Molempi parempi - kumman valitsisit?

tekstistäsi tietää sun valinnan

1. olisin aina halunnut olla nuori äiti, mutta ei ole lapsia tähänkään ikään mennessä siunaantunut... 38-vuotias... en usko että on enää paljoakaan mahdollisuuksia mukuloihin kun ei miestäkään edes ole

Suppeat valikoimat. Mikset tekisi näin; nuorena opiskelet, hankit hyvän työkokemuksen, matkustelet, liikut cooleissa piireissä ja hankit ihanan miehen. Sitten teet lapset, hyvä palkka, ihania kavereita, lapsillakin hyvä elämä :-)

1.vaihtoehto tuskin saa paljon irti matkoistaan

3. Opiskelet hyvän ammatin 19-24-vuotiaana. Teet töitä, saat hyvää palkkaa ja matkustelet lomilla 25-30-vuotiaana. Teet lapset 30-35-vuotiaana. Jne...

Ykkösvaihtoehdon ongelma on, että nelikymppisenä ei ole rahaa kierrellä maailmaa.

Aika selvästi puolustelet tota ekaa vaihtoehtoa. Tunnen sekä pari- että nelikymppisiä pikkulasten äitejä, jotka kummassakin ikäluokassa pärjäävät kaikki omalla tavallaan ja vaikuttavat onnellisilta. Taitaa ap:ta vaan ketuttaa kun nuoruuden hulluttelut jäivät väliin kakkavaippoja vaihdellessa?

Tosiaan ykkösvaihtoehdon matkailu on jo sellasta mammamatkailua verrattuna nuorten aikuisten cooleihin retkiin.

4

Ei, minä valitsin kolmosen. Opiskelin, hankin hyvän ammatin ja työpaikan, matkusteltiin laajasti miehen kanssa.... se ammatti kas nääs yleensä yliopistokoulutuksenkin jälkeen on olemassa jo about 25-vuotiaana, joten ennen sitä noin 35-vuotiaana alkavaa lastenhankintaa (joka sulla oli siis tuossa oletusikänä) ehtii ansaita oikein mukavasti fyffeä kaikenlaiseen elämään, myös matkailuun. Ilman lapsia ja lastenlapsia on vapaa menemään ja tulemaan, mitä moni nuorena lapsensa hankkinut nelikymppinen taas ei ole. Nääs kun hankkii lapset nuorina, on aika todennäköistä, että ne lapsetkin hankkivat lapsia nuorina... ja sitten oletkin jumissa lastenhoitoapurina.

Lapset hankimme 33-35-vuotiaana. Matkustelua olemme jatkaneet lasten kanssa, kas kun sen hyvän ammatin ja duunin ja perusvarallisuuden ansiosta siihenKIN on rahaa....

Minä olen tehnyt kummallakin tavalla. Tein nuorena kolme, sitten oli taukoa ja vanhempana tein vielä kaksi. Kumpikin oli ihan hyvä juttu :)

Oma valintani oli se, että 19-23-vuotiaana opiskelin hyvän ammatin, samalla olin myös kesäisin ulkomailla töissä. Menin heti töihin valmistuttuani, mutta melko nuorena sain ekat lapseni. Asuimme myös ulkomailla miehen työn takia lasten ollessa pieniä. Olemme saaneet monta lasta, ja matkustelleet paljon myös lasten kanssa. Ne hyvät ammatit ovat mahdollistaneet sen. Ja nyt olen nelikymppinen nainen, lapset jo suht isoja, taloudellinen tilanteemme on hyvä, ja voimme ja jaksamme vielä paljon. En ymmärrä, miksi minun olisi pitänyt valita kumpaakaan sinun vaihtoehdoistasi.

Voihan sitä satunnaisesti matkustella vaikka äiti olisikin! Omat vanhemmat matkustivat usein kahden kesken ja isovanhemmat otti meidät aina avosylin hoitoon siksi aikaa. Toki joskus päästiin lyhyille Euroopan sisäisille matkoille mukaan ja teini-ikäisinä vähän muuallekkin :-) Ihmetyttää se, miten lapset on aina tekosyy sille, ettei vois lähteä matkalle

Olen jo elämässäni valinnan tehnyt, mutta tiedä vaikka vielä iltatähden saisi. ;)

No ei kyllä kumpikaan, sillä en aio tehdä lapsia. Pääsen paljon helpommalla ja omien kokemuksien pohjalta tämä maailma ei ole elämisen arvoinen, joten miksi pitäisi saattaa uusia ihmisiä kärsimään tähän yhteiskuntaan?

Tekisin abortin.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 18:35"]

Minä olen tehnyt kummallakin tavalla. Tein nuorena kolme, sitten oli taukoa ja vanhempana tein vielä kaksi. Kumpikin oli ihan hyvä juttu :)

[/quote]

Missä vaiheessa opiskelit, matkustelit, hommasit työkokemusta yms? viittaan siis aloitukseen muutenkin, sinä kerroit vain lapsista, yllätys yllätys :)

Ei kumpikaan. Vaan: hankin lapset 20-25-vuotiaana, samalla opiskellen (poislukien äitiyslomat 1 v./lapsi) ja samalla matkustellen.

ota huomioon että kaikki ihmiset eivät ole kiinnostuneita matkustelusta :-D pienestä pitäen olen vihannut sitä säätämistä joka siitä aiheutuu.

3. Jätä lapset tekemättä. Nauti hyvästä parisuhteesta, mielekkäästä ja sopivasti haastavasta työstä, runsaasta vapaa-ajasta ja harrastuksista,  matkailusta ja paremmasta elintasosta. Lapsettomuus on elämän huijauskoodi.

Itseltä löytyy kolme poikaa & yksi tyttö, joista yhden sain 16-vuotiaana, yhden parikymppisenä ja kaksi päälle 35-vuotiaana. Opiskelin ammattikorkeassa samalla lapsia kasvattaen ja nykyään työskentelen hyvätasoisen ammatin parissa ja tullaan loistavasti toimeen :-) En voisi olla yhtään tämän tyytyväisempi elämäntilanteeseeni, lapset ovat ihanin lahja mitä ihminen voi koskaan saada! Opiskelu sujuu hyvin vaikka pieniä taaperoita löytyisikin, se on niin paljon itsestä ja omasta asenteesta kiinni.