Ylipainoinen sokerisyöppö äimänä, terveellinen ruokavalio toimii viikossa!

Mikä sai sinut lopettamaan? Mitä teit sokerinhimolle? Mitä viikossa on tapahtunut?:)

Viime maanantaina tulin töihin, siinä oli pöydällä suklaakonvehtirasia, mistä lie taas ilmestynyt. Söin yhden konvehdin. Toisen. Sitten tuli plääh-olo. Eihän tämä ole edes hyvää...

Mitä, jos mä en vaan enää söisi näitä? Pystynkö siihen?

Googletin "sokerihimo" ja luin pari juttua sokerilakosta ja sokeriaddiktiosta. Kyllähän mä ne asiat tiesin. Mutta päätin, että pidän yhden jutun vinkin mukaan viikon sokerilakon. Vain viikko. Kyllä mä siihen pystyn.

Eli kaikkea muuta saa syödä paitsi sellaista, mihin on lisätty sokeria. Noh, mulle tulee huono olo makeutusaineista, joten en juo aspartaami-limuja tms. Eli kaikki herkut bannattu. Paitsi sellaiset, joissa ei ole sokeria.

ap

Kiva lukea tällaisia "uutisia"! Toivottavasti joku muukin ottaa tästä onkeensa :)

Ihme ja kumma, mun ei tehnyt koko maanantaina enää mieli sokerijuttuja! Illalla, kun teki mieli jotain napostella, join vihreää teetä (jota rakastan) ja mussutin kaksi mandariinia.

Tiistaina mulla oli töissä niin kiire, etten ehtinyt edes ajatella herkkuja. En ehtinyt lounaalle, tuli heikko olo, muistin laukussa olevan suklaapatukan.... Juoksin äkkiä läheiseen konditoriaan ostamaan täytetyn sämpylän ja lahjoitin sen suklaapatukan laihalle kollegalle. :)

Tajusin, että mun täytyy syödä säännöllisesti, muuten tulee paha olo.

ap

Mä olen oikeasti tässä kelaillut (samalla, kun etsin keittiönkaapeistä Mitä Vaan sokeria sisältävää syötäväksi kelpaavaa), että tämä riippuvuus on paha ja varmaan jo ihan sairasta. Pystyisinköhän minäkin...

No toi kuulostaa kyllä tosi hyvältä alulta! Kannattaa varmaan yrittää hamstrata töihin yms valmiiksi ne eväät ja herkkuja korvaavat naposteltavat (mandariinit ja teetä myös töihin? Kahvihuoneissa on usein pullaa tms) niin ei tarvi noin kovaa itsekuria sillon kun nälkä yllättää ja pöydältä saattaa löytyä se suklaakonvehtirasia :)

Tiistaina illalla aloin kaivata raitista ilmaa. Päätin, että kävelen edes puoli tuntia joka päivä. Edes vartin pätkissä (jos on liian kylmä). Nyt mä jo hingun ulos kävelemään, jos töissä vaan on sellainen hetki, että voin pitää vartin tauon, niin sen sijaan, että istuisin kahvihuoneessa mussuttamassa pullaa, kävelen korttelin ympäri! :)

Ja keskiviikkona ei tehnyt edelleenkään mieli karkkia. Kaapista löytyi karkkipussi ja keksipaketti. Heitin roskiin sieltä kuikuilemasta.

Kaupasta ostin hedelmiä, vihanneksia ja linssipadan ainekset. Siinä, missä mun sormet ennen hamusi namuja, niin nyt teki jo selkeästi mieli hedelmiä.

Mulla saattoi olla ennen päiviä, etten syönyt kuin yhden tomaatin ja senkin irvistellen. Nyt tällä viikolla mun on ihan luonnostaan tehnyt mieli välipalana vaikka porkkanaa tai niitä hedelmiä.

