Kuinka kauan kotoa muuttaneen lapsen huonetta pitää säästää?

Olen 25, asunut omillani 7 vuotta. On aivan ihanaa että äiti on säilyttänyt minun ja siskoni huoneet, onhan siellä toki työpöytää ja muuta mutta seinällä kuvia meistä vuosien varrelta, tutut kalusteet ja fiilis. Tiedän olevani aina tervetullut kotiin

Vei tavaransa mennessään, huone nyt vierashuone/työhuone

Itselläni vanhemmat remppasivat huoneeni minulta kysymättä noin kuukausi muuttoni jälkeen. Olisin halunnut jättää huoneelleeni edes hyvästit. Se oli kuitenkin eniten se minun "lapsuuteeni koti", sillä vietin siellä käytännössä kaiken aikani ikävuosina 7-19. Tuntuu oudolta käydä enää kylässä, kun talo ei tunnu enää kodilta.

Omat vanhempani ovat pitäneet lastenhuoneet suunnilleen sellaisenaan. Nyt siellä käyvät lastenlapset. Yöpyvät sekä ovat iloisia kaikista vanhempiensa vanhoista leluista ja tavaroista. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi vie romunsa pois, loput varastoon. Huoneesta vierashuone/työhuone. Lapsi voi käydessään yöpyä siellä. Toki lapselle siitä sanoo ensin. Museota 2000-luvusta ei tarvitse pitää.

Mun kotitalo myytiin kun muutin pois, uudessa talossa oli hyvä vierashuone. Kamani vein pois ja varastoon. Ei ollut äidin ja isän homma käydä tavaroitani läpi.

Kun sun vanhemmat aiheuttivat sulle tunnevamman, ajattelit antaa samanlaisen vamman lapsellesi. Ju-huu.

Mä oon 47 v, muutin pois lapsuudenkodista lähes 30 vuotta sitten ja mulla on edelleen oma huone vanhempieni luona. Sitä on hieman uudistettu mutta esim kaikki lastenkirjat on edelleen hyllyssä. Aika ihanaa minusta ja teen samoin omien lasteni kanssa.

Jos huonetilaa tarvitaan muuhun käyttöön niin sitten se otetaan siihen mutta jos sille ei ole käyttöä niin tottakai tila voidaan jättää lapsen käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi vie romunsa pois, loput varastoon. Huoneesta vierashuone/työhuone. Lapsi voi käydessään yöpyä siellä. Toki lapselle siitä sanoo ensin. Museota 2000-luvusta ei tarvitse pitää.

Mun kotitalo myytiin kun muutin pois, uudessa talossa oli hyvä vierashuone. Kamani vein pois ja varastoon. Ei ollut äidin ja isän homma käydä tavaroitani läpi.

Kun sun vanhemmat aiheuttivat sulle tunnevamman, ajattelit antaa samanlaisen vamman lapsellesi. Ju-huu.

Ei aiheuttanut. Miksi olisi? :D Ei tavaraan kannata kiintyä, ihmisiin kannattaa. Kyllä mä barbit ja ponit sekä kirjat omalle lapselle lapsuudestani säästin. Ei siihen huonetta tarvita.

Esikoisen huoneesta tuli minulle makuuhuone ja kuopuksen huoneesta työhuone. Molemmat asuu 10km säteellä, joten melko harvassa on tilanteet että jäävät yöksi ja jompikumpi käy lähes päivittäin.

Itse nukun paremmin ja avioliitto voi loistavasti kun kumpikin nukkuu yksin

Meillä tämä pohdinta edessä muutaman vuoden sisällä. Ollaan ajateltu, että kotiin saa palata lomilla ja jos esim. kesätöihin palaa opiskelupaikkakunnalta, eli nukkumapaikka ja tilaa vaatteille löytyy ainakin opiskeluvuosien ajan. Muuten saatamme ottaa lasten huoneet muuhun käyttöön, esim. työhuoneeksi. Jossain vaiheessa muutamme varmaan toisenlaiseen asuntoon toiselle alueelle. Tämä nykyinen lapsiperhelähiö ei välttämättä ole sitä mitä haluamme tulevaisuudeltamme, vaikka täällä onkin ollut hyvä elää nämä vuodet.

