***3-kuumeilijat***-viikko 30

Adalat: Sorry jos ilmaisin asiat vähän liian tarkastikin. On vähän sellainen taipumus olla joskus karski kielellisesti mutta siitä huolimatta vaikka vannoin etten enään ikinä, niin silti kuume on nostanut päätään.



Enkä usko että tämä kolmosen haaveilu/yritys tyssää enään noihin kokemuksiini vaikka se päätään aina silloin tällöin nostaakin, pieni pelko siis.



Sitä olen itse jälkikäteen ihmetellytkin että kuinka yhdellä ihmisellä voi synnytykset poiketa toisistaan niin paljon? Ja tunto siis palasi minulla kaikkineen kokonaan takaisin noin 2 kk sisällä synnytyksestä.



Ja tarkennus siis vielä siihen kirjoitukseni yhteen kohtaan: Yksikään lääkäri siis ei osannut varmuudella sanoa mistä tämä kaikki kohdallani johtui, mutta eräs lääkäri veikkasi, että noin nopea synnytys ilman kivunlievitystä (ja lisäksi lantioni on suht kapea jos synnytyksen kulkua ajatellaan), niin todennäköisesti pojan maailmaantulo vaurioitti " alakerrassani" olevia hermoratoja jotka ovat lähellä nivustaipeita. Mutta siis ei hänkään varmaksi osannut mitään muuta sanoa. Hän taisi olla siis neurologi :)

Tosiaan esikoinen syntyi 38+2 viikoilla sektiolla, olin valmistautunut alakautta synnyttämään, mutta kuinkas kävi...pikkusen sydänäänet alkoivat heiketä, joten oli 20min aikaa saada pienokainen maailmaan, näin neiti syntyi hätäsektiolla 47,5cm ja 3340g, ja sai 9/9 pistettä. Tyttö voi alusta asti hyvin. Poika olikin sit vauhdikkaampi tapaus, kun syntyi siis 31+6 viikoilla, mitää synnytykseen viittaavaa ei ollu aikaisemmin ollu, mitä nyt edellisenä lauantaina pikkasen supisteli, mut ei ollu kivuliaita. Seuraavan viikon keskiviikko-iltana kävin nukkumaan, mutta en kyl nukkunu yhtää, vaan aloin seurata suppareita...alkujaan vaan 15-20min välein...sit jossai vaiheessa 10min välein...ihmeen hyvin kestin kotona olla, mies nukkui tyytyväisenä vieressä...en viitsinyt herätellä " turhaan" , no jossain vaiheessa jo itkin, että sattuu...mies ihmeissään, että mitäs nyt tapahtumassa...kävin lämpimät suihkut, muttei auttanu...suppareita 5min välein..soitin omalle iskälle aamuyöllä klo 4 itkukurkussa, että voisko viedä sairaalaan, pitihän miehen jäädä esikoisen kaa kotiin...luulin vaan lähteväni johonkin kontrolliin...mut sille tielle jäin...kätilökin sanoi, että jos noin kovaa supistaa, niin tänne jäät...tehtiin sisätutkimus...olin jo 6cm auki..kysyin että paljon on aikaa...koska synnytys oli jo täydessä vauhdissa käynnitynyt...kätilö vaan siihen, että vartista kahteen tuntiin...huh...ei muuta kuin soitto miehelle, että vauhdilla tänne sairaalaan...ehdin olla sairaalassa reilu 2h kun poika maailmassa, 2058g ja 44cm, syliin en saanu, vaan poika vietiin suoraan keskolaan..siellä se 6vkoa vierähti...että nyt jännittää mites " kolmosen" kaa..



ON: nyt menossa kp 21, ihme kuvottavaa olo ollu aamusta lähtien...ja jotain painontunnetta alamahassa...valkovuotoakin tullu normaalia enemmän...mistä sit johtuu....ja lämmöt varmaa 37 tietämil, vaikka mitannu en ole...mut sen tuntee...seurataan tilannetta



MaSa79 yk2 kp 21/29

tuolla listassa. Ilmeisesti ne Kolibrit ovat sitten hävinneet muualle?

Olen hieman itse pitänyt taukoa, painelin " villaisella" vauvakuumettani.

Yllätys raskaus päättyi keväällä keskenmenoon ja sen jälkeen olen sitten rypenyt eriasteisessa masennuksessa :( Mutta aika parantaa,

ja nyt sitten olen taasen alkanut elätellä vauvan tuoksuisia haaveita.

Kierto heitellyt häränpyllyä enkä oikein tiedä missä mennään luulisin että nyt on kp 29/ 30-32, eli luultavasti täti tulee viimeistään viikonloppuna. Jos ei niin kesäloma on tehnyt tehtävänsä...ja meilläkin

testattaisiin plussaa puolen vuoden tauon jälkeen.

eli kp 31/28 ja testeissä ei näy edes haamun haamua. =) No, odotellaan. Nyt tuli kyl yx uus oire, menin ihan veteläx kaverilla tänään, nytkin huimaa ja on " tokkurainen" olo.

