Lue keskustelun säännöt.
Miten toimisitte asperger(?) piirteisen läheisen kanssa joka tivaa asioitanne eikä ymmärrä
20.10.2020 |
Ei sillä että Aspergereja haukun, mutta en tiedä miten muuten kuvata sitä. Lisättynä se, että hän on oikeassa, sosiaaliset normit väärässä. Hänellä ei itsellään edes ole ystäviä joita säännöllisesti näkisi, mutta halveksii sitten jos toinen ihminen miettii jotain sosiaalisia kuvioita. Lisäksi ei näe rajoja, on saattanut ihan raivokkaasti tivata jotain jota hänelle ei (yllättäen) halua kertoa. Silloin toki pimitän häneltä asioita jne. jne. Itse hän pitää omat asiansa salassa, en tiedä oikeastaan paljoakaan.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
et anna nyt tarpeeksi esitietoja. Kuinka läheinen mainitsemasi läheinen on? Onko hän esim. veljesi vaimo vai pikkuserkkusi vai koulukaverisi? Paljon riippuu tästäkin, miten paljon on liikkumavaraa.
Perheenjäsen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en kertoisi jos en halua ja ilmoittaisin aina ihan suoraan ja tarvittaessa hyvin tylystikin kun kokisin, että tyyppi on tunkemassa nenäänsä jonnekin, minne se ei kuulu. Muuten kohtelisin neutraalisti.
Mielestäni voit sanoa hänelle suoraan ja selkeästi, että "En halua keskustella tästä asiasta, mistä minulta kyselet. Ethän itsekään halua kertoa kaikkia asioitasi toisille ihmisille. Kaikista asioista ei ole pakko puhua kenenkään kanssa." Voi kuulostaa alentuvalta ja siltä, kuin lapselle puhuisi mutta viestisi perusteella kyseessä on vähän järeämmän luokan assi (jos asperger edes on), jolle on parempi vääntää sanomiset ratakiskosta ilman turhia koreiluja.
Sano suoraan. Korkeintaan suuttuu niin, että helvetti on irti. Se on muutenkin irti, joten haitanneeko tuo.
On oikeus sanoa ”En halua puhua siitä.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni voit sanoa hänelle suoraan ja selkeästi, että "En halua keskustella tästä asiasta, mistä minulta kyselet. Ethän itsekään halua kertoa kaikkia asioitasi toisille ihmisille. Kaikista asioista ei ole pakko puhua kenenkään kanssa." Voi kuulostaa alentuvalta ja siltä, kuin lapselle puhuisi mutta viestisi perusteella kyseessä on vähän järeämmän luokan assi (jos asperger edes on), jolle on parempi vääntää sanomiset ratakiskosta ilman turhia koreiluja.
Olen itse assi, ja tämä on mielestäni oikea tapa.
Eli sanoa asia yksityiskohtaisen selkeästi.
Mielestäni on kuitenkin kuten ylläkertova sanoo, tärkeää ettei puhu alentuvasti tai kohtele toista lapsenkaltaisena tai määrää tai muulla lailla epätasa-arvoisena pidä.
Riittää että sanoo asian selkeästi.
En itse tivaa toisten asioita, mutta ylipäätään jos teen jonkin arviointivirheen, arvostan syvästi jos minulle sanotaan asiasta suoraan ja hyvän sään aikana, eikä vasta huutamalla sitten kun toinen ei enää pysty hillitsemään itseään tai niin että ei sanota ollenkaan ja sitten joskus myöhemmin saa mutkan kautta kuulla olleensa urpo tai tajuaa sen tuskallisesti itse.
Kun saa selvää ja asiallista palautetta, pystyy välttymään liialliselta häpeäntunteelta ja on turvallisempi olo, kun tietää että asioista voidaan sopia, eikä tarvitse koko ajan arpoa mitä ihmiset ajattelevat.
- N33, AS
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assi jatkaa, ja selittää miksi et halua kertoa. Tässä on siis se ero että neurotyyppiselle ihmiselle ei yleesä tarvitse perustella, mutta valitettavasti assi voi vaan provosoitua lisää ja heittää tantrumit. Valitettavasti.
Emme tee näitä temppuja tahallamme, vaan koska emme "ymmärrä". Näin sen koen.
Ja vielä sanon: olla assi ei ole mikään syy huonoon käytökseen, vaan opeteltava, sen mukaan kun se sujuu. Monet assit kuten minä, en enää jaksa sosiaalisia suhteita ja mieluiten vetäydyn, koska aina pitää jännittää, että sanoinko jotain väärin, loukkaantuiko se toinen, sanoinko asian liian suoraan, tulinko koetuksi epäkohteliaana jne. ja tämä aiheuttaa valtavaa itseluottamuksen laskua, vaikka olisi kuinka älykäs tai lahjakas joillain muilla alueilla, kuten assit yleensä ovat.
En tiedä, olenko autisti, mutta minusta aikuisten lasteni pitäisi kertoa minulle enemmän elämästään. Varsinkin jos kysyn, mutta ihan kysymättäkin.
Olenko ihan väärässä?
Äidillehän lapset ovat aina lapsia! 🤗
Minusta olisi ihan vain kiva tietää. En pyri mestaroimaan heidän elämiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assi jatkaa, ja selittää miksi et halua kertoa. Tässä on siis se ero että neurotyyppiselle ihmiselle ei yleesä tarvitse perustella, mutta valitettavasti assi voi vaan provosoitua lisää ja heittää tantrumit. Valitettavasti.
Emme tee näitä temppuja tahallamme, vaan koska emme "ymmärrä". Näin sen koen.