Aamulla olen joka aamu syönyt puuroa + marjoja. Ja jogurtin olen vaihtanut maustamattomaan luonnonjogurttiin. Pakkasmarjoissa on tietty vähän sokeria... Mutta ajattelen, että se marjasta saatu kokonaishyöty hakkaa sen pienen sokerimäärän negatiivisen vaikutuksen.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 10:59"]

Mä olen oikeasti tässä kelaillut (samalla, kun etsin keittiönkaapeistä Mitä Vaan sokeria sisältävää syötäväksi kelpaavaa), että tämä riippuvuus on paha ja varmaan jo ihan sairasta. Pystyisinköhän minäkin...

[/quote]

Se ON sairasta! Ja siitä pääsee eroon, jopa yllättävän helposti! Kokeile!

ap

Noin minäkin aloitin ja sitten siirryin vähähiilariseen ruokaan. Sokerittomuus oli käänteentekevää, mutta vhh...se muutti koko elämäni ja olemiseni. Paitsi että laihduin, innostuin myös vähitellen harrastamaan liikuntaa, läskit vaihtuivat lihaksiin. Lisäksi vuosia kestänyt ihottumani hävisi muutamassa viikossa ja sain heittää kortisonit roskiin. Hilse hävisi päänahasta, usein toistuvat hiivatulehdukset ja virtsatietulehdukset jäivät historiaan. Aloin nukkua hyvin entisten katkonaisten yöunien sijaan ja varmaan siksikin musta tuli paljon pirteämpi ja energisempi kuin ennen. Kuukautiskivut väheni varmaan puolella, migreeni parani ja seksihaluni nousivat lähes olemattomasta samalle tasolle kuin miehelläni. Ja tätä on nyt jatkunut 4 v. Ei ikinä koskaan enää tule mulle hiilariruokavalio takaisin eikä varsinkaan sokerimyrkky.

Tsemppiä jatkoon ap!

Eilen torstaina oli sitten koettelemus. Tyttöjen kanssa kahville. Muut lappoi lautasille ihania laskiaispullia ja ties mitä herkkuleivoksia. Mä otin ruisleivän + graavilohta päällä. Siinä jutellessa en sitten enää edes osannut harmitella, että muilla on se kermapulla, kun seura oli niin mukavaa. :)

Mutta vielä isompi kiusaus kotona. Mies oli käynyt jossain hiivatin artesaanispessuerikoisleipomossa ja ostanut superihanan mangokakun! EIIII!

Mietin, että syön sitä sitten maanantaina, kun sokerilakkoviikko on ohi. Sitten muistin, että mehän sovittiin mun siskon kanssa, että mennään silloin jätskille. (Olen jatkossa päättänyt sallia itselleni yhden herkkukerran/viikko). Ja tuollaisesta kakusta ei varmaan ole jäljellä kuin karvainen homepallo maanantaina.

Maistoin miehen lautaselta yhden lusikallisen. Se oli ihan hyvää ja raikasta kakkua. Mutta ei niin ihmeellistä, että mun nyt tekisi sitä kamalasti mieli.

Mulla on tänään vapaapäivä. Tuolla se kakku jääkaapissa köllöttää. Söin puuroa aamiaiseksi ja ei oikeasti tee sitä kakkua yhtään mieli. Mä maistoin sitä jo, mä tiedän, miltä se maistuu.

MUN EI TARVITSE SYÖDÄ SITÄ!

Ihana tunne!

Nyt vaan pelkään, että missä vaiheessa tulee romahdus ja alan taas pakonomaisesti mättää herkkuja? :O

Mutta, nyt on siis viitisen päivää sokerilakkoviikosta takana.

Eli noin viikossa (tai alle) mulla on sokerihimo kadonnut.

Yleisväsymys poistunut. Mutta illalla nukuttaa ja aamulla pääsee ylös pedistä.

Energisempi olo. Helpompi hengittää.

Tekee mieli liikkua.

Mieliteot kohdistuu enempi terveellisempiin herkkuihin kuin karkki-pulla-suklaa-akselille.

Suoli alkanut toimia säännöllisesti eikä siellä vessassa enää mene puolta tuntia. Ja se kakkikin on ihan normaalia, ei mitään tahmeaa sokeritahnaa.

