Lue keskustelun säännöt.
Jatkuva iästä (huumorimielellä) nälviminen työpaikalla
Piut pautko?
20.10.2020 |
Ihan mielenkiinnosta kyselen, onko muiden työpaikoilla eri ikäisiä ihmisiä ja miten siellä puhutaan toisilleen? Omalla työpaikallani suurin osa työntekijöistä on 30-40 -vuotiaita, myös alle kolmekymppisiä on. Sitten meitä on muutama siitä ylöspäin eli pari plus/miinus viisikymppinen ja muutama yli kuusikymppinen. Meillä on muodostunut ihan normi puhetavaksi se, että nuoremmat naureskelevat meille rollaattoreista, kyselevät koska jäämme eläkkeelle, onko vielä omat hampaat tai pitääkö muussata ruoka valmiiksi, käyttääkö yöastiaa, you name it. Työyhteisössämme on aika hurtti huumori ja eritoten muutamien ihmisten kesken. Itsellänikin huumorintajua kyllä löytyy, mutta pakko myöntää että välillä alkaa jo väsyttämään moinen dissamminen huumorimielessäkin. Olen itse 49-vuotias, kuntoilen ja harrastan paljon, olen virkeä ja hoikempi kuin suurin osa nuoremmista kollegoistani. Uskaltaisin kovana lenkkeilijänä väittää olevani paremmassa kunnossakin kuin suurin osa nuoremmista, sekä miehistä että naisista. Eikä muistin tai uuden oppimisen kanssakaan ole mitään ongelmia vaan toimin itse tehtävässä, jossa neuvon monia muita työpäivän aikana. Joten en ihan aina koe ansaitsevani kaikkea huulenheittomielessäkään lauottua juttua.
Kyseessä on pitkään jatkunut tapa. Ja vaikka itseäni toisinaan kyllästyttää ja väsyttää nuo jutut, niin olen kuitenkin yrittänyt nauraa mukana. Viikonloppuna kerroin muutamalle ystävälleni tästä asiasta kun tuli puheeksi ikä muutenkin, niin he olivat aivan kauhistuneita ja sitä mieltä, että kyseessä on selkeää ikäsyrjintää ja jopa työpaikkakiusaamista. Toinen heistä oli sitä mieltä, että minun pitäisi vaihtaa työpaikkaa. En jotenkin osaa mieltää että naureskeleva nuorten joukko varsinaisesti kokisi itsensä työpaikkakiusaajiksi. Mutta toki se varmaan jotain yhteenkuuluvuuden tunnetta heille tuo kun saavat itseään vanhempia kiusoitella. En osaa sanoa. En halua tiukkapipoisestikaan asiaa ajatella enkä heittäytyä huumorintajuttomaksi oman iän suhteen, mutta pakko sanoa että kun itse on hyvävointinen ja virkeä, niin jatkuva iästä huomauttelu ja vanhuudesta muistuttelu (vaikka työikää itselläkin jäljellä vielä 15 vuotta) masentaa alitajuisesti ja saa aikaan sen, että alkaa pikkuhiljaa itse pitämään itseään vanhana. Joku nuori voi tietysti tähän todeta, että niinhän sinun pitäisikin jo tuntea itsesi vanhaksi kun alat viisissä kymmenissä olemaan. Todettakoon vielä se, että kyse on ihan korkeakoulutetuista ihmisistä, joista työyhteisömme koostuu. Minulla itselläni on aina ollut monen ikäisiä ystäviä, kun olin kolmekymppinen, niin minulla oli erittäin hyvä ja fiksu 55-vuotias ystävä (työkaveri) jonka kanssa kävimme myös iltaa istumassa kun kumpikin oli sinkkuja. Eikä tullut mieleenkään edes huumorimielessä heittää herjaa siitä että hän oli minua yli 20v vanhempi. Sen vuoksi jotenkin ihmetyttää moinen kapeakatsantoisuus, tai voisiko sanoa, mauttomuuksiin menevä jatkuva herjanheitto joidenkin isommasta ikäluvusta. Mitä ajatuksia tämmöinen herättää muissa?
Kommentit (45)
Saatetaan huudahtaa, että voi ihme vieläkö sinä oot täällä? Siihen pitää vastata, että joo näytän vanhemmalta mitä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ihmisillä ei ole mitään yhteistä ja yritetään silti teeskennellä että ollaan tiivis yhteisö, muodostuu outoja käytösmalleja. Varsinkin jos kaikki ovat ns huumori-ihmisiä, jotka eivät kehtaa ottaa asiallisempaa asennetta.
