♥SUURPERHEKUUMEILIJAT♥ viikko 30

Kaikille hauskaa iltaa vaihteeks kaikkien aamuterveisten jalkeen...

paiva meni yhdessa hulinassa, kavin myos ' tahrojen poistossa' hammaslaakarilla, ja nyt siis vaan istun, kirjoittelen ja luen...



Mittumaari: Meilla alkaa koulut sina vuonna kun tayttaa 6 vuotta. Mutta tarjolla on myos kouluunmenoa ' kouluvalmiille ja eskarin kayneelle' 5 ja 1/2 vuotiaille jotka on syntyneet ennen 15.3 seuraavaa vuotta. Eli mulla on kakkonen ja kolmonen noita ' ennenaikasia' kouluunmenijoita, joten kolmonen menee tana vuonna jo kolmannelle 7 ja 1/2 -vuotiaana,

ja kakkonen kuudennelle 10v. Ja oikein hyvin ovat parjanneet koulussa! Ja onhan sitten lukioluokilla(pakollinen taalla) varaa viimeisella vaikka jaada luokalleen ja lukea enemman, kun on vuosi sita ' hatavaraa' ! Ja koulut alkaa 15.9.



Mutta meilla on alkamassa miehen kesaloma, ja koulut tuntuu viela kaukaiselta jutulta, vaikka just tanaan siita juteltiin etta kauppoihin on jo tullut koulutarvikkeita...

Nekin pitaa ajoissa katella kolmelle koululaiselle, ja mika rahamaara siihen uppoaa, kun kaikki ite kustannetaan! (suu suppuun Tuulitii!)



Nyt Hyvat yot siis mun puolesta kaikille!

Olen pari yötä yrittänyt totuttaa pikkuneitiä nukkumaan omassa sängyssään. Neiti kyllä nukkuu aamupuoleen asti ihan nätisti, mutta minä onneton herään vähän väliä. Taitaa tämä irrottautuminen olla vaikeampaa äidille kuin tyttärelle.



Niin, Mittumaari, tuota juttuahan sitä itsekin miettii jatkuvasti. Nyt kun täällä kotosalla alkaa olemaan asiat ihan hyvällä hollilla, niin eiköhän sitä vaan taas oikein yrittämällä yritä saada uutta hermoilun aihetta. Mä olen ihan ensimmäisestä raskaudesta alkaen pelännyt kaikkea; ihan koko ajan. Puoliso jo tietää missä vaiheessa suunnilleen pelon aihe vaihtuu...Mutta on siinä myöskin taas se toinen puoli; eipä sitä kertaakaan ole pitänyt sitä tervettä vauvaa itsestään selvyytenä.



Väki käy ihan ylikierroksilla, eikä teräshermo puoliso noteraa asiaa millään tavalla. On ihan kiva omata kiltti ja rauhallinen mies, mutta rajansa kaikella; tuo istuu nuorimmainen sylissä eikä noteraa vaikka muu porukka tekee selvän talosta ja toisistaan.

Lähden laittamaan joukkueen aisoihin. Hyvät yöt kaikille.

Tänään onkin taas ollut sellainen päivä että huh huh.

Uimakoulusta kun tultiin puoli kolmen jälkeen, niin pikaisesti ruokaa ja sitten oli ihan pakko pestä lattiat ja laittaa huushollia muutenkin kuntoon, kun meille tuli Kanadan sukulaisia kylään. Tosi ihanaa oli heitä taas nähdä pitkästä aikaa, käyvät yleensä kerran kesässä Suomessa, ja aina tuntuu että aika loppuu kesken kun olisi niin paljon juteltavaa ja kyseltävää. Joku vuosi me kyllä pakataan pesue lentokoneeseen ja mennään käymään Kanadassa!