Vierailija kirjoitti:

Olen 25, asunut omillani 7 vuotta. On aivan ihanaa että äiti on säilyttänyt minun ja siskoni huoneet, onhan siellä toki työpöytää ja muuta mutta seinällä kuvia meistä vuosien varrelta, tutut kalusteet ja fiilis. Tiedän olevani aina tervetullut kotiin

Samoin minä tiedän olevani tervetullut aina. Vaikka ensisen huoneeni paikalla on nykyään keittiö!

Ne ihmiset siellä sen tunteen tekee, ei huoneet tai tavarat.

Tavaroiden viennistä sanoisin, että jos suurin osa on jotain leluja/romuja tvs, niin pakkoko niutä on läpikäydä? Ei niitä halua lapsi/aikuinen mutta silti pitää säilyttää?

Mun lapsuudenkodin huone on aika lailla siinä kunnossa kuin se minun jäljiltäni jäi, ollut 30 vuotta, vain sänky on uusittu, mitään remonttejakaan ei ole tehty Se on silti vierashuone. En pidä sitä omana huoneenani, vaikka siinä tietysti yövyn kun käyn. Perheenä yövyttiin samassa kun lapset olivat pieniä, sitten lapset eivät enää oikein lähteneet mukaan jos ollaan yötä, joten oltiin naapurikaupungin hotellissa kun olivat isompia. Siellä on vielä jotain minun tavaroitani, joita eivät ole raskineet heittää pois, mutta eivät anna minunkaan oikein heittää. Itse niitä hävitän vähän kerrallaan, ei niillä ole kuin tunnearvoa, eikä sitä tunnearvoa ole juurikaan minulle itselleni. Tärkeät tavarat olen vienyt. Monta tavaraa jäi vain siksi, että äiti piti niistä enemmän kuin minä. 

33 lisää, että omat lapset ovat muuttaneet kotoa pois. Me emme asuu enää edes samassa kaupungissa, edes samassa maakunnassakaan. Nykyisessä asunnossa on vierashuone. Toinen lapsista asuu lähiseudulla, eikä käy kuin päiväseltään, toinen asuu kauempana. 

Varmaan jossain vaiheessa tulee eteen muutto pienempään, joten ongelma ratkeaa itsestään.

Pidätte huoneita kuin museoina ja kenties seuraavaan asuntoonne teette samanlaisen museon, että se "Liina-Petteri tuntee olonsa kotoisaksi, kun käy kylässä", jep jep. Kasvakaa te vanhemmat niiden lapsenne mukana!

Omat vanhempani tekivät huoneestani työhuoneen samalla viikolla kun muutin pois. Minua tämä ei haitannut yhtään, sillä talo oli pieni ja eihän se enää ollut minun sen hetkinen kotini, vaan lapsuudenkoti.

Vanhemmillani oli muutenkin selvät säännöt. Lapsuudenkodissa voin asua "lapsena" siihen saakka kun valmistun toisen asteen koulusta ynnä sen jälkeisen kesän. Jos syksyllä jatkan siellä asumista, niin joudun osallistumaan kuluihin (tuli rahat sitten opintotuesta, työttömyys- tai muista korvauksista tai palkasta). Meillä myös samat säännöt omille lapsille. 

Meillä on tarve työhuoneelle, mutta ei tilaa, joten kun lapsi muuttaa, huone muuttuu myös. Säästämme jotakin tavaraa kyllä, mutta ei ole mahdollisuutta pitää lapsen huonetta "hänen" huoneenaan. 

Jaa-a, omat lapset on vasta vähän toisella kymmenellä, että saa nähdä, miten tehdään sitten kun muuttavat. Riippuu varmaan vähän siitäkin, muuttavatko yksin vai yhdessä tyttö- tai poikaystävän kanssa.

Kotonani huoneeni säilytettiin opiskeluajan ja meninkin usein viikonlopuksi ja loma-aikoina ja se tuntui ihanalta, että oli se oma vanha huone käytössä. Mieheni huone on yhä ennallaan, vain henk.koht. tavarat ollaan siivottu pois.

Näin yksinhuoltajana, ja kymmenen vuotta kolmion olohuoneessa nukkuneena, otin poismuuttaneen tyttären huoneen samantien omaksi makuuhuoneekseni. Kyllä tuntuu oma makuuhuone nyt luksukselta ja tytärkin otti asian hyvin.