Olipa hyvin ja terävästi todettu. Olen havainnut tämän ilmiön suurimmassa osassa koulu-, opiskelu- ja työyhteisöjä. Jostain syystä edelleen useat ihmiset olettavat, että paras tapa luoda yhteishenkeä ja luottamusta on tolkuton läpänheitto ja toisten estoton kiusoittelu. Asiallisempaan kommunikointiin pyrkivät nähdään tiukkapipoina yhteishengen pilaajina eivätkä nämä läppä-Lasset ja -Liisat tajua sitä, että luottamusta ei rakenneta hevosenleikillä vaan tilan antamisella, kuuntelemisella ja aidolla arvostuksella työkavereita kohtaan.
En lähtisi ihan noin mustavalkoisesti tulkitsemaan. Osalle vain huumori on aidosti se juttu, kokemukseni mukaan esim. myyntialan ihmisille. Osalle taas se asialinja. Ap on selvästi huumoriyhteisön jäsen ja saman henkinen itsekin, siksi tilanne on mennyt noin pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Marinhan ei itse mennyt sairaan isänsä hautajaisiinkaan.
Tuki suusi.
Joo huumorijengit on varmaan omanlaisiaan. Ja mukavaa et huumoria on, mut, en varmaan itse kestäis viikkoakaan tommosessa jengissä. Jotain käytöstapoja työyhteisössä täytyy olla.
Työpaikkahuumorissa on yksi tylsä puoli, että siitä vitsaillaan mistä kehdataan ja josta saa varmasti hyväksyvää hekottelua muiden taholla. Kysehän kun ei ole välttämättä teistä tietyn ikäisinä, vaan siitä miten teitä nuoremmat ja työelämässä vähemmän ihmissuhdekokemusta omaavat tapaukset kerjäävät kiitoksia lohkaisuistaan tavalla tai toisella. KUn seuraat, miten vitsit etenevät sen aloittaa yleensä joku ja muut matkivat perässä hekottelun voimalla. Ilman, että vitsi olisi edes erityisen nokkela ja hauska.
Ei ihme, jos nuoremman sukupolven temmellykset sitten kyllästyttävät jossakin vaiheessa. En kuitenkaan sanoisi sitä kiusaamiseksi, vaan ihan vain kyvyttömyydeksi selvitä sosiaalisissa tilanteissa ja ymmärtää koska olisi aika vaihtaa aihetta.
Ihan varmasti vanhusvitseille tulee takaraja. Arvelen, että jotkut vanhuutta koskevat jutut on jo niin moneen kertaan teillä toistettu, että osa naurajista nauraa varmasti vain siksi että kuuluisivat porukkaan.
On vain vaikea selittää isommalle porukalle, miten jutut ovat tyhmiä. Suurin osa ei tule sitä edes tajuamaan, joten en lähtisi vakavalla naamalla avaamaan asiaa sinun näkökulmastasi. Tai hakemaan työpaikkapsykologia paikalle. Silloin sanoma ei ainakaan mene perille.
Joskus sille pitkäpiimäiselle, ja vähän loukkaavallekin vitsailulle voi saada lopun, kun kysyy ihan vakavissaan onko kenelläkään kokemusta vaikkapa rollaattoreista iäkkään sukulaisensa myötä ja miten sellaisen saa lainaksi tai paljonko ne maksavat. Kesken hekottelun voi ns vakavoitua ja todeta, että asia on akuutti ihan oikeastikin ja oisko teistä auttamaan asiassa, kun oma vanhempi sellaista tarvitsisi. Ei kannata olla ihan totuudenmukainen, vaan tempaista mukaan vaikka ystävän ongelmat omista vanhemmistaan.
Olen huomannut, kun jokin asia saa vapaasti velloa ryhmässä ja siitä tulee enemmänkin opittu tapa kuin kyse olisi mistään spontaanista, luovasta ajattelusta, voi huonon asenteen myös koettaa pysäyttää tuomalla siihen toisenlaisen näkökulman. Ottaa tilanne hallintaansa ja kannustaa ihmisiä ymmärtämään, että loppujen lopuksi kaikki se mistä vitsaillaan koskee heitä itseäänkin ennemmin tai myöhemmin. Neuvojen pyytämisen saa jotkut tuntemaan olonsa tärkeäksi ja halun auttaa, jolloin se mikä ennen nauratti ryhmässä koskettaakin nyt läheltä kun päättääkin olla avuksi.