Synnytyksistä:

Eka syntyi 42+6, tosin laskettua aikaa muutettiin vain viikkoa aiemmin, että " virallisesti" pirpana poistui minusta 41+6. Käynnistettiin veden vähenemisen vuoksi. Iltapäivällä tökkivät prostaglandiini-geeliä kohdunsuulle, kahden aikaan yöllä olikin sitten helvetti irti. Huonekaveri soitti kätilön katsastaan tilanteen, pari cm auki, takas kärvistelemään. Aamulla aamupalan jälkeen suihkuun ja sit talsin ite saliin.

Ex-ukko ei tahtonu mukaan, joten soittivat kaverin paikalle. Ilokaasua annettiin ja petidiini-piikki, josta meni pönttö ihan sekaisin. Oksitosiini-tippa vauhditti suppareita ja kalvotkin puhkaistiin jossain välis. Pyörtyilin useamman kerran ja höpötin ihan pehmeitä. 40min piti ponnistaa, tehtiin eppari ja poju 4560g ja 55cm pelmahti maailmaan klo 12.40. Kesto 12h 20min. Viikon verran istuin toisella kankulla, sit helpotti.



Toinen pirpana käynnistettiin myös, syntyi 38+3. Syynä tähän apustarttiin olivat järkyt liitoskivut ja suuri kokoarvio. Koska eka oli ns. makrosominen eli yli 4,5kg ja tätäkin arvioitiin jo n.4200 grammasex, eivät halunneet kauempaa odotella.

Menin aamulla sairaalaan, Cytotecia laitettiin kolmesti, 4h välein puolestapäivästä lähtien. Illalla n. puol 9 alkoi supistella tuntuvasti. Ukko oli just ehtiny lähteen kotiin, ajattelin et nukkukoot rauhas, ei tää heti synny. Kävin suihkussa, olin kontillani lattialla, se vähän helpotti. Parin h jälkeen anelin kätilöltä jotain piikkiä tai pilleriä, sain jotain, jonka piti lopettaa supparit, jos ne ei ole " oikeita" . Ketet ne mitään lopettanu. Sain toisenkin pilsun ja kai jonkun piikinkin, kätilö oli ENKELI, kun jaxo juosta ja yritti tosissaan auttaa, mutkun ei auennu, ni ei auennu. Aamuneljältä sain petidiiniä ja taisin jopa torkahtaa puolex tunnix, sit heräsin, soitin taas kätilön paikalle ja ilmoitin, että nyt alan kiljuun, enää en KESTÄ!!!!!!!!!!!!!

Täti tökkäs sormet sisään ja totes et kohdunkaula kadonnu ja pari cm auki, pääset saliin ja saat kohdunkaulapuudutuksen. En sit huutanu, kun enkeli lupaili apuja. =) Sain puudutuksen, ei mitään vaikutusta, ilokaasua hörpin koko ajan. Mies soitettiin paikalle, tuli just puudutuksen jälkeen ja kysy, että mix ihmeessä en aiemmin hälyttäny ei ois tarvinu yxin kärsiä.

Nukkumatti tuli antaan epiduraalia, kun ei paracervikaali auttanu. Täti työnsi neulan selkään KOLMESTI, luovutti ja haki toisen nukutuslääkärin. Äijä pisti kahdesti, tokal paino aineet sisään. Kysyin et mikä alue pitäis puutua, mulla puutu vain varpaat noin viidexi minuutixi. Yx suppari tuntu kesymmältä, sit taas tuska jatkui. Kalvot puhkes itsestään tällä kertaa ehkä vajaa h ennen syntymää. 20min ponnistuxen jälkeen poju 4025g ja 50cm syntyi klo 9.28. Kesto n.11h.

En siis tosiaan osais lähteä sairaalaan " oikeaan" aikaan, kun molemmat käynnistetty. Enkä osaa verrata suppareiden voimakkuutta luomuihin verrattuna. Synnyttäminen on ihanankamalaa, järkyttäviä tuskia, jotka onnex loppuu aikanaan. Ja pahuxen kivoja hetkiä, kun muistelee näin vuosien jälkeen. =)



gigi epätietoisena

yk 1, kp 31/28

ON vielä: Vuma, toivonhan minä sitä raskautta kyllä, mutta mulla itse asiassa on pyörinyt päässä viime aikoina niin paljon muitakin asioita, että tämä kuumeilu oli hiukan laimeampaa kuin aiemmin. Että en usko että tuo outo plussa stressistä johtuisi, ei kroppa ainakaan aiemmin ole reagoinut stressiin mitenkään muuten kuin pinnan kiristymisellä ja vatsan sekoamisella. Aattelin näin fiksusti, että kun olen tassutellut side housuissa nyt varmuuden vuoksi jo tovin, niin heitän ne hitoille ja katon mitä tapahtuu. Nimittäin Murphyn laki sitten pistää tätin tulemaan jossain tosi huonossa kohtaa jos on tullakseen. Kerjään siis verta nenästä, tai siis jostain muualta. Ja siihen ovisplussaan, mitäs muuta kuin varuilta pupuilua miehen kanssa, eipä tuo niin ikävää puuhaa ole.



