Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut terapeutit vain lässyttää?
24.01.2014 |
Tuntuu, että psykoterapeuteiksikin hakeutuu nykyisin ihmisiä, joilla ei ole hajuakaan miltä esim. vakava masennus tuntuuu, ei mitään omakohtaista kokemusta mistään...ainoastaan joku epämääräinen halu auttaa ihmisiä. Että mua ketuttaa sellaiset, jotka kuuntelevat muka ymmärtäväisinä, lässyttäen siihen väliin jotain pateettista "voi, voi kun sulla on ollut vaikeaa", ilman että oikeasti reflektoisivat mitään, näkisivät syvemmälle. Näiltä terapeuteilta puuttuu sekä riittävä äly, että kokemus. Ja siis nimenomaan oma kokemus siitä, miltä tuntuu olla rikki. Niin ikään mua huvittaa pariterapeutit, jotka ovat tyyliin lukiosta asti olleet saman miehen kanssa (tunnen useita tällaisia). Miten hitossa he pystyvät samaistumaan eri parisuhdetyyppeihin, erilaisiin eroihin, siihen, miten ihminen on erilainen eri parisuhteissa jne.?
Onneksi on olemassa myös älykkäitä, haastavia terapeutteja, jotka osaavat asiansa. Alentuvat lässyttäjät voisivat nätisti siirtyä lastentarhan puolelle.
Kommentit (30)
Niillä on asioista vain kirjatietoa, ei omakohtaista kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä monta kertaa eronnut pariterapeutti ei olisi kovin uskottava.
No ei tietenkään pidä syöttää valmiita ratkaisuja, mutta jollain lailla osoittaa ymmärtävänsä mistä asiakas puhuu. Tulisi myös osata haastaa ja esittää uudenlaisia tapoja ajatella asiaa, mennä syvemmälle. Heidän pitäisi myös kyetä oivaltamaan millä tavoin asiakkaan ajattelu toimii ja sopeuttaa ja soveltaa omaa ajatteluaan sen kautta. Terapeutin pitäisi kyetä olemaan aina askeleen edellä asiakastaan. Niin ja herättämään asiakkaassa luottamusta (tässä kohtaa olisi hyvä, jos terapeutti olisi karismaattinen (karisma on säröä ja omakohtaisuutta, jonka asiakas kykenee aistimaan)). Itse löysin parhaan terapeutin psykoanalyysin parista, nämä ratkaisukeskeiset ym. ovat ihan liibalaadaa.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 11:17"]
Mun mielestä monta kertaa eronnut pariterapeutti ei olisi kovin uskottava.
[/quote]
No ainakin yksi ero (avoero/avioero) olisi suotavaa.
Se nyt vaan menee niin, että se tekee, joka pystyy. Kovin rikkinäiset ihmiset harvoin edes pääsevät aloille joilla voi toimia terapeutteina, koska ei heillä ole siihen voimavaroja.
Terapeutti on vain inhimillinen ihminen. Ei hän kykene ihmeisiin. Jos on jatkuvasti pettynyt toisiin ihmisiin, voi miettiä ovatko ne omat odotukset realistisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt taitaa mennä vähän sekaisin ammattilaisen ja maallikkoauttajan ero. Miksi ihmeessä ihmisellä pitäisi aina olla joku vastaava kokemus jostakin asiasta jossa auttaa? Ei terapeutin tehtävä ole sympatiseerata asiakasta vaan lähinnä olla siinä vieressä auttamassa asiakasta itse auttamaan itseään. Avaamaan lukkoja ja möykkyjä.
Olin sanaton kun kuulin kerran terapeutin sanovan "minä tiedän mitä sinä käyt läpi". Ei, ei voi tietää. Ei ikinä.
Käytkö ap myös vertaisryhmässä tai kuulutko sellaiseen netissä? Jos haluaa tavata heitä, joilla on samanlaisia vaikeuksia, nämä vertaisryhmät ovat tosi tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 11:21"]
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 11:17"]
Mun mielestä monta kertaa eronnut pariterapeutti ei olisi kovin uskottava.