Vedän paljon ryhmiä ja ensimmäinen homma on usein saada ne äänekkäät tyypit hekotuksineen tai vitseineen rauhoittumaan. Pidän huumorista, mutta sen haittapuoli on juurikin se että heikommat seuraajat eivät osaa olla riittävän valveilla ymmärtääkseen miten heidän pitäisi ajatella omilla aivoillaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ikäihmisten on niin vaikea hyväksyä vanhenemistaan? Miksi he roikkuvat kynsin hampain töissään joita eivät pysty enää hoitamaan? Vastuutaan voisi kantaa jäämällä eläkkeelle ja lopettamalla jumituksen työpaikassa.
Vierailija kirjoitti:
Marinin jälkeen tilanne on pahentunut nyt tullaan silmille avoimesti ihan vanhemmille.
Oli aikakin, on itse saanut kuulla sen verran vit tuilua koko työuran aikana kuinka on niin nuori, tyhmä, kokematon, ei ymmärrä maailman menosta, tytöttelyä jne. Olen 36 vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta tutteja ja tarjoa semmoista kun alkaa "huumori" kukoistaa. Sano että tuota määkymistä on kuunneltu riittävästi ja jos tutti rauhoittaisi.
Sano niille että oletko huomannut että juttusi on sika väsyneitä ja olet itsekin aikuinen etkä kakara. Aika teinimenoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastavuoroisuutta peliin. Sinä voit sanoa nuorempiasi teineiksi, lapsiksi, nuorisoksi, tytöiksi ja pojiksi. :) ehkä eivät huomaa että tämä vitsailu ei ole sinusta kivaa. Itse näkisin niin että he vitsailevat reilusti överisti niin, että vastapuoli ymmärtäisi ettei sillä tarkoiteta mitään todellista pahaa, mutta ilmeisesti koet asian kuitenkin loukkaavana.
Toki vitsit käy vanhoiksi eikä naurata kun levy jää junnaamaan, mutta jos ne ovat aina samoja niin keksippä hyvä vastalause jonka voit heittää seuraavan kerran. Alkaa vitsit vähenemään kun saavat samalla mittaa takaisin tätä ns leikkimielistä ilkeilyä.
Ikävä juttu. En ole tämmöseen missään törmännyt. Tossa voisi kokeilla alkaa heittämään vastapalloa samanlaisella logiikalla ja huumorilla. Ehkä joku tajuaa jossain vaiheessa ettei se huumorin kohteena oleminen olekaan niin kivaa pitemmän päälle.
Olin joskus ulkomaan reissussa harrastuksiin liittyen. Meitä oli vain 6 henkilöä mutta ei tunnettu kaikki ennestään toisiamme. Porukan johtaja kutsui minua sukunimellä ja kaikkia muita etunimellä. Itsekin käytinkin vain etunimiä. Muutaman päivän kuuntelin tätä ja aloin sitten kutsumaan tätä henkilöä sukunimellä ja muita edelleen etunimellä. Melko nopeasti tämä henkilö alkoi puhutella minuakin etunimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ikäihmisten on niin vaikea hyväksyä vanhenemistaan? Miksi he roikkuvat kynsin hampain töissään joita eivät pysty enää hoitamaan? Vastuutaan voisi kantaa jäämällä eläkkeelle ja lopettamalla jumituksen työpaikassa.
Minä 49-v olen huomannut, etten enää jaksa olla töissä samalla tavalla kun nuorempana. Kaikenlaisia kolotuksia on. Mielellään jäisin jo eläkkeelle, olenhan aina lomillakin paljon pirteämpi ja aikaansaavampi kuin töissä, koska silloin saa nukkua tarpeeksi (mulla epäsäännöllinen kolmivuorotyö). Harmi vaan, että eläkeikäni on 66 vuotta. Mitenhän voisin jäädä eläkkeelle jo nyt ja antaa työpaikan nuoremmalle, kerrotko kun näytät tietävän?
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas nauretaan, kun nuoret saikuttaa selkäongelmien takia ja vanhukset vaan porskuttaa menemään.
Se on se kolesterolikammo, joka vaivaa sitä nuorempaa porukkaa j o s k u s .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on haasteellista, kun jostain tulee hyväksytty tapa. Muut ajattelevat, että se on ok ja kaikkien mielestä hauskaa. Eli todennäköisesti eivät vaan tiedosta, että asia ei ole ok sinulle. Kannattaa lopettaa se mukana naureskelu ja sanoa, että jokohan nuo vanhat vitsit riittäisi. Voit ihan suoraan sanoa, että hetken aikaa ne olivat sinustakin hauskoja, mutta jospa käyttäydyttäisiin taas kuin aikuiset. Todennäköisesti siinä voi kestää, että saat kaikki lopettamaan sen, mutta osa uskonee jo kerrasta ja ovat sitten toivottavasti sinun puolellasi asiassa ja lopulta vitsit vaan kuihtuu pois.
