea hyvin.

[/quote]

Tää masensi entisestään. Mulla ei ole koskaan ollut mitään missä olisin erittäin hyvä tai mitenkään muita parempi. Sehän siinä on. En voi ansaita muiden kunnioitusta kun olen kaikissa huono tai keskiverto. En tiedä mikä juttuni olisi. En osaa laulaa tarpeeksi hyvin, en piirtää, en kirjoittaa en mitään tarpeeksi hyvin. 

ap

[/quote]

Mutta ethän tiedä, jollet kokeile! Entä äitiys, oletko kuitenkin siinä hyvä? Pystyisitkö tekemään lastesi kanssa jotain antoisia juttuja, esim. käymään heidän kanssaan elokuvissa, retkillä tms.? Tällaiset arjen pienet jutut luovat luottamuksellista tunnelmaa ja tuntuu todella hyvältä kun lapsi kesken reissun sanoo, että olet maailman paras äiti tai kehuu ystävälle, että meidän äiti on tosi kiva, kun vie aina ostoksille Tampereelle tms. (Huonot esimerkit mutta toivottavasti tajusit pointin).

Lääkäri sanoi viimeksi, että katsotaan keväällä uudestaan. Syksyllä vaadin päästä terapiaan. En voinut ruveta huutamaan lääkärille. Mitä siitäkin tulisi. En saisi mitään hoitoa. Olen vähän tyytymätön päätökseen. Aina kun sairasloma uusiutuu niin lääkäri katsoo, että en ole kunnossa terapiaan, mutta terapiaa tarvitsisin että tulisin kuntoon.

ap

[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 12:08"]

Ennusteesi on huono.

Terapiat auttavat näihin asioihin tutkitusti huomattavasti huonommin. Ongelmaa et siis voi ulkoistaa kenellekään ja toivoa, että kyllä kymmenen vuotta jauhamalla elämäsi kurjuutta jonkun terapeutin kanssa hoitaa homman. Ei hoida. Olen kokeillut sitä eikä auta.

Vaikka ongelman juuret ovat lapsuudessa, ongelmat joita sinulla on, ovat nyt. Sinun pitää koettaa muuttaa nykytilannettasi. Tuskin ensimmäisenä kannattaa ryhtyä eroamaan, vaikka täällä av:llahan se on hoito kaikkeen, kun on niin saatanan helppoakin, ainakin silloin kun ei itse joudu sitä tekemään. Ehkä ensimmäisenä lähtisin sinuna etsimään asioita, jotka parantavat itsetuntoa. Itselläni tällainen reitti oli ryhtyä aikuisopiskelijaksi. Jo siinä vaiheessa kun olin lukenut päivätyön ohella tutkintoni kandipaperit, aloin saada ihmisiltä ihan erilaista kunnoitusta kuin ennen. Se puolestaan paransi itsetuntoa, vaikka edes palkkani ei muuttunut eikä elämäni muuttunut muuten mitenkään. Sinun tiesi ei välttämättä ole sama mutta pointti onkin, että jokin saavutus, joka todella tuntuu ja näyttää oikeasti saavutukselta myös muiden silmissä, nostaa itsetuntoa. MIkä sellainen sitten voisi olla? JOllekin se voi olla vaikka se, että saa kaikki hiljenemään laulamalla karaokea hyvin.

[/quote]

Tää masensi entisestään. Mulla ei ole koskaan ollut mitään missä olisin erittäin hyvä tai mitenkään muita parempi. Sehän siinä on. En voi ansaita muiden kunnioitusta kun olen kaikissa huono tai keskiverto. En tiedä mikä juttuni olisi. En osaa laulaa tarpeeksi hyvin, en piirtää, en kirjoittaa en mitään tarpeeksi hyvin. 

ap

[/quote]

Mutta ethän tiedä, jollet kokeile! Entä äitiys, oletko kuitenkin siinä hyvä? Pystyisitkö tekemään lastesi kanssa jotain antoisia juttuja, esim. käymään heidän kanssaan elokuvissa, retkillä tms.? Tällaiset arjen pienet jutut luovat luottamuksellista tunnelmaa ja tuntuu todella hyvältä kun lapsi kesken reissun sanoo, että olet maailman paras äiti tai kehuu ystävälle, että meidän äiti on tosi kiva, kun vie aina ostoksille Tampereelle tms. (Huonot esimerkit mutta toivottavasti tajusit pointin).

[/quote]

Leffaan olen vienyt. Mutta lapseni eivät kehu minua tai sano rakastavansa. Enhän itsekään osannut sitä lapsena sanoa. Kivaa on aina ollut kun ole kysynyt. Ostoksille en heitä oikein saa. :/ Äitinä yritän olla mahdollisimman hyvä. Teen parhaani.

ap

Anteeksi nyt mutta olet aikamoinen vinkuja. Olet varmaankin masentunut ja sinulla on tosi huono itsetunto, sellaista on huono lähteä parantamaan jos ei ole energiaa tai omaa tahtoa saada omaa oloa paremmaksi. Terapiassa minuutta voidaan rakentaa uudelleen, se vaan vaatii hyvän terapeutin ja omaa motivaatiota.