[/quote]
No ainakin yksi ero (avoero/avioero) olisi suotavaa.
[/quote]
Pitäisikö lisätä alan pääsykriteereihin?
Mun näkemys auttajana on kyllä se, että omakohtaiset kokemukset (läpikäytyinä omassa terapiaprosessissa) lisäävät sekä ymmärrystä, rohkeutta ottaa uutta esille keskustelussa että vaatimustasoa- historian ymmärtämisen jälkeen mennäänkin jotain uutta ja korjaavaa kohti.
Toki kirjoista ja työstä oppii myös- muttei samalla tapaa kuin elämästä itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisihan sitä saattohoito-osastollekin vaikea löytää henkilökuntaa, jos kaikkien työntekijöiden olisi pitänyt käydä saattohoito omakohtaisesti läpi. Tai suljetulle psykiatriselle osastolle olisi vaikea löytää riittävästi hoitajia ja lääkereitä, jotka olisi omakohtaisesti kokenut kaikki siellä hoidettavat psykoosit ja skitsofreniat ja siitä vielä kuntoutunut työkuntoiseksi.
Ammattitaidottomia terapeutteja voi toki olla, mutta ne omat kokemukset ei ole kovin hyvä mittari.
Usein sitä parasta apua on se, kun saa kerrankin ääneen pohtia asioitaan ja kokemuksiaan ihmisen kanssa, joka on vain sinua varten, ilman että muut ihmiset vaativat huomiota. Monet ihmiset ovat ehkä kertoneet kavereilleen jotain, mutta eivät ne kaverit pitkään jaksa kuunnella. Jokaisen ihmisen kokemukset ovat erilaisia, joten ei terapeutin kokemukset välttämättä auta pätkääkään. Eikä terapeutin todellakaan pidä mennä mukaan potilaansa traumoihin ja kokemuksiin.
En ole terapeutti, mutta mieleen tulee muuan ohjauskeskustelu. Istuimme nokakkain pari tuntia ja ohjattavani pohti erilaisa vaihtoehtojaan ja toiveitaan jne. Minä vain joskus heitin jonkun pienen kommentin väliin. Parin tunnin jälkeen tilanne oli ohi. Ohjattavani kiitteli vuolaasti, miten hyvää oli tehnyt saada keskustella. Nyt suunnitelmat ovat selvillä ja elämä järjestyksessä. No minä kiittelin kiitoksista ja hymyilin mielessäni, että taas kävi samalla tavalla kuin ennenkin: ohjattava puhui ja selvitteli ajatuksiaan ja minä olin lähinnä vain kuin seinä vanhassa pallokoulu-pelissä. Hän pomputteli ajatuksiaan kuin palloja seinää eli minua vasten. Ja sai ajatuksensa järjestykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omakohtaiset kokemuset toki auttavat, mutta yksi ihmiselämä ei vaan riitä siihen, että kokee ensin kaikenlaista, ja sitten vasta ryhtyy terapeutiksi. Jokainen meistä on aloittanut työnsä aika heppoisilla eväillä, kun uran alkua katsotaan vuosien päästä.
Vähän sama kuin että lääkäriltä vaadittaisiin omakohtaista kokemusta kaikista sairauksista kyetäkseen auttamaan potilaita. Psykoterapeutti ammattilaisena tietää mikä auttaa psyykkisiin vaivoihin, ja työnkuvaan kuuluu sitten että välittää tätä tietämystä potilaalle myötätuntoisella ja uskottavalla tavalla, ja auttaa löytämään juuri sille potilaalle sopivan tien parantumiseen tai parempaan elämänlaatuun. Varmasti terapeuttien joukossa on taitavampia ja vähemmän taitavia, ja joskus vaan terapeutti ja potilas eivät sovi yhteen.
