Mihin vetää raja ystävyyssuhteessa

Mies tietää kyllä hyvin, että minulla on häntä parempi "markkina-arvo" seurustelurintamalla. Jotenkin tuntuu, että hän sitoo mut lasten avulla kokonaan kotiin työajan ulkopuolella (meillä ei ole nykyisellä kotipaikkakunnallamme tukiverkostoja) ja lisälasten avulla yrittää saada minut lopullisesti vangiksi suhteeseemme.

Hän tuntuu myös lähes lopettaneen yhteydenpitonsa vanhoihin miespuolisiin kavereihinsa.

Kyllä minä hyväksyn naispuoliset kaverit miehellä, mutta kaatokännejä, varsinkaan jokaviikkoisesti, en. 

Kyllä minä hyväksyn naispuoliset kaverit miehellä, mutta kaatokännejä, varsinkaan jokaviikkoisesti, en. 

Kyllä minä hyväksyn naispuoliset kaverit miehellä, mutta kaatokännejä, varsinkaan jokaviikkoisesti, en. 

Kieltämättä toi kännäävän miehen malli lapsille ei paljon innosta. Omaa vapaa-aikaa on myös hyvin vähän, kun toisella menee puolet viikonlopusta juomiseen ja siitä selviämiseen. Välillä tuntuu, että kaveruksilla on molemmilla joku ikäkriisi ja menojalka vipattaa.

Tuota, tuota.... Mun mies löysi jokunen vuosi sitten myös itselleen naiskaverin. Heillä oli yhteinen harrastus ja alkoivat viettää paljon aikaa yhdessä. Tutustuin myös tähän kaveriin niin kuin myös tämän naisen miehenkin. Ja siksipä ei hälytyskellot sitten soineetkaan vaikka olisi pitänyt. Jonkun ajan päästä nimittäin paljastui että nämä kaverukset olivatkin paneskelleet kohtuullisen aktiivisesti koko tämän "ystävyyden" ajan. 

Tällä hetkellä en usko, että naiset ja miehet voivat olla ystäviä keskenään ilman taka-ajatuksia. Se ei vaan toimi niin. Ja juu, mulle on ihan turha esitellä enää yhtään naiskaveria....

Käytä ap harkintaa, älä usko pelkkiä selityksiä. Mun ex-avolla se kaveri oli hänen ex-vaimonsa. Olivat yhteydessä jatkuvasti, seurustelumme alusta saakka. Kävivät ystävinä viihteellä ja jopa viikonloppumatkoilla. Luotin siihen mitä mies sanoi, eli että eivät ole kuin kavereita ja seksuaaliset tunteet toinen toistaan kohtaan on kuolleet kauan sitten. Kävikin niin että se ex tuli raskaaksi miehelleni! Tietenkin mies kielsi aluksi kaiken ja yritti selittää raskauden alkaneen yksittäisestä kännipanosta, jonka aikana muka ajatteli minua..

Mieheni tuntien tuskin on ihan täysin ei-fyysistä ystävyyttä. Kännissä varmaan hieman "koskettelevat toisiaan" ei-kaverillisesti. Ja sopivan tilaisuuden tullen varmaan peitotkin heiluisi, siksi en kahdenkeskisiin viikonloppulomiin heitä kannustaisikaan. Kortsu lompakossa mies nimittäin baareissa kulkee. Naisen olen kuullut avautuvan miehensä puutteista useita kertoja, joten varmaan kaikki mun heikkoudet ja viat on naisen tiedossa.

Minusta luota tuohon tunteeseesi, että mies sitoo sinua lapsiin ja vapauttaa itseään. Sinuna sanoisin, että viikonloppumatka ei käy. Esittäisin myös pokkana miehelle, että taidat pettää minua sen naisen kanssa. Katsoisin, millainen on reaktio. 

[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 00:17"]

Mieheni tuntien tuskin on ihan täysin ei-fyysistä ystävyyttä. Kännissä varmaan hieman "koskettelevat toisiaan" ei-kaverillisesti. Ja sopivan tilaisuuden tullen varmaan peitotkin heiluisi.

[/quote]

Miksi hyväksyt tätäkään? Heeei.... Tuntea noin on yhtä kuin tiedät, että asia on noin. Mies käyttää jo täyttä vauhtia hyväkseen sitä, että et kerro, mitä tunnet. 

Mistä sinussa miehesi voi lukea sen, ettet hyväksy tätä kaikkea? Mistä asiasta?

Nyt loppu tuolle. Vai onko mielestäsi ok että miehesi pettää sua.

Miksi hyväksyt?

Rajan voi  vetää  tähän:

- Jos mies haluaa viettää aikaa jonkun muun kanssa kuin oman puolison ja aikaan menee yli puolet niin silloin mies ei tajua ajan kulua ja se toinen kiinnostaa enemmän kuin oma puoliso

- Kutsutaanko sinut illanviettoihin mukaan tuskin, et voi tietää mitä niissä tapahtuu

-Ethän sinäkään pidä illanviettoja vieraiden miesten/miehen kanssa ja jos pitäisit olisiko miehesi mustasukkainen siitä? kokeilepa ja katso reaktio.

Minusta nuo kaatokännit voisi kyllä jättää väliin, mutta en missään tapauksessa yrittäisi kieltää yhteisiä viikonloppumenoja silloin tällöin. Kahvittelu tai lounas nyt ilman muuta on normaalia elämää ja hyväksyttävä.

No tietysti tämä on varmaan aina parikohtaista. Itse en tuota hyväksyisi. Minunkin mies tapasi kerran harrastuksessaan jonkun naisen ja he ystävystyivät. Kävivät kerran kahvilla ja kerran elokuvissa. Mies tuli ajoissa kotiin ja kertoi oma-aloitteisesti mitä olivat tehneet. Jutteli myös elokuvasta ja kahvilasta. En siis tentannut, esitin että olin iloinen miehen puolesta. Kivahan se on, jos hän löyää uusia ystäviä. Jossain vaiheessa mies kysyi miten suhtaudun asiaan. Ajattelin aluksi sanovani että asia on ihan ok mutta päätin kuitenkin asiallisesti kertoa että kyllähän se vähän hassulta tuntuu vaikka en epäilekään että mies pettäisi. Ehdotin että mies kutsuisi naisen vaikka joskus meille, voisinhan minäkin pitää hänestä. Mies päätti itse ettei enää käy naisen kanssa harrastuksen ulkopuolella missään. Minä olin luullakseni aika tiukkapipoinen mutta mies ymmärsi sen. On miehellä edelleen naisystäviä mutta he ovat halunneet tutustua myös minuun. Nämä naiset ovat siis esimerkiksi opiskeluajoilta enkä tietenkään halua päättää sellaista ystävyyttä.

Minua harmittaa puolestasi se, ettei miehesi ole valmis tulemaan sinua vastaan. Minusta miehesi tapaa tätä naista aika usein. Eikö sinua tai naisen puoliso pyydetä mukaan tapaamisiin? Miksi ette voisi tavata joskus vaikka perheinä. Siten olisi ehkä helpompaa ymmärtää se että mies ja tämä nainen tapaavat joskus myös kahden.

Olen kyllä kyseisen naisen tavannut.  Hän on jokseenkin erityylinen kuin minä ja hänen kanssaan on helpointa keskustella vain lapsista. Naisen mies ei myöskään ole ystävyyssuhteesta innoissaan, joten perheiden yhteinen ajanvietto ei taida tulla kysymykseen. Ja täytyypi myöntää, ettei se kiinnosta mua pätkääkään...