Mä olen ihan äimänä. Olen koko syksyn kärvistellyt tätä, että pitäisi olla terveellisemmät elintavat. Että yleissairauksia tässä alkaa kohta tulla, jotain diabetesta tai verenpainetta tai muuta, jos en muuta elintapoja. Ja silti ei ollut siihen energiaa.

Ajattelin, että se herkkujen syömisen lopettaminen on ankeaa ja sitten ei ole mitään nautintoa mistään ja en mä kuitenkaan laihdu... Mutta jo nyt tajuan, että se jatkuva herkkujen mättäminen sitä ankeaa oli!

No, viidessä päivässä en tietty ole laihtunut. Mutta arvatkaa mitä? Mun tavoite ei enää ole laihtua! Mun tavoite on voida henkisesti ja fyysisesti paremmin. Jos mä laihdun, niin se on enää sivutuote. Ei itse päämäärä.

Aiemmin, kun olen laihduttanut ja laihtunut, mulla on takaraivossa tykyttänyt: mitä mä nyt voin vielä syödä, kuinka kauan kestää, että laihdun, sitten sallin taas itselleni namit ja suklaat ja muut... Nyt tajuan, että se laihdutuskuuri ei johda mihinkään (paitsi hetkellisesti).

Oikeasti. Mä olen alkanut tajuta, että terveelliset elämäntavat ei ehkä olekaan se ankea, spartalainen itsekurivaihtoehto. Voiko tämä olla tottakaan?

Hienoa, ja onnittelut!

Nyt sun täytyy olla tarkkana ettet palaa vanhaan. Se kun käy yllättävän helposti, kokemusta on!

Mieti sitä jätskilläkäyntiäkin niin että mietit sitten maanantaina että haluatko oikeasti sitä jätskiä? Tekeekö mieli ihan oikeasti? Jos tekee, niin sitten syöt jätskin, jos taas ei niin mieti kannattaako.

Ja sitten jos olet syönyt sen jätskin niin pidä varasi ettei tuosta lähde uusi putki. Tää kun on meillä sokeriaddikteilla vähän sama kuin alkoholisteilla, eli kun pahalle antaa pikkusormensa niin se tuppaa viemään koko käden. Mä olen monta kertaa päässyt eroon sokeririippuvuudesta, mutta yhtä monta kertaa repsahtanut takaisin. Ja se on aina lähtenyt vain siitä yhdestä kakkupalasta/jätskistä tms.

Mutta tällä en tarkoita ettetkö voisi sitä jätskiäsi syödä, ilman muuta, syö hyvällä omalla tunnolla ja nauti, mutta ole sen jälkeen tarkkana että tuohon se sitten jää, viikoksi ainakin...

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 11:01"]

No toi kuulostaa kyllä tosi hyvältä alulta! Kannattaa varmaan yrittää hamstrata töihin yms valmiiksi ne eväät ja herkkuja korvaavat naposteltavat (mandariinit ja teetä myös töihin? Kahvihuoneissa on usein pullaa tms) niin ei tarvi noin kovaa itsekuria sillon kun nälkä yllättää ja pöydältä saattaa löytyä se suklaakonvehtirasia :)

[/quote]

Joo, olen nyt oppinut, että laukussa pitää olla jotain terveellistä syötävää. Niiden tilanteiden varalta, kun ei ehdi hankkimaan muualta järkevää ruokaa. Hedelmiä mukaan, kirsikkatomaatteja... ehkä eväsleivät?

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 11:06"]

Noin minäkin aloitin ja sitten siirryin vähähiilariseen ruokaan. Sokerittomuus oli käänteentekevää, mutta vhh...se muutti koko elämäni ja olemiseni. Paitsi että laihduin, innostuin myös vähitellen harrastamaan liikuntaa, läskit vaihtuivat lihaksiin. Lisäksi vuosia kestänyt ihottumani hävisi muutamassa viikossa ja sain heittää kortisonit roskiin. Hilse hävisi päänahasta, usein toistuvat hiivatulehdukset ja virtsatietulehdukset jäivät historiaan. Aloin nukkua hyvin entisten katkonaisten yöunien sijaan ja varmaan siksikin musta tuli paljon pirteämpi ja energisempi kuin ennen. Kuukautiskivut väheni varmaan puolella, migreeni parani ja seksihaluni nousivat lähes olemattomasta samalle tasolle kuin miehelläni. Ja tätä on nyt jatkunut 4 v. Ei ikinä koskaan enää tule mulle hiilariruokavalio takaisin eikä varsinkaan sokerimyrkky.