Ja vielä sanon: olla assi ei ole mikään syy huonoon käytökseen, vaan opeteltava, sen mukaan kun se sujuu. Monet assit kuten minä, en enää jaksa sosiaalisia suhteita ja mieluiten vetäydyn, koska aina pitää jännittää, että sanoinko jotain väärin, loukkaantuiko se toinen, sanoinko asian liian suoraan, tulinko koetuksi epäkohteliaana jne. ja tämä aiheuttaa valtavaa itseluottamuksen laskua, vaikka olisi kuinka älykäs tai lahjakas joillain muilla alueilla, kuten assit yleensä ovat.
Hänkin on sanonut noin ettei tiedä mitä saa "enää" sanoa. Toisaalta ei sitten näytä välittävän toisen tunteista, ne ovat tavallaan turhia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, olenko autisti, mutta minusta aikuisten lasteni pitäisi kertoa minulle enemmän elämästään. Varsinkin jos kysyn, mutta ihan kysymättäkin.
Olenko ihan väärässä?
Äidillehän lapset ovat aina lapsia! 🤗
Minusta olisi ihan vain kiva tietää. En pyri mestaroimaan heidän elämiään.
Tämä on rakkautta ja välittämistä.
Olisipa minullakin äiti tai isä. Ei ole enää.
Eikä ole ketään muutakaan kuin vakiotaksikuski joka kysyy mitä kuuluu.
Muistan nuorena kun äidin kyselyt ärsyttivät. Nyt tajuan että se oli välittämistä.
Olet oikeassa. Kysy ja sano että kysyt, koska välität miten heillä menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assi jatkaa, ja selittää miksi et halua kertoa. Tässä on siis se ero että neurotyyppiselle ihmiselle ei yleesä tarvitse perustella, mutta valitettavasti assi voi vaan provosoitua lisää ja heittää tantrumit. Valitettavasti.
Emme tee näitä temppuja tahallamme, vaan koska emme "ymmärrä". Näin sen koen.
Ja vielä sanon: olla assi ei ole mikään syy huonoon käytökseen, vaan opeteltava, sen mukaan kun se sujuu. Monet assit kuten minä, en enää jaksa sosiaalisia suhteita ja mieluiten vetäydyn, koska aina pitää jännittää, että sanoinko jotain väärin, loukkaantuiko se toinen, sanoinko asian liian suoraan, tulinko koetuksi epäkohteliaana jne. ja tämä aiheuttaa valtavaa itseluottamuksen laskua, vaikka olisi kuinka älykäs tai lahjakas joillain muilla alueilla, kuten assit yleensä ovat.
Hänkin on sanonut noin ettei tiedä mitä saa "enää" sanoa. Toisaalta ei sitten näytä välittävän toisen tunteista, ne ovat tavallaan turhia.
Ap
Assi vastaa tähän. Väitän että välittää toisen tunteista, mutta se ei vaikuta siltä koska hän ei ILMAISE tunteita kuten yleensä oletetaan, jokainen on yksilö mutta hän ei ehkä sanallisesti kerro, ilmaise ilmein jne. mutta väitän että sisällä sydämessään välittää siitä miten koet ja välittää sinusta ja haluaa että olet onnellinen, ja että voisit hyvin hänen seurassaan.
Toisaalta assit saattavat olla jääräpäisiä, ja jäävät jumiin ja loukkaantuvat jne.
Anna tilaa hänelle. Äläkä ota henkilökohtaisesti. Hän ei tahallaan toimi miten toimii.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, olenko autisti, mutta minusta aikuisten lasteni pitäisi kertoa minulle enemmän elämästään. Varsinkin jos kysyn, mutta ihan kysymättäkin.
Olenko ihan väärässä?
Äidillehän lapset ovat aina lapsia! 🤗
Minusta olisi ihan vain kiva tietää. En pyri mestaroimaan heidän elämiään.
Minä olen ihan diagnosoidusti Asperger, ja suoraan sanottuna haluan kuulla aikuisten lasteni yksityiselämästä mahdollisimman vähän. Yleisluonteiset kuulumiset kyllä kuuntelen sujuvasti. Vaikka ovatkin pärjääviä ihmisiä, olen vieläkin kasvatus - ja yhteiselämävuosista niin tuhannen paskana, että olen kädet kyynärpäitä myöten ristissä kiitollinen kun ovat omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso vaikka tv-sarjaa Atypical niin opit vähän enemmän siitä miten aspergereille kannattaa puhua. Eivät ne ymmärrä mitän vihjailuja, ole suora.
Vierailija kirjoitti:
Katso vaikka tv-sarjaa Atypical niin opit vähän enemmän siitä miten aspergereille kannattaa puhua. Eivät ne ymmärrä mitän vihjailuja, ole suora.
No nämä sarjat ovat nyt niin kärjistettyjä, ettei niistä voi katsoa mallia yhtään mihinkään. Nehän ovat viihdettä.
Aika paljon on kiinni sukulaisuussuhteen laadusta. Omia lapsiaan pitää tarvittaessa auttaa ja opettaa ihmisten tavoille vielä aikuisenakin, omaan vanhempaansa saa väsyä. Näin siis minun mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Surullista jos ei ole ystäviä...
Todella monella Aspergerilla ei ole. Ihmisten erilaisuudensietikyky on kaiken lässytyksen taustalla hyvin rajallista. Heitä myös kiusataan aika tolkuttomasti sekä koulussa että työelämässä.
et anna nyt tarpeeksi esitietoja. Kuinka läheinen mainitsemasi läheinen on? Onko hän esim. veljesi vaimo vai pikkuserkkusi vai koulukaverisi? Paljon riippuu tästäkin, miten paljon on liikkumavaraa.