Nyt on pienimmät jo nukkumassa, niin väsyttää tuo rannalla olo noita pikkuisia, ja isotkin ovat kiltisti sängyissään lukemassa. Luultavasti uinahtavat kohta hekin. Itse aion vielä vääntää muutaman karkkipussukan polttareita varten (joita morsian sitten saapi myydä) ja kaksi t-paitaa pitää vielä maalata. Sitten kutsuu nukkumatti minuakin!



Mittumaari, niinhän se on että pelkoja ja hormoonimyrskyä se on suurperheellisen raskausaika. Kummasti sitä vaan vauvahaaveita ja yritystä aloittaa kerta toisensa jälkeen, vaikka aina on pieni pelko siitä meneekö kaikki hyvin ja tuleeko terve pienokainen +kaikki muut pelot mitä sitä oma pieni pää saakaan aikaiseksi. Täytyy vaan uskoa ja luottaa (katseltiin lasten kanssa juuri Peter Pan elokuva, niin kauan kuin on uskoa, luottamusta ja keijupölyä..) että kaikki menee hyvin.



Nyt karkkien kimppuun että pääsen vielä nukkumaankin tämän vuorokauden puolella.



Medison+5

Juu, muistan hyvin lukioaikojen koulutarvikkeiden hinnat. En haluais levinia asustaa teillä ja ostaa neljälle mukulalle alusta alkaen kaikki. He hee...



Mulla pari ensimmäistä raskautta meni niin, etten ajatellutkaan et mikään vois mennä vikaan, joskus tietty mielessä kävi syntyvän lapsen terveys. Parissa jälkimmäisessä olen jo enemmän miettiny kaikenlaista, mut edelleenkin kaikkein suurin pelko on ollut vasta lapsen syntymän jälkeen. Kätkytkuolema on mulle semmoinen kummitteleva peikko, vaikkei lähipiirissä sellaista ole sattunutkaan.



Ajatus ei oikein kulje, parasta palata aamulla.

Tarkoitan siis kaikkeen mahdolliseen, riidanratkaisijaksi, toisistaan irrottajaksi, kun on jotain kysyttävää, kun pitäis jotain tehdä jne jne jne...

Välillä tuntuu itellä, että yksinhuoltajan asemassa on siinä mielessä. Jos meillä kerran sadasta huudetaan isää, niin siinäkin on jo melkein liioittelua. Joskus sieppaa niin vietävästi. Tuli vaan mieleeni kun kuramyyrän tekstiä luin kun jouduit lähtemään laittamaan porukkaasi ojennukseen.



Nyt on tas niitä aamuja, ettei mikään innosta. Kakkonen sai leirituliaisena järvisyyhyä, joka nyt sitten eilen alkoi muuttua märkäruveksi. Syyhyhän kutiaa aivan vietävästi ja rikki raavittu iho ei paljoa näillä keleillä tarvi kun pöpö iskee. Toivottavasti saisin kotikonsteilla menemään ohi, toistaiseksi alle 10 märkäpaikkaa ja eri puolilla kehoa, ettei yhdessä ryppäässä. Tietää vaan lisäpyykkiä kun pojan käyttämät pyyhkeet pitää laittaa pyykkiin aina samantien. Petivaatteetkin tarttis kai vaihtaa joka päivä, mut odotan ja katson ensin et lähteekö paranemaan päin.

Tilaanteestani en vielä sen enempää tässä kerro.Tulen kyllä kertomaan.



Syy tähän poissa olooni on että eräs " ystäväni" bongasi minut täältä kirjoittelemasta.Kertoili siitä eteenpäin(Olisihan voinut minulle sanoa ja kysyä olenko se minä) ja kolmen ketjun jälkeen tuli eräs(joka oli kovin paheksunut tämän uteliaan henk.toimintaa) mulle kertomaan miten tämä kyseinen henk.ottanut " elämäntehtäväkseen" uteliaana lukea viestejäni=(

Tämän kaiken sain kuulla päivänä jolloin verenvuoto alkoi!Ja mua harmitti ja suututti ihan hirveästi!Itseä pitää tietenkin syyttää,sinisilmäisenä luulin,ettei kukaan mua keksi eikä yleensäkään olisi kiinnostunut mun jutuista...

