***3-kuumeilijat***-viikko 30
Ja uusi viikko taas hurahti käyntiin.
Ja tosiaan vuosisadan menkat alkoi eilen.. Tiedä sitten miten tulkata tämä jos testi näytti + kp 26 (haamu) ja menkat alkoi myöhässä (kp32) et oisko ollut elämän alkua...
Sovittiin miehen kanssa, että ovistestejä ei käytetä ja pupuillaan kun siltä tuntuu. Että ei paineita. Hyvä niin. Mulla kun on kuitenkin toi 4kuinen tytsy tossa, niin vauvahan se on vielä. Ulkona paistaa arska ihanasti!
Mukavaa viikonalkua kaikille!
T: AIHA
Yk 2, kp 2/28
Kommentit (66)
Voi leekolasse, ei sinun tarvitse pyydellä anteeksi kirjoituksia. Siitähän nämä palstat ovat juuri niin mainioita, että samassa tilanteessa olevat ihmiset jakavat kokemuksia ja tunteiden tuuletus on sallittua. Parempihan se täällä on purnata kun ukkokullalle valittaa. Meillä ainakin mies katsoi kuin ufoa kun esikoista tehtäessä höyrysin testien kanssa ja tuskailin kun ei näkynyt kuukautisia eikä viivaa kun pillereiden jälkeen kierto ensin vähän venyi. Minunkin mieheni vaan kehotti odottamaan rauhassa, mutta SE taas on paljon helpommin sanottu kuin tehty. Epätietoisuus on piinaavaa enkä usko, että kukaan muu kuin toinen vauvakuumeinen sitä voi todella ymmärtää.
Omassa olossa ei ole mitään uutta. Hieman vaan stressaa töihinlähtö parin viikon päästä. Onneksi lapset pääsevät tutulle hoitoon ja varmasti hyvään paikkaan, mutta minua suorastaan pelottaa tuleva muutos. Ensinnäkin tänä aikana kun olen ollut kotona (reilut 3 v) kaikki potilastietojärjestelmät sun muut ovat muuttuneet, joten opeteltavaa on taas paljon ja muutenkin tuntuu, että en varmaan osaa enää yhtään mitään; niin tehokkaasti olen unohtanut kaiken. Toisaalta taas töihinlähtö tässä välissä tuntuu fiksulta vedolta siksi, että pääsen vähän verestämään ammattitaitoa ja päivittämään osaamista ja tienaan taas varmasti paremman äitiysrahan (Kelan kanssa oli hieman epäselvää olisinko saanut kolmannesta saman rahan kuin sain kuopuksesta (= sama kuin esikoisesta), joten en uskaltanut ottaa riskiä). Ja toisaalta tuntuu hyvältä päästä vähän irti kotikuvioista, vaikka kotona olen hyvin viihtynytkin. Silti ahdistaa enkä voi sille mitään. Pitää vaan luottaa siihen, että lapset ovat hyvässä hoidossa, kuten ovatkin, ja pärjäävät. Eikä tästä toisaalta tule edes kovin pitkää hoitorupeamaa jos kaikki menee hyvin.
Tämmöisiä tänä sunnuntaina meittii adalat, rv 5+4
Mä kyselin Kelalta kanssa tuota äitiyspvrahajuttua ja sanoivat, että saisin kolmannen kohdalta saman pvrahan kuin kuopukselta = esikoiselta. Saman mukaan voi saada, jos se lapsi kenen mukaan pvrahat tulee edelliseltä kerralta ei ole täyttänyt 3v ennen uuden äitiysloman alkua. Sain ihan kirjallisena tuon vastauksen. (eli jos rupeavat sitten joskus ryppyilemaan niin näytän tuota vastausta). Kun en ole varma menenkö itse töihin kakkosen ja kolmosen välissä. Nykyinen äitiyslomani päättyy 2.1.07 ja saas nyt nähdä koska kolmonen tärppää, niin hyvässä lykyssä äitiyslomien väli ei ole kuin 2kk. Toivomme näin..
T: AIHA
Yk 2, kp 8/28
Nää oireet... Oksettaa, palelee, väsyttää ja maha tuntuu oudolta... Mut kun enhän mä voi vielä olla raskaana??? kp kun on vasta 15...
No joo, eihän sekään täysin mahdotonta oo, ovis kun on voinu olla ajoissa ja vastahan mä lopetin noi minipillerit, et niittenkin takia voi kierto heitellä miten sattuu...
En vaan USKALLA enää testata, oon sen verran monta turhaa testiä tehny näitten oireitteni takia! Nää kun on jatkuneet jo ikuisuudelta tuntuvan ajan... Nyt ne vaan jotenkin tuntuu voimakkaammilta! Mut pelkään tippuvani taas kovaa ja korkeelta, nega kun tuntuu olevan kerta kerralta pahempi paikka!
Kisu
oltiin viikonloppu reissussa, ei läppäriä, joten palstapimento iski! =)
Nytkin aikaa vain pikavisiittiin.
