Lue keskustelun säännöt.
Negatiivinen ystävä
22.01.2014 |
Kuinka jaksaa ystävän kanssa joka näkee kaikessa jotain negatiivista, valittaa melkein kaikesta. Lääkärit on tyhmäpäitä, samoin opettajat, hoitoalan henkilöt jne Hänen elämä on kylläkin ollut täynnä vastioinkäymisiä ja pettymyksiä ihmissuhteissa mutta pitemmän päälle alkaa ainainen kuunteleminen ja yritys ymmärtää väsyttämään. Mitä itse tekisit tällaisen ystävän kanssa?
Kommentit (26)
19, kai ymmärrät, että tilanteet ja ihmissuhteet ovat erilaisia. Luoja tietää, kuinka pitkään olen kuunnellut. Olemme myös puhuneet siitä, että olen ollut kuuntelijan roolissa ja ystäväni on sanonut, että olen auttanut. Tuntuu, että tämä on jatkunut jo vuosia. Ja ehkä hänellä on tosiaan vieläkin vain taustalla osittain käsittelemätön avioero, joka heijastuu vielä tänne asti. Hänelle voisi tehdä hyvää puhua ammattiauttajalle.
Minusta idea ei ollut se, että jotkut ovat "luonnostaan negatiivisia" vaan että jotkut ovat niin syvällä jo ajattelussaan, että vaikka itse on tehnyt sen, mitä ystävänä voi, eli kuten minä - kuunnellut, yrittänyt keksiä ratkaisuehdotuksia, yrittänyt saada näkemään asiat toisin - tämä ei ole auttanut ja bonuksena on vielä itselle tullut ystävyyssuhteessa terapeutin rooli. Minulla ei ole mitään ratkaisua tähän, jota olisin ehdottamassa kaikille muuta kuin että kannattaa kuunnella itseään, mitä ystävänä jaksaa ja pitää huoli omasta henkisestä hyvinvoinnista. Minun jaksamistani tämä on jo verottanut ja samoin olen osin menettänyt uskoani ystävyyssuhteisiin naisten kanssa. Oletusarvoni on nykyään se, että jos ystävyys menee syvemmälle jonkun naisen kanssa, nainen haluaa vain avautua ongelmistaan ja tästä tulee koko ystävyyden sisältö.
Toisaalta itse pidän arvossa sitä, että ystävä ei heti hylkää. Mutta oma kamelinselkäni on jo katki.
12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 11:47"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 11:40"]
Ymmärrän sinua sekä ystävääsi. Hän tarvitsee kuulijan ja ymmärtäjän. Joskus voikin olla niin, että itse tarvitsisit jonkun, joka kuuntelisi murheitasi. Ehkäpä tämä auttaisi sinua jaksamaan?
[/quote]
Et ole ollut itse tuossa tilanteessa kuin ap.
[/quote]
En ole tuo ylempi kirjoittaja, mutta minä olen ollut ap:n kuvailemassa tilanteessa - eri aikoina molempina osapuolina. Autoin masentunutta ystävääni pahimman ajan yli yksinkertaisesti kuuntelemalla. Mutta itse masentuneena en ottanut edes yhteyttä omiin kavereihini, koska tajusin, ettei kukaan jaksa kuunnella kuitenkaan. Ja taisin olla oikeassa.
Mitä näissä ketjuissa oikeastaan ajetaan takaa? Vahvistusta sille, että kyllä, jotkut ihmiset nyt vaan ovat luonnostaan negatiivisia, ei niiden kanssa kannata olla missään tekemisissä? Ei kukaan ole luonnostaan tai omasta tahdostaan negatiivinen. Sille on aina jokin syy. Ja jos kavereista tuntuu siltä, että negatiivisen ihmisen seura on myrkkyä, niin voin sanoa, että negatiivisuus myrkyttää sen ihmisen oman elämän sata kertaa pahemmin, eikä kukaan sitä huvikseen tee.
[/quote]
Minä tunnen ihmisen, joka on ollut negatiivinen 40 v, lapsesta asti. Ja tasan on sellainen luonteeltaan. Sen tietävät kaikki, jotka hänen kanssaan ovat ikinä olleet tekemisissä. Kenenkään ei tarvitse jaksaa jatkuvaa negatiivisuutta!