Mutta niinhän sitä sanotaan että netistä saa kenen tahansa tiedot jos vaan osaa hakea.Eipä siinä mitään,en tänne ole henkilökohtaisuuksia kirjoitellut.



Mutta te kaikki olette olleet ajatuksissani ja harmittanut koko tilanne.



Näin nyt kuitenkin ilmoittelin olevani elossa.



Palaan.Leanna.

Leannalle tervetuloa takaisin; myonnan kylla etta hiukan harmistuneenakin jo odoteltiin viestejasi, tilanteesta kun ei ollut selvyytta!?

Muille ilmoittelen etta mulla on puheripuli tana aamuna, ja kylla kai se energia pitais jonnekin muualle suunnistaa kuin tanne nettiin, mutta minkas voit esikko ja nelonen nukkuvat viela, joten hissunkissun on viela oltava! (ah, miten ihana tekosyy!)

Tuulitiille, etta mikset kokeile noihin markarupiin ihan vauvan zinkkisalvaa! Puhdistat vaan ekaks jollain desinfiointiaineella ja sivelet paalle ihan kuin vauvan takamukseen vaippaihottumassa! Ma kaytan tuota kaikenlaisiin puremiin ja hiertymiin taalla kuumuudessa ja auttaa kuivattamaan paikat tosi nopeesti ja viileentaa myos mukavasti! Sita Natusanin tai Ainun sinkkivoidetta!!

Nyt tietty nuo pennut heraili, josko Esikko lammittais aamukaakaot!?



Meilla huudetaan ' Aitiiii!' pienestakin kinasta; isa on sitten se suurien tappeluiden valiintulija! Huutaa saan valilla niin etta talo raikaa, ja kyllahan ne yleensa siita; mutta erotuomarin pilli mullakin sais roikkua kaulassa! Tai jos tulisin raskaaks;kaikki ottavat silloin rauhallisemmin yllattavaa kylla!

Nyt heips! Pitaa kiiruhtaa maitokauppaan!

Lasagne on uunissa, ja sita jo haistellessa pitais kurkata kai uuniin?

Eipa meilla muuta- uimaan taas lahdossa.

Niin harvoin ehtii enää koneelle kirjoittelemaan. Palautuminen mökkireissulta on rankkaa, pyykkikone laulaa ja rästiin jääneitä kotihommia olen yrittänyt tehdä. Ukko palasi jo töihin eli olen villin laumani kanssa taas yksin nämä seuraavat pari viikkoa ennen työn ja päiväkotien alkua. Jotenkin tuntuu, että kunnon arki maistuisi taas; lapset tuntuu tosiaan riehuvan aivan koko ajan ja samaten tappelevan. Syömiset on olleet näemmä vähän sitä sun tätä, ainakin jos kuuntelee tuota pienimmäistä. Eilen kysyin pojalta 1v9kk, että mitä ostetaan kohta kaupasta. Ehdotus kuului: " jäkkiä, imkkaa, amia" eli siis jätskiä, limua ja namia...Onkohan meillä herkuteltu vähän liikaa viime aikoina??!!

Tänään meillä kävi ampparinmyrkyttäjä parvekkeella. Asutaan ylimmässä kerroksessa kerrostalossa ja nyt varsinkin tänä kesänä nöitä pörriäisiä on riittänyt. Koko ajan on pari ampparia ja parhaillaan ollaan bongattu niitä yhtäaikaa 12! Ei tee paljon mieli viihtyä parvekkeella. Eipä vaan myrkyttäjästä ole kuulunut mitään, kävi päivällä kun oltiin kaupassa eli en sitten tiedä edes, löysikö pesää tai että miten homma jatkuu.



Olipa kiva kuulla Leannasta edes vähän. Niin ja tuohon äidin tai isän huutamiseen; kyllä se äiti on meillä myös....