Synnytykset taas, mitäs niistä. Hyvä maku jäi suuhun kummastakin, teoriassa. Ekassa vaan tuli niin paljon kaikkea uutta ja outoa vastaan, että jotenkin mulla taisi se sitten kanavoitua Yliopistollisen sairaalan inhoksi.



Ekassa meni vedet kotona aamukuudelta ja sitten käkinkin sairaalassa pari päivää odottamassa supistusten alkua. Yöt meni risaiseksi ennakoivista supistuksista niin, etten saanut nukuttua paljon yhtään. Toisen yön aamuyöstä sitten hoitsu huomasi sanoa, että joo saa siihen kipulääkettä, että saat nukuttua, oikeat supparit ei niistä lannistu jos ovat niitä. Aamulla 41+1 sitten sain oksitosiinitipan käteen, kun kuitenkin kaula oli lyhentynyt ja jotain tapahtunut, pikkuhiljaa. Sitten vaan kuuntelin koko päivän supistuksia enkä ikinä tullut osanneeksi sanoa kätilölle, koska muuttuivat kipeiksi. KAtseltiin siinä sitten ikkunasta puolustusvoimien ohimarssiakin, ihan meiän kunniaksi järjestetty. Ei vaan, oli itsenäisyyspäivä ja siinä kaupungissa oli paraati juuri siinä kadulla minkä varrella sairaala oli. Jossain vaiheessa alkoi kiukuttaa ja ärsyttää kun tuntui ettei mitään tapahdu ja paineltiin sitten käytävälle vielä katsomaan muutakin kuin sitä tylsää käyräkonetta. Laahustin takaisin huoneeseen ja kauhistuin, kun yhtäkkiä tuli tarve ponnistaa. Kello soimaan ja kätilö kattomaan ja toteamaan ihmeekseen, että auki on, siitä vaan sitten ponnistat, kello oli jotain liki iltakaheksaa. Sen hetken kun petiä pistivät kuntoon imin sitten ilokaasua, mutta siihen jäi sitten sekin kun ponnistus alkoi. Sitä iloa kesti n 1 h 40 min, repesin ja olo oli kun reisiprässissä, mies sparrasi vierellä ja painoi supistusten välillä päätä tyynyyn kun en ite tajunnut asettua lepäämään. Poika syntyi 21.38 , 4550 g ja 55 cm, pää 36 cm. Synnytyksen jälkeen sitten ilo alkoikin kun eivät olleet huomanneet verenhukkaa ja kätilö salissa pesi mut vuoteessa kun en päässy suihkuun. Osastolla (yöllä, kello kahdelta vissiin pääsin ihka omaan yksityishuoneeseen, mistä lie syystä) ei sitten tietenkään uni tullut, verenhukkaa ja parkuva lapsi ja kolme valvottua yötä takana ja jossain vaiheessa soitin parkuvana hoitajille että mä en saa lasta hiljaseksi tehkää sille jotain!! I' m not proud of it. Mulle jäi niistä hoitsuista sellanen olo että ne ei ottanut todesta mun kurjaa oloa, että kunhan feikkaan että saisin lepäillä rauhassa. Sitten kun totesivat että iso poika ei parista maitotilkasta nälkäänsä tyydyttänyt ja että mulla oli hemoglobiini 82 niin alkoivat tajuta että taisin olla tosissani. Nyrpii vieläkin kun ajattelen. Poika oli kyllä heti niin kovin tutun oloinen ja rakas, että harmittaa vietävästi että mun äitiyden ensihetket oli niin surkeat. Siellä yksin huoneessa kattoa tuijottaessani tuli todella yksinäinen olo, kun tajusin, että minä henkilököhtaisine puutteineni ole vastuussa siitä uudesta lapsesta lopun elämääni, kukaan ei sitä paikkaa voi korvata...

Synnytyksen pituutta en tiedä, sihen arvottiin joku kellonaika sitten kun en niitä kipeitä suppareita tunnistanut, vesien menosta 64 h ja tipasta n. 12,5 h, ponnistus 1 h 40 min.