Tsemppiä jatkoon ap!

[/quote]

Kiitos!

Olen joskus kokeillut VHH:ta. Aloin haista järkyttävälle ja lopulta mulle tuli kamala hiilihydraattihimo! Ei sopinut mulle - tai sitten aloitin liian nopeasti heti täyshiilarikiellon.

Haluan syödä puuroa. Ja pari palaa leipää/päivä. Ja itse sekoitettua mysliä viilin päällä. Ja joskus silloin tällöin sen sokeriherkunkin. Mun täytyy löytää tasapaino.

Pähkinät :) Toki muistettava kohtuus. Ja rahkat, esim. Skyr.

Minusta tuohon on hyvä ottaa armelias asenne, eli vaikka yhtenä päivänä ratkeaisinkin, niin huomenna on päivä uus ja sitten ollaan taas kurinalaisia. Olen itse tehnyt samaa kuin ap syksystä lähtien. Jätin suklaat ja juustot ja valkoiset jauhot, syön aamupuuron mustikoilla ja rahkaa hedelmien/marjojen kanssa, ruisleipää niukoilla päällisillä ja jos syön vähän suklaata joskus, valitsen tummaa. Nyt jos kokeilee tavallista maitosuklaata, se on niin äklöä, ettei sitä pysty syömään. Lisäksi lenkkeilen tunnin-puolitoista päivässä koirien kanssa. Kunto on parantunut hurjasti ja jaksan paljon paremmin.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 11:20"]

Hienoa, ja onnittelut!

Nyt sun täytyy olla tarkkana ettet palaa vanhaan. Se kun käy yllättävän helposti, kokemusta on!

Mieti sitä jätskilläkäyntiäkin niin että mietit sitten maanantaina että haluatko oikeasti sitä jätskiä? Tekeekö mieli ihan oikeasti? Jos tekee, niin sitten syöt jätskin, jos taas ei niin mieti kannattaako.

Ja sitten jos olet syönyt sen jätskin niin pidä varasi ettei tuosta lähde uusi putki. Tää kun on meillä sokeriaddikteilla vähän sama kuin alkoholisteilla, eli kun pahalle antaa pikkusormensa niin se tuppaa viemään koko käden. Mä olen monta kertaa päässyt eroon sokeririippuvuudesta, mutta yhtä monta kertaa repsahtanut takaisin. Ja se on aina lähtenyt vain siitä yhdestä kakkupalasta/jätskistä tms.

Mutta tällä en tarkoita ettetkö voisi sitä jätskiäsi syödä, ilman muuta, syö hyvällä omalla tunnolla ja nauti, mutta ole sen jälkeen tarkkana että tuohon se sitten jää, viikoksi ainakin...

[/quote]

Joo, hyvä huomio. Tätä minäkin olen miettinyt. Että tekeekö mun oikeastaan maanantaina mieli sitä jätskiä.

Jos ei tee, niin maistan sitten lusikallisen siskon jäätelöannoksesta ja se siitä.

Nyt, kun mietin, niin mun ei tee jätskiä yhtään mieli. Ihme. Meillä on pakkasessa nelisen litraa jäätelöä, mies aina hamstraa niitä. Mies söi siis eilen kaksi palaa kakkua ja lautasellisen jäätelöä. Mutta ei mun tehnyt sitä jätskiä mieli.

Söin jätskiä viimeksi viime sunnuntaina. Mä tiedän, miltä se Ingmanin Creamy-kinuskijätski maistuu. Se on oikein hyvää. Entä sitten? Ei se kuitenkaan ollut NIIN hyvää.