Eikun taas väkeä ruotuun, kauhea huuto käy.



Suviruusu

lukea lehdet ja käydä vessassa, mutta äidille kaikki tuo on kaukana siintävää unelmaa.. Aina tarvitaan äitiä, vaikka äiti makaisi vatsataudissa ja pää kainalossa..



Kiva oli kuulla Leannasta, jopa on hällä kurjia tuttuja. Itse en usko kenenkään tutun bongaavan minua täältä, meillä kun ei suurperheitä löydy lähipiiristä, valtaosa ystävistämme on max. kahden lapsen perheitä..



Levinialle vielä koulusta, onko ekaluokka siellä jo ihan " kunnon" koulua vai lempeä siirtymä eskarista koulumaailmaan? Siis kun aloittavat jo 5.5-6-vuotiaina?



Joo, minä olen kanssa joka raskaudessa pelännyt ihan hirveästi kaikkea, esikkoa odottaessani soittelin neuvolaankin jatkuvasti.. Ja nyt sitten tuntuu, että kun on jo kolme tervettä, niin neljäs on täysi mahdottomuus.. Vaikka on meillä naapurissa lestadiolaisperhe, jossa jo seitsemän tervettä lasta.. Ja kätkytkuolema on minulla kanssa ihan painajaismainen pelko, joka kerta kun lapsi täyttää 1v. juhlin lähinnä sitä, että kätkytkuolemariski on ohi!



Käytin tänään koko tyttötrion kampaajalla ja voi hurja, miten meidän kuopuksesta tuli iso lady, kun hänen suloiset vauvankiharansa leikattiin nätiksi polkkatukaksi!



Tämmöistä tänne,

Mittumaari

Nostellaampa tätä samalla vähäsen.



Niin, kyllä meillä aika tasapuolisesti huudetaan isää ja äitiä. Varsinkin silloin, kun he pyytävät lupaa johonkin niin isille se pyyntö useimmiten menee; puoliso tosiaan on meistä se hövelimpi tapaus. Mutta jos jotain on hukassa tai pitäisi saada syötävää tms niin silloin kelpaan minäkin. Meillä varsinkin viikonloppuisin ja lomalla jaetaan päivä ns. päivystysvuoroihin; joskus on saatava olla rauhassa/tehdä hommat rauhassa. Lapsille ilmoitetaan, että nyt iskä päivystää, ja silloin minä käännän kyselijät bumerangina takaisin. Ja kun on minun vuoroni, niin yritän pitää väen poissa puolisoa häiritsemästä.



Kiva, Leanna, kun piipahdit. Tulethan uudelleen, kun tilanteesi sen sallii.



Enempää en nyt ehdi tällä koneella notkumaan; pikkumiehen puheterapeutti on reilun tunnin päästä. Tulen vielä illalla lukemaan teidän muiden kuulumiset.



T: kuramyyrä & oktetti

Sangen tuttu olotila taas aamulla. Alkavaa päänkivistystä ja alamahan jomotusta. Vajaa viikko ja tätiläinen puksuttaa tänne. Sais kyl painua niin pitkälle kun pippuri kasvaa, kasvaaks levinia teillä?

Siivouspäivä edessä, eli yritän pitää näppini koneesta erossa. Talo on taas kaaoksen vallassa, vain pientä rikkaimurointia olen pitänyt viikon aikana ja satunnaista järjestelyä. Ja tulos on kyllä nähtävissä. Kauppareissuunkin pitää ehtiä jossain välissä ja tytöillä on iltapäivällä parturikin.

Siispä hyvää päivän jatkoa kaikille ja Leannalle tervetulotoivotus takaisin.

Pikaisesti muutaman rivin naputtelen. Eilen en ehtinytkään ollenkaan tänne kirjoittelemaan kun oli tosi kiire päivä. Uimakoulun jälkeen kävin eilen ostamassa puutarhakalusteet! Jee, ihanaa kun nyt voidaan mekin istuskella ulkosalla.