Kakkosesta sitten pelkäsinkin etten tollo tajua koska pitää sairaalaan lähteä, kun edellisestä olin siellä valmiina. Onneksi ei ollut mitään ennakoivia vaan sitten tositoimiin alkoivat supparit. 41+1 kuten esikoinenkin. Heräsin aamuneljältä ja lompsin vessaan, siellä sitten heräsin laakista kun tuli kirkasta verta. Siinä sitten arvoin, että onko se " pahaa " verta josta pitää kiitää sairaalaan vai limatulpasta johtuvaa. Jälkimmäinen se oli, se tuli noin puolen tunnin päästä. Tajuton klotti, tosissaan. Sitten alkoivat supistukset 3- 5 min välein ja ihmettelin siinä sitten että koskas ne kipeät tulee. Menin takasin sänkyynkin mutta nousin ylös ennemminkin jännityksestä kuin kivusta. sitten siinä kesäauringon noustessa lueskelin kiikkustuolissa yhden kirjan ja virnuilin kuin puuhevonen kuutamolla, niin onnellinen olin. Pehe heräsi ja mies fiksusti, että mitäs nyt on, kun en ikinä ole ekana ylhäällä. Sairaalaan lähtöä pohdin, mutta onnekseni vedet meni siinä puoli kymmeneltä, tiesin ainakin että nyt täytyy lähteä pikkuhiljaa. Kävin kuitenkin suihkussa, ja hiljakseen keräilin romppeita. Musta päivä oli todella ihana, pitkään aikaan aurinkokin lupaili lämpimiä säitä, ihastelin niitä siinä kun mies repi hermojaan kun maantiellä autot ajoi etanan vauhtia edellä.

SAiraalassa oli auki 5 cm ja mentiin saliin. Siellä sitten taas kuuntelin suppareitten kiristymistä, ilokaasu alotin nyt hiukan aiemmin. Tunnistin taas sen saman " nyt meni hermo, lähden kotiin" olon ja arvasin, ettei enää kauan. Valmistauduin taas pitkään ponnistukseen enkä voi uskoa että se kesti vaan 8 min. Nyt tuli klo 14.08 ihan vieraan(miehen suvun) näköinen poika, 4510 g ja 54,5 cm, pää ihanat 38 cm. Repesin (taas) ja lisäksi leikattiin.

Olo oli kyllä aivan toinen kuin esikoisesta. En ehtinyt väsyä, kipittelin osaston käytävillä alta aikayksikön lapsi rinnalla ja tahdoin kotiin pian. Paha vaan että noin isoista mittailevat sokereita eikä päästäneet mielellään.



Huvittavin episodi jäi mieleen, kun kakkosella jouduttiin istukan paikkaa tukimaan ylimääräisellä ultralla. Mua hiukan vaivasi se, ettei arvioitu uudelleen miten iso vauva multa mahtuu tulemaan, eka kun oli jo iso, mummi on pyöräyttänyt jopa yli viisikiloisen, sitä pelkäsin. Ultraajalle sitä murehdin ja se nauroi päin naamaa, että ai eka oli niin iso, seuraavat voit tulla vaikka poikittain, kyllä mahtuu. en oikein tiedä oisko munkin kuulunut nauraa...



Ah niitä aikoja. Olisipas se kiva taas pian...

Tulee sitten testattua tuo Murphyn lain toimivuus näissä aisioissa. ;0)



Ansku: Ei hätää, en minä pienistä hätkähdä. Lähinnä noissa jutuissa on " pelottavaa" se, ettei löydy syytä ja varmasti myös vähän stressaavaa asianomaiselle kun ei voi tietää uusiutuuko vai ei. Ja tämä pätee moneen muuhunkin synnytyskomplikaatioon ja miksei muihinkin selittämättömiin sairauksiin esim. mieheni serkku sai muutaman epileptisen kohtauksen joille ei löytynyt mitään syytä. Nyt sitten odottelee tuleeko niitä mahdollisesti lisää vai ei.



Jälleen kerran adalat

ONNEA KAIKILLE +++++++ !!!!!! <3



itteeni esittelinkin jo viikonloppupinossa ja nyt lisäsin itseni tuonne toiseenkin pinoon.



Täällä odotellaan tuota alkukuuta ja mitä se tuo tullessaan... *toivottavasti ei tuota tätiä!!*

Tytöntylleröä kovasti yritellään....

kp 19/34...

nähtäväksi jää



mani

Kiva lueskella muiden synnytyskertomuksia :)

Itse toivon että kolmas synnytys ei alkaisi vedenmenolla, niin saisi kotona kärvistellä pidempään, kuin että kävellä sairaalaa ristiin rastiin. Se on jo nähty :D Ja luulen että tuo kolmas saattaisi tulla taas hieman nopsempaan, kun ikäeroa edelliseen tulisi tästä kierrosta 1v6kk.



Itse en edes tarkalleen tiedä, miten nuo synnytyksen kestot on laskettu. Ja kun sitä kysyin niin ei kätilökään tiennyt ja taitaakin olla niin että jokainen laskee eri pituuden :D Molemmat synnytykset kestäneet kortin mukaan n.11,5h.



Aika outo tuo Leekolasse ja gigin tilanne. Tulkaahan kertomaan heti, kun jotain uutta ilmaantuu :)



-mani- meillä taitaa olla samaan aikaa piinapäivät :D



yk1 kp19/32(?)

Nimittäin kierukan poisto. Olo on kuin pikkutytöllä, jänskättää ihan kauheasti. Sattuukohan se? Tätiä ei ole kuulunut, kp nyt 40, mutta ihan sama, kyllä se ulos tulee muutenkin. Ainoo vaan, et ei tiedä, tuleeko ovis, ja milloin. Vähän kyllä on sellanen rikollinen olo, niinkuin jotkut muutkin on täällä sanoneet. Onhan se kuitenkin iso päätös, edelleenkin mietityttää.. (viime hetken paniikkia!!! Apua!!)



