Pakko avautua, toivon apua, raskaudenkeskeytys

Kaikki alkoi viime vuoden alkukesänä. Tapasin miehen. Olin naimisissa toisen kanssa. Minulla on ex-aviomieheni kanssa 2 lasta. Petin häntä, pidin reilun kuukauden salasuhdetta. Jätin aviomieheni, muutin lasten kanssa pois. Jatkoin suhdetta uuden miehen kanssa. 

  Kaikki meni hyvin. Kunnes, paniikkikohtaukset alkoivat rajoittaa elämääni paljon. Kaupassa en nykyään voi enää käydä. Uuden miehen kanssa meni hyvin, kunnes löysin hänestä piirteitä joista en pidä. Esim saimme aina hirveän riidan aikaseksi jos menin kavereiden kanssa baariin. Kaikkea tosi typerää, ja ihan ihme asioista suuttui. No, parin eron jälkeen jatkoimme aina uudestaan, samat ongelmat toistui.

  Ystäväni sai vauvan. Mies näki sen ja alkoi potea hirveää vauvakuumetta. Näin ollen multa lähti kierukka marraskuussa. Joulukuussa olin raskaana. Olimme eronneina taas samoista syistä kun tein positiivisen raskaustestin. Nyt olen ensiviikolla menossa sairaalaan raskauden keskeytykseen. Olen ihan ulalla. Olen perustellut itselleni syyksi keskeyttämiseen sitä että menetän kaiken vapaa-aikani, ettei mies päästäisi mua ulos ja jäisi vauvan kanssa kotiin, pelottaa että mies halusi vauvan vain koska se on ainoa tapa pitää minut. Koko sukuni hävisi kuvioista, minulla on yksi kaveri joka sanoo älä tee aborttia, kaikki muut haluaa että keskeytän. Minua pelottaa oma jaksaminen kolmen pienen kanssa. 4v, 2v ja vauva. Minulla on olo että tämä suhde ei vauva-arkea kestä. 

Mikä olisi oikea ratkaisu? Aion puhua tästä vielä sairaalassa, mutten ole yhtään varma mitä tekisin. Asun keskisuomessa, enkä todellakaan tiedä onko täällä mahdollista minkäänmoisiin apuihin, jos jäisin yksin.