Mä ihmettelen tätä tunnetta itsekin. Kun ei vaan tee herkkua mieli. Outoa.

ap

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 11:25"]

Pähkinät :) Toki muistettava kohtuus. Ja rahkat, esim. Skyr.

[/quote]

Joo. Mutta mistä löytäisin tuoreita pähkinöitä? Ostin kaupasta Sallisen hasselpähkinöitä, joissa oli viimeinen käyttöpäivä joskus vuonna 2015. Ne maistui aivan järkylle, eikä koostumuskaan ollut tuoreen pähkinän.

Kaipaan sitä, kun asuimme Etelä-Ranskassa ja sieltä sai tuoreita pähkinöitä! Mistä ihmeestä niitä saa Suomessa?

Ap

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 11:28"]

Minusta tuohon on hyvä ottaa armelias asenne, eli vaikka yhtenä päivänä ratkeaisinkin, niin huomenna on päivä uus ja sitten ollaan taas kurinalaisia. Olen itse tehnyt samaa kuin ap syksystä lähtien. Jätin suklaat ja juustot ja valkoiset jauhot, syön aamupuuron mustikoilla ja rahkaa hedelmien/marjojen kanssa, ruisleipää niukoilla päällisillä ja jos syön vähän suklaata joskus, valitsen tummaa. Nyt jos kokeilee tavallista maitosuklaata, se on niin äklöä, ettei sitä pysty syömään. Lisäksi lenkkeilen tunnin-puolitoista päivässä koirien kanssa. Kunto on parantunut hurjasti ja jaksan paljon paremmin.

[/quote]

Kiva kuulla! Toivottavasti minäkin pääsen tuohon!

ap

Ihana kuulla ap onnistuneista fiiliksistäsi!! Tuo auttaa todella paljon, että saa itselleen sen henkisen mutterin käännettyä eri asentoon ja kun löytää sen oikean motivaation ja halun, niin pystyy olemaan erossakin helpommin. Mielihaluja tulee varmasti vielä, kannattaa tiedostaa se, mutta pysy tiukkana.

Minulla auttaa mielihaluihin aina kun visualisoin mielessäni, miltä se mielihaluni kohde (vaikka pulla) maistuu suussa -miltä se siis OIKEASTI maistuu (ei siis haeta siihen että "maistuu hyvältä" vaan "maistuu jauhoilta, sokerilta ja hiivalta"). Miltä se tuntuu suussa, miltä tuntuu pureskella se, miltä tuntuu nielaista se. Miltä tuntuu fyysisesti vatsassa/muualla kehossa puolen tunnin kuluttua? Miltä tuntuu psyykkisesti mielessä puolen tunnin kuluttua? Tuleekohan vaan väsynyt hiilariöveriolo, turvottaa, tulee ehkä vähän morkkiskin.

Ja JOS erehdynkin sortumaan, niin teen visualisointiharjoituksen sen jälkeen. Miltä se nyt sitten maistui, oliko ihan oikeasti hyvää? Oliko oikeasti kiva syödä? Miltä nyt tuntuu kehossa/mielessä?

Noissa tietenkin täytyy olla rehellinen itselleen eikä antaa sen addiktin huudella sieltä pään sisältä, että hyvää on ja hyvä olo tulee :D Tuo on ehkä monille kaikista vaikein osa, tuo itselleen rehellisenä oleminen (monessa muussakin asiassa). Mutta pitää myös muistaa, että kannattaa mieluummin tavoitella pitkäaikaista mielihyvää eikä sitä hetken hedonistista huumaa, jonka saa juuri siksi aikaa, kun se pulla on suussa.

Näiden visualistointiharjoitusten avulla olen päässyt monista mielihaluista eroon ja todennut, että paljon mieluummin syön vaikka mandariinin tai viinirypäleitä :)

PS. Kokeile laittaa pestyt, punaiset viinirypäleet pakastimeen (jos laittaa aamulla, ovat illalla jäätyneet). Jäiset viinirypäleet ovat ihan mahtavia naposteluherkkuja (mutta vihreät eivät jostain syystä maistu jäisenä juurikaan)!

Paljon tsemppiä ap sinulle <3