Eilen kävi kummipojan perhe kylässä, heillä on pikkupoika 10 kk. Pitelin sitä sylissä ja lepertelin sen minkä kerkesin. Kysyivät jo ääneen, et taitaako olla vähän vauvakuumetta... eli niin läpinäkyvää! Kateltiin vielä koneelta videonpätkää, kun kyseinen lapsi oli 4 päivää vanha. Oliko vähän IHANA!!! Aaah... (huokailee..)



No eikun menoks.



vuma

Heippa vaan kaikille!

Ja onnea plussanneille!!!!!!!!!!!!!!

Minulle ei kummempia odotusrintamalle kuulu, en tässä kierrossakaan raskaudu, kun ei oikein noi pupuilut meillä ole ollut kovinkaan ahkeraa, eikä varsinkaan oviksen tienoilla :( Mutta toivossahan on hyvä elää ja alunalkaenhan me kesävaavia toivottiinkin, mutta minä hoputin ton miekkosen lupautumaan jo aiemminpiin yrityksiin =)

Poitsu lähti mummon ja ukin kanssa lomareissulle, on poissa puolitoista viikkoa :( Ikävähän sitä tulee vaikka aika hermoille käyvä onkin ollut viime aikoina ;) Mutta pian taas koulut alkaa niin sittenpä ei mennäkkään mummolaan milloin huvittaa! Mummola kun on n400kilsan päässä niin viikonloppu reissu sinne on aika uuvuttava!

Synnytyksistä: Pojalla heräsin suppareihin aamulla klo 6, kärvistelin niiden kanssa johonkin 10 asti jolloin lähdettiin sairaalaan(matkaa n.60km) alusta lähtien suppareiden väli oli jotain 10min. sairaalassa tehtiin tutkimuksia ja sain suolentyhjennyksen ja hoitaja/kätilö? kovasti epäili, että kotio joudun vielä, koska olin vaan 1,5cm auki. Mutta onneksi se siitä eteni ja päästiin tositoimiin. Supparit oli aivan kamalia! Epiduraalia oisin toivonut, mutta en enää kerennyt sitä saamaan, vaan laittoivat paracervikaalin, joka oli ihanaa ainetta, kivut hävisi, mutta paineen tunne jäi, kätilö kysyikin jossain vaiheessa että miltäs susta tuntuu vastasin, että ihan kuin kamalasti paskattaisi(vähänkö noloa, näin jälkikäteen ajateltuna :) ) mutta onneksi kätilö vaan nauroi että sille tuntuu silloin kun tulee suppari! 10 h kesti avautumisvaihe,Ponnistus alkoi varmaankin10 yli, kohdunsuunreuna ei meinannut ittestään hävitä, vaan kätilö " hävitti" sen hieromalla. Ponnistusvaihe kesti 8min, joka oli yhtä tuskaa! Eppari leikattiin ja aika monta tikkiä sain alas! Poika syntyi 16.18! 9 pisteen napero! Painoa toisella oli 3810g ja pituutta 50cm pipsa oli 36cm. Silloin sanoin etten ikinä synnyttäisi enää! Oli aika hurjat kivut ja kokemus! Vaikka yhteis kestoltaan tuo synnytys ei ollut kuin10h25min. Pitkään olin kipeä alhaalta, tikki repesi kotiuduttua, ja jätti aika pahannäköiseksi arven. Mutta muuten oli ok olo!

Tytön aikaan taas supparit alkoi jo aamupäivällä( niitä en kyllä supistuksiksi osannut sanoa, väitin vaan kovasti että on maha sekaisin) , silloin päivällä ommeltiin vielä ristiäismekkoakin...illalla soitin sitten 9aikaan synnärille, että jokos nyt ois tultava, kun suppailut vaan jatkui olivat 10-5min välein, mutta sain luvan olla kotona sinne asti, kun vaan pärjäisin ilman kipulääkkeitä/tai veden menoa. Anoppi kutsuttiin Miksuvahdiksi sitten puolenyön aikoihin ja sairaalaan lähdettiin 1aikaan. Matkaan mnei 10minuuttia. Matkalla jo ajattelin että supparit loppui, kun oli pidempi väli, mutta eipä onneksi loppuneetkaan. Sairaalaan mentäessä olin auki 4,5cm ja saliin päästiin heti, kipulääkkeitä olisivat antaneet vaikka heti, mutta sanoin että kärvistelen vielä!Siinnä vaiheessa kun rupesin sitten kätilöä hoppuuttelemaan, että katsoo mikä tilenne, kun alkoi olla jo sietämätöntä että voisin jotain ottaakkin, nin olin jo 10cm auki. Tyttö syntyi luomusti 10minuutin ponnistamisen jälkeen klo 2.35! Sairaalassa kerettiin olla vaan sen vajaa puoltoista tuntia. 9/10 pisteet tytöllä oli mittaa 3200g ja 49cm sekä pipsa 33,5cm. Molemmissa puhkaistiin kalvot synnytyspöydällä. Ja neidin synnytys oli niin ihana kokemus että haluan sen kokea vielä uudelleen. Pienesti vaan repesin 2tikkiä sain, mutta paranin tosi sutjakkaan.