ON: Kuusi negatestiä, vika tänä aamuna. Täti löysi mut sitten iltapäiväl, seitsemän päivää myöhäs. Elämä on. Ihan hissuksiin tihkuttaa, viimeksi pamahti kunnon niagarat samantien. Eli kaikki ihan oudosti. Eikun täysillä eteenpäin, tiukkaa pupuilua joka toinen päivä, onneksi ollaan molemmat lomalla!!! =)
Tässä tärkeimmät, palaan paremmalla aikaa. Ai niin, tervetuloa kaikille uusille, meidän jengi senkun turpoaa! Ja kiva kun plussanneetkaan ei hylkää!
gigi
yk 2/ kp 1/28
No johan se Leekolassen kierto venyy! Näkyisköhän se plussa verikokeessa? Olen samaa mieltä, että tässä porukassa ilot on ihana moninkertaistaa ja surut jakaa. Kotona mä en ainakaan saa sellaista vertaistukea, ymmärrystä kuumeilevan äidin pään sisällä liikkuviin, miehen mielestä joutaviin, asioihin. Joku voi ajatella, et kirjotella nyt jossain palstalla vuodatuksiaan, mutta täällä muillakin on vastaavanlaisia murheita.
ON: Joo, yrityskierto 1 on virallisesti aloitettu eilen. Tulipas täti sellaisella voimalla, et ei oo tällasta ollu, kun viime synnytyksen jälkeen. Taitaakohan olla hormonit sekaisin... Huomenaamulla alkaa työt, joten ainakin minun osalta kuumeilu helpottuu, kun voi miettiä päivisin jotain muutakin ;o). Toisaalta se tietää, et oon tosi iltatorkku ja nukahdan yhtäaikaa poikien kanssa. Voi jäädä pupuilut aika heikoille. Ei olla miehenkään kanssa ainakaan seuraavaan reiluun kolmeen viikkoon yhtäaikaa vapaapäivällä, kun tekee vuorotöitä. Tosi kivaa!
Mietiskelin vaan, et mitenkähän mahdan raskautua kierukan jälkeen. Kauankohan kestää, ennen kuin hormonitasapaino tasoittuu?
vuma yk 1, kp 2/ jotain, vaikka aluksi 28 (gigi aika samoilla päivillä, onkohan muilla lähellä?)
Kuule Leekolasse, mun mielestä on vain hyvä asia, että käyt täällä purkamassa tunteitasi. Sitä vartenhan me täällä olemme, että tsempataan toisia, hurrataan yhdessä plussista ja ollaan olkapäänä silloin kun sitä tarvitaan. Niin ja koskee siis koko elämää eikä vain tätä vauvakuumetta.
Odottaminen on kurjaa, tiedän sen. Ja kun toivoo ja toivoo ja sitten pettyy. Mutta kun vauvakuume on sellaista. Voi kun sitä pamahtais paksuksi ajatuksestakin, mutta ei se ole niin yksinkertaista. Toisilla menee kierto, kaksi. Toiset yrittävät vuoden ja toisilla yritys jatkuu " läpi elämän" . Itse olen hyvin kärsimätötä sorttia ja kyllä otti koville, kun ei ekasta yrityksestä tärpännyt. Ja nyt vaan saa odottaa ja odottaa, että tapahtuuko mitään. Ja tuo odottaminen on jo kirosana. Musta kyllä tuntui, että ovis ois ollut eilen (mahanippailuista ja limoista päätellen) vaikka vasta kp 7 eilen. Mutta esikoinenkin sai aikanaan alun heti menkkojen jälkeen kp 6, joten ei mahdoton ajatus. No simpat laitettiin matkaan ja nyt vaan sitä ODOTETAAN...
Ja kuten joku (en muista kuka??) sanoi mulle petyttyäni yrityskierto ykkösellä, että niin kauan on toivoa, kun ei tätiä näy. Näinhän se on Leekolasse. Ja jos täti tulee, uutta yritystä putkeen. Pakkohan se on, jos meinaa vauvan saada. Mutta Leekolasse ja muut, kaikki kirjoitukset hyvistä ja huonoista fiiliksistä on sallittu. Samassa veneessä ollaan. Ja se on hienoa se!
AIHA
Yk 2, kp 8/28
Ps. Leekolasse. Mä olen aloitellut tehdä keikkahommia aina silloin tällöin ja ne on olleet ihan ok. Itse ollut kotona muksujen kanssa nyt 2v ja kyllä ois itsellänin paniikki, jos pitäis töihin enemmän mennä. Mutta lapset sopeutuu ja kun itsellekkin tekee hyvää tehdä jotain muutakin kuin olla kotona. Eli opiskelemaan vaan, jos kiinnostaa. Saat itsellesi siitä voimavaroja, et suinkaan ole huono äiti!
Ps. 2 Niksu78. Meillä taitaa olla samanikäiset kuopukset. Milloinkas poitsusi syntyi? Meitin mimmi 24.3.06.