Olen lastensuojelussa töissä ja oma lapseni on sijoitettu. Ov

Vierailija kirjoitti:

Mikset asettanut rajoja lapselle? Yleensähän tuollainen oireilu merkitsee, että lapsi on saanut pidemmän aikaa periksi eikä hänelle ole asetettu rajoja. Varmaan tiedät itsekin.

T. Lastensuojelussa töissä

Huolestuttavan mustavalkoista ja olettavaa ajattelua.

T. Myöskin ls-töissä

No miten itse koet asian? Koetko mm. olevasi täysin uskottava työntekijä? Minkälainen lapsuus sinulla itselläsi oli? Miksi olet töissä lastensuojelussa? Toivottavasti et heijasta omia ongelmiasi asiakkaisiin. Tähän pätee hyvin vanha sanonta usein suutarin lapsilla ei ole kenkiä.

Vierailija kirjoitti:

Mikset asettanut rajoja lapselle? Yleensähän tuollainen oireilu merkitsee, että lapsi on saanut pidemmän aikaa periksi eikä hänelle ole asetettu rajoja. Varmaan tiedät itsekin.

T. Lastensuojelussa töissä

Te kukkahatut voisitte alkaa puhumaan perheisen kanssa vanhempien ongelmista. Esim. Päihdeongelmasta. Te olette juoppojen suojelulaitos. On paljon vanhempia, jotka osaa asettaa rajat, mutta silti lapsi oireilee jostain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset asettanut rajoja lapselle? Yleensähän tuollainen oireilu merkitsee, että lapsi on saanut pidemmän aikaa periksi eikä hänelle ole asetettu rajoja. Varmaan tiedät itsekin.

T. Lastensuojelussa töissä

Huolestuttavan mustavalkoista ja olettavaa ajattelua.

T. Myöskin ls-töissä

Eli näetkö ennemmin lasten, alaikäisten, huollettavien olevan vastuussa omasta arjestaan ja rajoistaan? Onko lapsen vika, jos hänet on jouduttu sijoittamaan? Aika raakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset asettanut rajoja lapselle? Yleensähän tuollainen oireilu merkitsee, että lapsi on saanut pidemmän aikaa periksi eikä hänelle ole asetettu rajoja. Varmaan tiedät itsekin.

T. Lastensuojelussa töissä

Te kukkahatut voisitte alkaa puhumaan perheisen kanssa vanhempien ongelmista. Esim. Päihdeongelmasta. Te olette juoppojen suojelulaitos. On paljon vanhempia, jotka osaa asettaa rajat, mutta silti lapsi oireilee jostain.

Eikö vanhempi ole itse vastuussa päihdeongelman hoidostaan? Jos häntä on usein ohjattu hoitoon sekä annettu tukea vanhemmuuteen ja silti ei pysty sitoutumaan hoitamaan itseään, miten voisi sitoutua ikinä lapseen ja lapsen kasvattamiseen tarvittaviin asioihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset asettanut rajoja lapselle? Yleensähän tuollainen oireilu merkitsee, että lapsi on saanut pidemmän aikaa periksi eikä hänelle ole asetettu rajoja. Varmaan tiedät itsekin.

T. Lastensuojelussa töissä

Huolestuttavan mustavalkoista ja olettavaa ajattelua.

T. Myöskin ls-töissä

Eli näetkö ennemmin lasten, alaikäisten, huollettavien olevan vastuussa omasta arjestaan ja rajoistaan? Onko lapsen vika, jos hänet on jouduttu sijoittamaan? Aika raakaa.

En koe oleellisena syyllistää ketään. Toki on mahdollista, että ap kuka on ls-töissä ei ole soveltanut lainkaan osaamistaan lapsensa kanssa ja antanut lapsen juosta vuositolkulla yömyöhään ulkona kannabikselta lemuten. Itse vaan jotenkin pidän todennäköisempänä, että tuollaiseen kulkusuuntaan voi vaikuttaa niin moni tekijä kuten lapsen kaveripiirin imu, mahdollinen neuroosykiatrinen oireilu tai vastaava. Itse vaan olen todistanut niin monesti myös tilanteita, joissa vanhemmat ovat tehneet kaikkensa ja nuoren käytös on silti karannut käsistä. Tämän vuoksi en halua automaattisesti olettaa, että ap on antanut lapsensa kasvaa kuin pellossa.

Ja jos ap.n lapsen oireilun taustalla olisi esim. Jokin nepsy häiriö, niin syyllisen etsiminen ei ole niin yksioikoista.

Lastensuojelussa on monta työtehtävää, ensirviointi, perhetyö, laitokset, missä työtehtävässä itse työskentelet? Jos olet vaikka perhetyössä ja työksesi neuvot muita perheitä tuleman toimeen lastensa kanssa, niin olet epäuskottava ja mietin miten olet sisäistänyt oppimasi asiat, vai etkö vaan osaa sijoittaa niitä omaan henkilökohtaiseen elämään. Jos taas työskentelet esim ensi arvioinnissa on asia toinen. Mutta mitä merkitystä sinulle on vauvapalstailijoiden mielipiteet? Olet varmasti tehnyt parhaasi, eikä lastesi sijoitus asiat kuulu kenellekään. Toivottavasti lapset saavat nyt paremmat eväät, kun mitä itse olisit voinut antaa.