Mutta tulipas nyt tarinaa ja varmasti tosi sekavasti selitettynä :) Minä, kun en hallitse tuota kirjoittelua kovinkaan hyvin =)



Loma alkaa lopuua tehdä, ensi viikolla ois paluu arkeen! Tytöllä alkaa hoito uudessa paikassa, saa nähdä kuinka menee!? Ensimmäiseen hää tottui tosi hyvon ja ei tarvinnut kumpaisenkaan itkeskellä =)



Mutta plussatuulia kaikille ja kertoilkaahan jo odottavat mammat kuulumisianne!!! Toivottavasti me jotka emme vielä ole plussanneet pääsemme pian myös kertoilemaan odotuksen onnelllisuudesta=)



Tirppis-

kun vaan saisi tuon miehenkin samaan tautiin.taitaa olla toiveajattelua:(.kolmas olisi omassa ajatuksessani enemmän kuin tervetullut.

lapsia on ennestään kaksi,3v.poika ja 1v8kk tyttö.

kierukka on vielä ehkäisynä,mutta kova on halu saada se vielä tämän vuoden aikana pois.onkohan täällä muita,jotka kuumeilevat yksin?

... Äkkiä se muuttui minullakin se " tulee sit kun on tullakseen" mentaliteetti! Nyt haluaisin odottaa ja olla raskaana niin älyttömän paljon kun oma sekä miehen kuume koveni kovenemistaan ennen päätöstä haluta oikeasti se kolmaskin muksu.



Minkäs toisen työmatkoille tekee, pakkohan ne on hoitaa. No, ens kierrossa sitten ei ole onneksi sovittuna mitään ja yhteinen lomareissu tiedossa joten paikkoa tulee sitten silloin -toivottavasti!



Ja tietysti toivon kaikkein eniten, että plussaisin =)

Taitaa olla toiveajattelua, mutta eihän sitä koskaan tiedä!



Tärppionnea kaikille! Toivoopi Anttuli



yk3 kp17/26-30

tein äsken testin ja negaa näytti. ETtä on ihan p**mäinen olo. Kp nyt sit 33 ja uus enkka, ei oo ikinä ollut näin pitkää. Eilen tein taas saman ovistesti/raskaustesti yhdistelmään ja taas ovistesti plussa, raskaustesti nega. Tänään en vielä ole ovistestiä tehnyt, mutta toi raskaustesti siis nega.



Että jos en raskaana ole niin aika tehokkaan sekasin sitten kierto, tosi hienoa. Johan sitten ehti olla ainakin kaksi viikkoa imetyksen lopetuksesta ja siinä luulossa että kierto tästä normalisoituu.



Oireita siis kyllä raskauteen olisi. 1) kuukautiset poissa, 2) lämmöt " koholla" (tosin nekin vetäneet ihan omia juttujaan koko kierron, oviksessa ja " kiinnittymisessä" kyllä notkahti kuten " piti" ) 3)koko ajan hiukan kuvottelee (tosin osaan tehä sitä ihan psykosomaattisestikin joskus) 4) rinnat turpeammat, hienovaraisesti tosin, mutta kuitenkin 5) alavatsalla aina välillä sellanen olo.



Miettikää aikaa ennen vanhaan kun ei ollut näitä nykyaikaisia testejä. Siinä tapauksessa olisin aivan varma että raskaana olen, toisaalta aivan polttavassa tarpeessa tehokas kotitesti olisi muinoin ollut painonsa arvoinen kultaa (valtakuntaan perillinen ja heti!). Gerbiilin kuustoista, että on pattitilanne. Toisaalta ei ole mitään ryyppyjuhlia tiedossa että sillä mitään väliä olisi (enkä muutenkaan edes juo paljon mitään), mutta tämä tarve tietää..



Mitenkä Gigi?



yk 7 kp33/25-32

Kylläpä leekolassea nyt koitellaan, tosi rassaava tilanne! Eipä auta kun odotella, pitkää pinnaa ja jaksamista bd!

Pitikös gigin testailla tänään...vai muistanko väärin? Tuleppas kertomaan missä mennään!

Poikien mamma: nyt sain selville sen ultrapaikan, Gynekologi- ja urologikeskus Keskustorilla. Sinne sitten kun sen aika tulee!



ON: Viisi viikkoa napsahti tänään täyteen, jee :) Eipä ole vielä ilmaantunut muita oireita, kun nuo arat tisut, mutta tällä raskausviikolla mulla on perinteisesti alkanut se pahoinvointi, että sitä odotellessa... :) Ajattelin etten neuvolaan soittele ennenkun joskus 7-8 vk:lla, kun ne kuitenkin antavat ekan ajan vasta 8-9 viikolle. Mutta nyt tarvii kiitää, mies jo tuolla huutelee...