Tänään on sitten viimeinen uimakoulupäivä. Huokaisen helpotuksesta. Rankka viikko on ollut. Illalla on sitten vielä promootiotilaisuus joten tänään ei kauheasti muuta ehditä tekemään. Puoli kolmen jälkeen ollaan kotosalla ja puoli viideltä täytyy taas lähteä rannalle takaisin.



Viimeisiä polttarijärjestelyjä vielä jossain välissä hoidan. Huomenna mulla on vapapäivä töistä ja lähdetäänkin heti aamulla kymmeneltä polttarisankaria kaappaamaan. Voipi olla että huomenna en koneelle kerkiä.



Äitiä meilläkin huudetaan aina. Oli sitten kyseessä tappelu, jotain mitä halutaan tai mitä tahansa. Hyvin harvoin joutuu iskä noihin juttuihin. Mutta jos taas haluavat esim yökylään tai mökille uimaan niin iskältä kysytään ekana lupaa, koska iskä sen antaa helpommin. Nykyään onneksi tuo iskäkin jo tietää että paras vastaus on kysykää äitiltä! On monet kerrat joutunut huomauttamaan kun toinen antaa periksi liian helpolla.



Mulla on ja ollut niin että ensimmäisistä kolmesta en ole oikeastaan mitään pelännyt, mutta sitten seuraavat... Mitä useampia raskauksia ja lapsia niin sitä juuri pelkää että kun on jo niin monta tervettä, niin voiko enää tervettä saada. Ja mitä useampia lapsosia niin sitä enempi tietää kaikesta mahdollisesta. Ja niinhän sitä sanotaan että tieto lisää tuskaa. Se täytyy vaan itselle tehdä selväksi että jos sen pienokaisen haluaa niin se ei pelaa joka pelkää.



Niin ja kiva kuulla sinusta Leanna! Huolissamme olimme jo kovasti. Tulethan pian kertomaan tilanteestasi ja palaile tänne jutustelemaan.



Nyt täytyy tosiaan rientää.



Medison+5

Kyllä ne meilläkin muksut aina äitiä huutaa ja pyytää joka juttuun. Jopa niinkin että mies on muksujen kanssa samassa huoneessa, itse olen jossakin muussa huoneessa tekemässä jotakin, ja kuinka ollakaan ipanat tulevat mun luo esim. pyytämään apua johonkin vaikka isä oli vieressä. Joskus se on suorastaan raivostuttavaa... Toki on ihana tietää olevansa tarpeellinen ;o)

Tänään on sit viikon eka aamu kun en ole kuumeessa, jospas tää pöpö olis vihdoin voitettu. Ja kyllä huomaa että mamma on ollut viikon " petissä" näkisittepä vaan miltä täällä näyttää... Eli siis siivouspäivä tiedossa :( Isäntä lähti tuon remuporukan kanssa uimaan ja vie sitten lapsoset mummille yökyläilemään, ei siis ole sotkijoita jaloissa pyörimässä enään tänään =)

Odotusajan peloissa todella tieto lisää tuskaa. Ekaa odottaessani ihan alussa tietysti pelkäsin keskenmenoa mutta rv12. jälkeen en mitään. Nelosen odotus oli jo täynnä kaikenlaisia pelkoja loppuun asti. Vaan aina nuo asiat vähän unohtuvat uuden vauvakuumeen iskiessä =)



Marlett

Pieni huilitauko, kun kaikki lattiat on imuroitu ja puolet jo pestykin. Perunat ja soosikin on kiehumassa, joten eiköhän kuopuksen päiväunien aikana tule loputkin kuntoon.

Pojat lähtivät ulos ja tytöt leikkii nukeilla!! Sikäli harvinaista, et esikoinen ei oikeastaan koskaan ole ollut nukketyyppiä, vaikka niitä halunnut onkin. Ovat vaan jääneet koppaan tomuttumaan. Kuopus taas vielä leikkii paljonkin, saihan hän ne nukenvaunutkin synttäreillään.