Muutos tapahtuu ahaahetkellä ja vie eteenpäin.

Minusta kaikilla paikkakunnilla ei ole fiksuja työntekijöitä.

Kyökkipsykologia ei kuulu työnkuvaan.

On tavallisia ihmisiä ja tavallisia ongelmia. Niihin apu muista instansseista kuin jostain aikansaeläneestä bisneksestä. Kaikesta voidaan kehitellä "huoli".

Vierailija kirjoitti:

Tällä kysymyksellä hän sitä, miten muut näkevät asian. Onko kaikki mustavalkoista? Nähdäänkö sijoitus millaisena.

Näistä vastauksista jo tullut aika hyvin selville vastaajien näkökulma asiaan.

Ap

Mä näen sen niin, että on helpompi neuvoa ulkopuolelta kuin olla itse siinä tilanteessa lapsen kanssa.

Ei lastensuojelu ole mikään taattu apu, vaan se on yhteiskunnan keksimä "tehdään edes jotain" tai "puututaan", koska niin nyt vaan pitää tehdä. Ei sieltä kaikille löydy apua, jos ongelmat eivät ole vanhempien ongelmissa, esim. mt- tai päihdepuolella. Jos vanhemmat ovat ok, ja vielä töissä, mitään tukeahan ei voi saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset asettanut rajoja lapselle? Yleensähän tuollainen oireilu merkitsee, että lapsi on saanut pidemmän aikaa periksi eikä hänelle ole asetettu rajoja. Varmaan tiedät itsekin.

T. Lastensuojelussa töissä

Huolestuttavan mustavalkoista ja olettavaa ajattelua.

T. Myöskin ls-töissä

Eli näetkö ennemmin lasten, alaikäisten, huollettavien olevan vastuussa omasta arjestaan ja rajoistaan? Onko lapsen vika, jos hänet on jouduttu sijoittamaan? Aika raakaa.

En koe oleellisena syyllistää ketään. Toki on mahdollista, että ap kuka on ls-töissä ei ole soveltanut lainkaan osaamistaan lapsensa kanssa ja antanut lapsen juosta vuositolkulla yömyöhään ulkona kannabikselta lemuten. Itse vaan jotenkin pidän todennäköisempänä, että tuollaiseen kulkusuuntaan voi vaikuttaa niin moni tekijä kuten lapsen kaveripiirin imu, mahdollinen neuroosykiatrinen oireilu tai vastaava. Itse vaan olen todistanut niin monesti myös tilanteita, joissa vanhemmat ovat tehneet kaikkensa ja nuoren käytös on silti karannut käsistä. Tämän vuoksi en halua automaattisesti olettaa, että ap on antanut lapsensa kasvaa kuin pellossa.

Ja jos ap.n lapsen oireilun taustalla olisi esim. Jokin nepsy häiriö, niin syyllisen etsiminen ei ole niin yksioikoista.

Ainiin ja haluan vielä lisätä. Jokainen ls-työntekijä saa olla mitä mieltä tahansa henk.kohtaisesti kunhan osaa kohdata vanhemman asiallisesti ja empaattisesti. Itse olen vaan sitä mieltä, että vanhempi on miellyttävämpi kohdata kun yrittää aidosti ymmärtää hänen lähtökohtiaan. Kyse ei ole hänen toimintansa oikeuttamisesta, vaan aitojen ihmiskohtaloiden ymmärtämisestä. Uskon myös, että vanhempi/lapsi saattaa helposti aistia nämä työntekijän todelliset ajatukset, koska ei tuollaista työtä voi pitkän päälle näennäisellä sympatialla tehdä.

Itse olen kohdannut vain muutamia kertoja sellaisen vanhemman, joka on aiheuttanut minussa puhdasta paheksuntaa ja hänen toimintansa ymmärtäminen edes jollain tasolla on ollut vain mahdotonta. Silloin on ollutkin aika radikaaleja tapahtumia.

Vuorotyössä oleva vanhempi, etenkään yksinhuoltaja, ei aina voi vahtia missä seurassa lapsi liikkuu. Kaveripiirillä on isompi vaikutus noihin päihteilyihin ja hatkailuihin kuin kotioloilla.

Miten kotoa edes hatkataan? Kotihan on paikka jossa ollaan ja josta mennään.

Juopotkin aina syyllistää muut. Ei mitään vikaa itsessä. Kun kurja lapsuus. Ja pitää ymmärtää. Ja mahdollistaa.

Lasten pahoinpitelyt.

Kieroonkasvaneita ressukoita.