Lue keskustelun säännöt.
Olenko liian ankara?
24.01.2014 |
Tilanne lyhyesti. Ollaan lähdössä pienelle reissulle.. Lapsi 13 v on asiasta tiennyt 3 viikkoa. Edellytys mukaan pääsylle ollut että käyttäytyy nätisti (käytösongelmia ollut jo monta vuotta) Monta kertaa olen tän 3 viikon aikana sanonut jos käytös ei muutu ei mukaan pääse. Kerran sanoin että mukaan ei pääse mutta sitten annoin vielä yhden mahdollisuuden. Tänään aamulla käytös oli sitä luokkaa(suunsoittoa,kiroilua,viivyttelyä kouluun lähtöä ynm) ensin otin tietokoneen pois ja sanoin että seuraavaksi lähtee reissu. Ei auttanut vaan sama jatkui. Peruin sitten hänen reissunsa. Mies alkoi sitten sanomaan että olen liian ankara ynm että pojan käytös oli ollut hänen mielestään normaalia teini-iän kiukuttelua. Nyt poden huonoa omaatuntoa asiasta. Olinko sittenkin liian ankara?
Kommentit (25)
Lapsi on saanut jo usemman varoituksen ja hänellä on ollut mahdollisuus vaikuttaa omaan käytökseen. Säännöt ja rajat on tehty selväksi, joten jos nyt epäröit vielä ja päästät hänet matkalle, ei hän voi luottaa sinuun. Mieti hetki ap, mihin suuntaan käytös tuosta menee matkan jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 11:07"]
Minusta monet nykyäidit ovat ihan käsittämättömän ankaria ja ilkeitä lapsilleen noissa rangaistuksissa. Mä en ole joutunut rankaisemaan lapsiani koskaan vaan puhumalla on kaikki selvitetty. En ole ikinä opettanut mitään "teoilla on seurauksensa" juttuja tarkoituksella. Ei mun ole tarvinnut.
Mä ihmettelen miksette juttele nätisti lastenne kanssa. Kun kertoo mitä saa tehdä ja mitä ei ja kuuntelee lasta/nuorta niin kyllä asiat aina selviävät.
[/quote]
Uutinen, lapset ovat erilaisia
No, kun olet reissulle tuollaiset ehdot antanut, niin jos nyt kuitenkin päästät pojan reissuun niin siinä kyllä menee sun uskottavuus ja auktoriteetti. Miten se lapsi koskaan voisi otta tosissaan sun sanomisia ja uhkailuja jos ne ei kuitenkaan pidä.
Uhkauksensa pitää toteuttaa mutta etukäteen pitää miettiä tosi tarkkaan mikä rangaistus on kohtuullista mistäkin teosta, ja uhata vain sellaisella minkä on oikeasti valmis toteuttamaan.
Kyllä mun mielestä teet lapselle karhunpalveluksen jos hän nyt käytöksestään huolimatta pääsee reissuun.
Miehesi voi olla oikeassa siinä, että on "normaalia" teinin kiukuttelua.
Ei se kuitenkaan sitä merkitse, että se pitäisi sallia. Olet aivan oikeassa ja kun päätös on nyt tehty, se myös pidetään.
Lapsi vaan kokeilee, oletteko tosissanne ja missä se raja oikeasti menee. Raja ylittyi tänä aamuna, ja sen jälkeen asia on tiedossa lapsellakin.
Aloittajahan on keskustellut nätisti jne ja se oli sitten lapsen oma valitna, että mieluummin kiroilee ja rähjää kuin lähtee matkalle.
Ihan hyvä oppia, että teoilla on seurauksensa, niin hyvät kuin huonot. Niin se tuppaa olemaan aikuistenkin elämässä.
Epäoikeudenmukaisuutta olisi nimenomaan se, että ei pitäisi ennakolta ilmoitettuja päätöksiä. Onkohan osa vastaajista itsekin räyhääviä teinejä? Vai miksi muuten puolustelette sitä, että ei saa olla "julma" vaan pitää sallia teinin seinillehyppiminen?
Minusta monet nykyäidit ovat ihan käsittämättömän ankaria ja ilkeitä lapsilleen noissa rangaistuksissa. Mä en ole joutunut rankaisemaan lapsiani koskaan vaan puhumalla on kaikki selvitetty. En ole ikinä opettanut mitään "teoilla on seurauksensa" juttuja tarkoituksella. Ei mun ole tarvinnut.
Mä ihmettelen miksette juttele nätisti lastenne kanssa. Kun kertoo mitä saa tehdä ja mitä ei ja kuuntelee lasta/nuorta niin kyllä asiat aina selviävät.