Väki pitää huutaa syömään, joten parasta mennä laittamaan pöytä kuntoon.

Eka kertaa annoin pelolle vallan ja kävin aamulla neuvolassa ylimääräisellä käynnillä. Vaan hyvin tuntui kohdussa asiat olevan (kohtu hyvänkokoinen ja syke löytyi heti), jonka jälkeen kävin toriaamiaisella ja menin sitten kampaajalle. Nyt on uusi pää (ulkoisesti ainakin, heh!) ja toimeen pitäisi tarttua, kun täällä kanssa järkynnäköistä. Vessasta taidan aloittaa, kun sen siivoamista inhoan eniten.. Miehellä työviikonloppu edessä, joten tyttöporukalla viikonloppuillaan..



Nyt siis vessanpesuun,

Mittumaari

Nyt on aamuhommat tehty - imuroitu jne. Lounaaksi muussia ja soossia... (syotykin siis jo)

Eilen meni vahan pitkaks ilta, kun lueskelin viela 01.30 taalla juttuja. Aamullakin sitten herasin vasta 9.30! Nuorimmainen nukkui 10.30 asti ja kaikki touhuivat omiaan ihan hiljaa aamusta!

Ei siis vielakaan tateja, naama kylla kukkii...

Munkin pitais mittumaarin kera menna vessaa putsaamaan ja viela olis pari koneellista pyykkiakin (oon aamusta jo pessy kaikki petivaatteet) Esikko siivoili/jarjesteli jo muksujen huoneen, hiukan viikatakin pitais eilisia vaatteita... voi ei kun naa kotihommat ei lopu ei!

Ma unohdn jo mita piti jutella; jatkan sitten myohemmin jos ehdin...

niille ennustajaeukoille: kumpikaan ei meille enaa muksuja antanu! Enhan ma noita usko, mutta jotenkin haikeeks pisti; mies kylla nauroi, etta sanokoot mita lystaa! Ainakin yrittanytta ei laiteta!

Heipä hei kaikille. Olen lueskellut tätä suurperheellisten pinoa ja ajattelin, että jos vain joukkoon sopii niin olisi kiva kirjoitella tässä pinossa. en kyllä tiedä täytänkö suurperheellisen kriteerit. Tuonne neliapiloihin olen kirjoitellut, mutta tämä pino tuntuu varsin aktiiviselta porukalta.



Eli 3 lapsen äiti olen ja neljännestä olen haaveillut heti kolmannen syntymästä reilu vuosi sitten, mutta mies on tehnyt selväksi, että turha toivo ja nyt..... on muuttanut mielensä ja voitte kuvitella mikä olo on, en meinaa housuissani pysyä. No, malttia vielä, sillä varsinaista yrittämistä ei ihan vielä aloiteta. Mies asetti ehdoksi asunnonvaihdon, joten arvatkaa vaan olenko tosissani innostunut nyt uuden talon hankkimisesta. Eli jospa syksystä sitten jossain vaiheessa päästäisiin tositoimiin. Täytyy sanoa, että olen toooosi iloinen!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! No odottaminenkaan ei nyt haittaa ja joka tapauksessa minun täytyy käydä edeltävästi raskauden suunnittelukäynnillä äitipolilla ennen ehkäisyn poisjättöä.



Toivottavasti mahdun joukkoon mukaan, tämä nyt oli tällaista omanapaista tekstiä, mutta piti päästä vähän hehkuttamaan tätä ihanaa olo siitä, että vielä pääsen kuumeilemaan ja jännäämään piinaviikkoja.



Kaikille jo tositoimissa oleville puhkun plussatuulia!!!!!!

Kyllähä nuo " kriteerit" täyttyvät =)

Nostin tuon meidän listan, lisää sen perään tietoja.



Marlett