Vertaistuki on tosiaan hyvä ajatus, jos lähinnä kaipaa kontaktia saman kokeneiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun terapeutti lässyttäisi edes jotain... mun ei vastannut lähes mitään koko tunnin aikana ja tuijotti tympääntyneenä lasittunein silmin. Toista kertaa ei tullut.
Ehkä te ette nyt vieläkään ihan ymmärrä mitä haen takaa. Ei tietenkään kukaan rikkinäinen voi toimia terapeuttina, mutta sellainen joka on käsitellyt oman menneisyytensä. Ihmisessä voi olla särö, vaikka ei anna sen hallita. On monia terapeutteja, jotka ovat itse käyneet aikanaan pitkään terapiassa ja myöhemmin lähteneet itse alaa opiskelemaan. Heitä arvostan, ja pidän pätevämpänä, kuin sellaisia, jotka eivät koskaan kahlanneet syvissä vesissä. Jälkimmäisillä on hyvin kohmeiset teoriat ja mallit, joita koittavat soveltaa, mutta inhimillisyys ja soveltamiskyky on ihan nollassa. Ketä kiinnostaa keskustella terapeutin kanssa, jota täytyy opastaa työssään? ap
Täytyy sanoa vielä, että jos terapeutti maksaa vaikka 70e/h niin totta helvetissä tulee vihainen olo, jos terapeutti on onnettoman kokematon, keskustelussa täysin pyöriteltävissä ja hallittavissa, hidas reagoimaan ja näkee miten sillä menee melkein kuset housuun jos vaikka pyytää omia ajatuksia jostakin. Mä haluan, että terapeutti on niin ammattitaitoinen, että pystyy ottamaan ohjat käsiinsä haastavissakin tilanteissa. ap
Tutkimusten mukaan parhaat terapeutit keskimääräisesti ovat niitä, joilla ei ole ollut kovinkaan risainen elämä. Kun ihmisellä on tarpeeksi vahva pohja, ei ole vaaraa siitä että muiden hankaluudet tai "hankalat potilaat" (jotka yrittävät pyörittää ja hallita?) keikuttaisivat tasapainoa.
Sonänsä mielenkiintoista, että ap olettaa terapeutin olevan aivan vihreä ja vailla elämän jättämiä säröjä. Ja siten siis jotenkin itseään alemmalla tasolla. Terppa tuskin on kovin paljoa kertonut omasta elämästään. Toistuuko sama muissakin ihmissuhteissa?
T. Kyökkiterppa
Minulla oli kerran kriisiterapiassa sellainen terapeutti, että suorastaan pöyristyin hänen käytöstään, kun hän jämäkästi käski että nyt otat itseäsi niskasta kiinni,ja että ihminen kestää mitä vaan. Sinulla ei ole muita vaihtoehtoja, kuin selvitä! Tuntui niinkuin olisi saanut läimäyksen naamalle, mutta minun tilanteessa se toimi. Koen edelleen, että pääsin jaloilleni hänen"herätyksen" ansiosta.
Ikävää että sulla on ollut huonoja terapeutteja. Joka alaltahan niitä löytyy, ihmisiä jotka eivät vaan todellakaan sovi ammattiinsa.
Siinä asiassa olen kanssasi eri mieltä, että terapeutilla pitäisi olla omakohtaisia kokemuksia asiasta, jotta hän voisi olla kykenevä auttamaan muita. Ei kai terapeutin tehtävä niinkään ole samaistua tilanteeseen, vaan auttaa ihmistä näkemään itse oma tilanteensa ja ratkaisu siihen. Kyllä minusta hyvä terapeutti toimii ennemminkin keskustelun johdattelijana ja auttaa asiakasta löytämään itse ne oivallukset, jotka siellä ihmisessä on ikään kuin"valmiina". Että terapeutin ei välttämättä tarvitse tarjota valmiita ratkaisumalleja, joita hän ammentaisi jostain syvältä omista kokemuksistaan, vaan esittää oikeat kysymykset ja kommentit, jotta asiakas itse saa uutta näkökulmaa tilanteeseensa.