Terkuin Luna rv 5+0 :)

Kylläpä on kökkö tilanne leekolassella. Oletko siis ihan tässä hiljattain lopettanut imetyksen vai ymmärsinkö väärin? Jospa se on saanut hormonisi sen verta sekaisin, että ovis on todellakin vasta nyt? Mitä testejä olet käyttänyt? Jos se ovistesti näyttää herkemmin pienemmän hormonimäärän kuin käyttämäsi raskaustesti?? En tiedä kun en tosiaan ole noihin ovistesteihin niin perehtynyt. Tietäisiköhän joku muu tällä palstalla? Toivotaan, että saat selvyyden asiaan mitä pikimmin ts. joko plussa tai kuukautiset. Ekan puolesta peukutan bd!!



Lähtikö vumalta kierukka? Tuntuiko missään? Itse olin silloin tosi yllättynyt kun se lähti niin helposti. Kuvittelin sen olevan epämiellyttävämpi toimenpide. Onnea yrityksen alkamisesta!!!



Mikäs Gigillä on tilanne?



Omaa napaa sen verran, että nyt on alkanut ilmaantua etomiskohtauksia. Muutaman kerran olen joutunut yökkimään oikein kunnolla, mutta oksentanut en vielä ole kertaakaan. Saapas nähdä tuleeko tästä kunnon pahoinvointia (kuten kuopuksesta) vai pysyykö ällötys- ja ajoittaisella yökkimisasteella (kuten esikoisesta). Väsymys on edelleen karmea ja alamaha turvoksissa kuin pallo.



Plussapeukutuksia kaikille piinailijoille!!



adalat, rv 5+2

Täytyy purkaa tänne omia tuntemuksia.. :) Eilen ja tänään jomottanut/särkenyt alamahaa ja -selkää todella paljon. Sain ovistestiin testiajan sisällä (5min) viime sunnuntaina haalean viivan eli silloin kp15. Olettaisin siis että ovis tapahtui tuossa lähiaikoina? Testit loppui siihen, enkä lisää jaksanut ostaa. Tää on kyllä vähän sellasta menkkamaista jomotusta, mutta voimakkaampaa kuin mulla on koskaan ollut kun menkat alkaa! Enkä tälläistä muista aikaisemmista raskauksistakaan, että voisiko olla siis kiinnittymiskipua tms? Kerokaahan muut onko teillä ollut vastaavaa? En nyt tätiäkään vielä odottaisi kylään, kun kp vasta 20 tänään. Vähän ihmetyttää tälläinen, että onko kaikki kunnossa?



Leekolasselle: Voihan se tosiaan olla, että imetyksen lopettaminen sotkee kiertoa. Ainakin olen kuullut että se on yleistä.

Omasta kokemuksesta paha sanoa, kun kierto ei koskaan ole ollut kovin tarkka ja nyt ollut kolmet menkat kolmen vuoden sisällä :)



Kiinnostaisi kanssa kuulla vuman kierukanpoistokuulumisia. Tulehan kertomaan kun kerkiät?



Gigikin on varmaan päässyt jo testailemaan?



yk1 kp20/32(?)

Olen välillä täällä pyörähdellyt, mutta kai sitä voisi jo tunnustaa, että kuume kolmannesta taitaa olla...vähän tosin vieläkin mietityttää, lähinnä raha- ja asuntoasian takia. Rahasta lähinnä hoitovapaan aika, muuten ei hätää ole. Oletteko muut suunnitelleet jo etukäteen kotona olon pituutta ja mahdollisuutta, vai olenko minä ainoa etukäteen märehtijä? JÄnnä juttu, kun kesäloma on lopuillaan, nousee vauvakuume kummasti...



Mulla siis lapset 4- ja 8-v ja ehkä joskus vielä kolmas (ja sitten neljäs...???)

En kyllä enää tällä viikolla jaksa koneelle, sen verran täällä roikkunut tän viikon ylimääräistä.



Mulla toi edellinen purkaus oli sitä, että jotenkin odotin ihan hurjia tämän aamun testaukselta ja sitten tulos ei ollutkaan toivottu. Ei pitäis koskaan odottaa liikoja...



Adalatille, joo imetin vielä hiukan yli kaksi viikkoa sitten, mutta sen lopetuksestakin mulla sitten varmaan on liian suuret odotukset. Esikoisesta kierto oli säännöllinen heti kun alkoivat (sitten imettelinkin vielä häntä raskaana ollessa), sitä tietty odotin tälläkin kertaa. Nyt sitten heti alettuaan tällä kertaa kuukautiset tuntuivat alkavan köhien, mutta ovat kuitenkin tulleet jo tammikuusta asti.Imetystä olin lopetellut aktiivisesti pari viimeistä kuukautta ja jotenkin jotain kehitystä kuukautisissa tuntui olevan. Viimeiset imetykset oli oikeastaan enää nimellisiä, siksikin odotin että lopetus sitten korjaa pikkuhäiriöt kerrasta.