Kuulostaa ikävältä. Kannattaa ottaa puheeksi, että ikävitsit riittää. Voittehan myös heittää takaisin jotain: Toiko äiti/isi sut tänään tänne? Eksyitkö, pitikö sun mennä tohon tarhaan tossa naapurissa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ikäihmisten on niin vaikea hyväksyä vanhenemistaan? Miksi he roikkuvat kynsin hampain töissään joita eivät pysty enää hoitamaan? Vastuutaan voisi kantaa jäämällä eläkkeelle ja lopettamalla jumituksen työpaikassa.
Oho, taidat olla aika ulkona realiteeteista? Kyllähän niitäkin löytyy paljonkin, jotka mielellään jo jättäytyisi pois töistä nauttimaan elämästä kun vielä terve on. Mutta nykyinen hallitushan on katkaisemassa eläkeputkea ja "kannustamassa" siihen, että töitä tehdään vielä seitsemänkymppiseksi asti. Eläkkeelle jäämistään kun ei pysty ihan itse vain päättämään tai jäi puille paljaille. Ja siis joku 49-vuotias ei missään nimessä voi edes unelmoida eläkkeelle jäämisestä vielä ellei ole vakavasti sairas eli työkyvytön. Ja vielä; oletko itse käynyt kouluja? Nimittäin jos on pitkään opiskellut, niin yleensä haluaa ammattitaitoaan työelämässä myös kehittää. Moni aloittaa pitkien opiskelujen jälkeen varsinaisen työelämän vasta kolmekymppisenä, niin melko surkeaksipa jää työura sekä sitä myöten eläke jos lopettaa duunit jo viisikymppisenä. Toki moni nuori tekee päätöksen jäädä yhteiskunnan elätiksi jo suoraan peruskoulusta, mut se on taas eri asia se.
Vierailija kirjoitti:
Vastavuoroisuutta peliin. Sinä voit sanoa nuorempiasi teineiksi, lapsiksi, nuorisoksi, tytöiksi ja pojiksi. :) ehkä eivät huomaa että tämä vitsailu ei ole sinusta kivaa. Itse näkisin niin että he vitsailevat reilusti överisti niin, että vastapuoli ymmärtäisi ettei sillä tarkoiteta mitään todellista pahaa, mutta ilmeisesti koet asian kuitenkin loukkaavana.
Toki vitsit käy vanhoiksi eikä naurata kun levy jää junnaamaan, mutta jos ne ovat aina samoja niin keksippä hyvä vastalause jonka voit heittää seuraavan kerran. Alkaa vitsit vähenemään kun saavat samalla mittaa takaisin tätä ns leikkimielistä ilkeilyä.
Ja mistä huomaisivat, kun ap kerran naureskelee mukana?
Minusta tässä ei nyt kaivata mitään vastaiskua. Riittää varmasti että jättää nauramatta vitseille ja siirtää ystävälliseen sävyyn keskustelun työasoihin. Ja voi itse jatkossa vääntää vitsiä jostakin mikä ei liity kenenkään ikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marinin jälkeen tilanne on pahentunut nyt tullaan silmille avoimesti ihan vanhemmille.
Oli aikakin, on itse saanut kuulla sen verran vit tuilua koko työuran aikana kuinka on niin nuori, tyhmä, kokematon, ei ymmärrä maailman menosta, tytöttelyä jne. Olen 36 vuotias.
Nauti tosta vielä muutama vuosi, viiden vuoden päästä sua pidetään vanhana akkana ;)
lama lama lama kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassahan ne nuoret ovat. Ikäihmiset joutavat eläkkeelle ja työpaikat nuorille. Viisikymppiset ovat asuntonsa jo maksaneet eikä työpaikka ole heille välttämätön, nuorille on. Sitäpaitsi ihan tutkimuksissakin on todettu että yli viisikymppiset eivät ole enää tuottavia työtekijöitä ja sairastelevat paljon, joten heidän työpanoksensa ei ole missään suhteessa palkkaan.
Hyvä provo :D Mä oon 47 vee ja valmistuin aikoinaan justiin ihan ysärin laman keskelle, ei ollut töitä heti meillekään. Eikä ole omistusasuntoa vieläkään.
48 v, kolme kouluikäistä lasta elätettävänä. Vuokralla asutaan, ilman tukia.
Marinhan ei itse mennyt sairaan isänsä hautajaisiinkaan.