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 12:05"]
Mutta negatiivisuuteen jumittunutta ihmistä auttaa parhaiten antamalla hänelle vaikka väkisin muuta ajateltavaa. Positiivisia ja kepeitä keskustelunaiheita, huumoria, valoisaa ajattelutapaa.
[/quote]
Täydellisessä maailmassa asiat varmasti menevätkin näin mutta esimerkiksi tuo minun ystäväni aloittaa yleensä heti tilityksen, kuuntelee minun kuulumiseni vain muodon vuoksi ja dominoi keskustelua. Jos siis henkilö haluaa purkautua jostain aiheesta x vaikka väkisin, tähän ei todellakaan kukaan kykene tuomaan uusia puheenaiheita tai jotain muuta ajateltavaa. Samoin olemme myös sopineet treffeiksi esimerkiksi sellaista, että tehdään ensin jotain, tyyliin käydään elokuvissa. Lopputulos on se, että elokuvan jälkeen puhutaan 10 minuuttia elokuvasta ja loput puolitoista tuntia tämän ystäväni ongelmista.:) Tuopa sitten siinä uusia tuulia hänen elämäänsä..
12
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 12:05"]
Ei ole kenenkään vastuulla toimia ystävänsä psykoterapeuttina tai negatiivisten ajatusten kaatopaikkana, ja omat voimavarat pitää arvioida tarkasti. Mutta negatiivisuuteen jumittunutta ihmistä auttaa parhaiten antamalla hänelle vaikka väkisin muuta ajateltavaa. Positiivisia ja kepeitä keskustelunaiheita, huumoria, valoisaa ajattelutapaa. Aidosti onnelliset ihmiset levittävät iloa ympärilleen eivätkä vartioi mustasukkaisena omaa onnellisuusvarastoaan ettei vaan negatiivinen ihminen pääse imemään sieltä "energiaa".
[/quote]
Entä kun on tehnyt tuota jo kymmenen vuotta siinäkin tilanteessa, että itsellä on ollut jatkuvia vastoinkäymisiä ja vailttajalla sata kertaa paremmin? Joskus se jaksaminen loppuu positiivisellakin.
Olen ollut kumpikin osapuoli. Sain itse tuta sen, ettei kukaan jaksa kuunnella mitään ikuista itkuvirttä, vaikka olisikin maailman vaikein elämä kyseessä. Eli hymy nassuun vaan ja kohteliaasta yrittää siitä vaikeastakin elämästä repiä jotain hyviä puolia, oli se sitten vaikka se että aurinko paistaa.
Entinen ystäväni taas ei suostunut ymmärtämään ettei ystävyys voi olla sitä että minä kohteliaana yritän ylläpitää positiivista ilmapiiriä (että se tapaaminen olisi kiva ja hauska, eikä kurjaa), ja hän taas saa valittaa sydämensä kyllyydestä kurjuutensa minulle, välittämättä yhtään siitä viihdynkö minä kuunnellen moista.
Ja kuten näköjään monella muullakin, myös minun ystävälläni on kaikki perusasiat hyvin, on vaan päässyt elämässä keski-ikään saakka tekemättä oikein mitään itse. Toisin kuin minä, joka sain oppia jo lapsena että tasan ei elämän nallekarkit jakaannu.
Ei ole kenenkään vastuulla toimia ystävänsä psykoterapeuttina tai negatiivisten ajatusten kaatopaikkana, ja omat voimavarat pitää arvioida tarkasti. Mutta negatiivisuuteen jumittunutta ihmistä auttaa parhaiten antamalla hänelle vaikka väkisin muuta ajateltavaa. Positiivisia ja kepeitä keskustelunaiheita, huumoria, valoisaa ajattelutapaa. Aidosti onnelliset ihmiset levittävät iloa ympärilleen eivätkä vartioi mustasukkaisena omaa onnellisuusvarastoaan ettei vaan negatiivinen ihminen pääse imemään sieltä "energiaa".
Ja ei, niiden positiivisten asioiden ei tarvitse olla sellaisia, että saarnaamalla saarnaa parempaa ajattelutapaa tai esittelee negativiiselle kaverille miten upeaa kertojan oma elämä on. Tarkoitushan on ilahduttaa, eikä herättää kateutta. Kateus ei ole mikään ikävän ihmisen perisynti vaan ihan ymmärrettävä reaktio tilanteessa, jossa oma elämä ei mene hyvin mutta sitä ei osaa itse korjata.