Nyt olen taas siinä luulossa että se sitten olikin " vain" ovis tuossa eilen tai jotain kun nuo testit tuollasia näytti. Hetken jo puhkuin että nyt unohdan koko jutun ja tepastelen edelleen ne vaaleat housut jalassa pari viikkoa ainakin, mutta taidan sittenkin sortua testailemaan vielä kun kerran ne tuossa kaapissa polttelevat käsillä.



Ovistestit mulla on aconilta, raskaustestit mammaksi ja biocard.



Jaa niin nyt muistankin mitä vielä piti pistää. Tässä eniten harmittaa se että kuvittelee tuntevansa kroppansa ja tuntuu että se temppuilee ja pettää minkä ehtii. Tai sitten kroppa toimii miten kuuluukin mutta tulee hullu olo kun kuvittelee mitä sattuu ja saa huomata erehtyneensä raskaasti. Täytyy nostaa hattua niille joilla on todellisia hankaluuksia raskautumisessa, jos minä näin vähästä tiltsailen niin heidän täytyy olla todellisia teräshermoja/naisia. Miehistä en sano mitään, sekin nyppii että vaikka mies lasta toivookin niin se kattoo kuin ufoa kun näitä juttujani sille vuodatan, osallistumista saan vasta kun sitä vaatimalla vaadin.



yk 7 kp edelleen 33/25-32



Gigillä samat kiertopäivät kuin mulla, pidät nainen sitten meitä täällä aika jännityksessä!



Hyvää viikonloppua!

Joo kierukka lähti, aikaa siihen kului ruhtinaalliset 1,5 MINUUTTIA!!! Siis koko helahoito, kun menin sisälle ja lähdin. Edelliset " asiakkaat" eivät olleet lähteneet vielä parkkipaikalta, kun lähdin pois. Terkkari kyseli menkoista ja aloin kertoa, kun sanoi samantien, että se on sitten selvä. PAPA-kokeen ottaminen sattuu enemmän. Kyselinkin jo kauhuissani, et oliks se jo tulossa muutenkin pois, kun noin helposti lähti. Mut ei ollut.



Meillä oli (sattumoisin, kas) miehen kanssa vapaailta, ja oltiin viihteellä. Tiedätte kyllä, mitä silloin tehdään, kun saa olla ihan rauhassa kahdestaan, parin oluen jälkeen... Aamulla sitten aattelin kokeilla ovistestillä, kun ei niitä tätejä ole kuulunut. Unohdin koko testin ja sit puolen tunnin päästä siinä näkyi ihan hailakka viiva. En tiedä tarkottiko se nyt sit uutta ovisaikaa, mutta taidan jäädä seuraileen.



Leekolasselle rauhallista viikonloppua ja toivottavasti tilanteesi ratkeaa pian. Niin ja tietysti kaikille muillekin viikonloppuja, paljon pupuilua pimenevissä kesäöissä ja silleen...



vuma yk 0-1?

Piti vaan sittenkin päästä vuodattamaan vielä.



Tämä mun tilanne ei taida selvita kun vasta viikkojen päästä jos odottamaan jään. Edelleen olleet ovistestit plussaa (josta jo riemuitsin että jos olisi ovista tarkoittanut, olisi se ollut vain vuorokauden huipussa). Raskaustestit negaa.



Miksen voi vain uskoa mitä testi näyttää? Jotenkin vain on raskaanaoleva olo, ei sille mitään voi. Sellaista on ollut ennenkin, ja pari kertaa myös vääriä luuloja, joten voihan sekin vielä harhauttaa. Ilmeisesti vain olen niin paksupäinen etten usko ennen kuin näen. Viivan tai verta.



Jospa vain voisi unohtaa koko asian nyt viikoiksi, kuten mies kehottaa. Ei vaan onnaa, ei.



Pahin mieli mulla itse asiassa tuli siitä, että esikoinen, joka ei koskaan temmellä öisin, näki yöllä painajaista. (Pikkuveli lisäksi valvoi jostain syystä taas pari tuntia keskellä yötä, mutta se on eri tarina.) Aamulla sitten sain kuulla, että " äiti nemi pin." .Olen ajatellut aloittaa opiskeluja tässä hoitovapaalla ja se tarkoittaa poissaoloja lasten luota, ja se yksin jo on saanut aikaan sellaisen olon että olen hylkäämässä lapsia. JA sitten toinen tulee ja kertoo jo nähneensä untakin äitin poislähdöstä. Arvatkaa vaan miten paljon itkettää -turhautumisesta, harmista, pahasta mielestä- tää kaikki.



yk 7 35/25-32 (ja näitä pitkiä kiertoja ei ole ikinä ollut kuin vain pari hassua, yleensä on ollut kierto keskimäärin 27 pvää.)



Kiitos että annatte väylän valituksille, koitan kirjoitella sitten joskus taas jotain pirteämpääkin.