Naapureiden moikkaamattomuus. En saa aiheesta tarpeekseni. En voi ymmärtää,

Vierailija kirjoitti:

Moikkaako AP kadullakin jokaista vastaantulijaa ja kaupassa jokaista muuta asiakasta? Mikäli et niin miksi? " Ei ihmisiä tarvitse tuntea, mutta moikata täytyy. Aina." Vai miten se menikään? Ja ei, ei eroa käytännössä yhtään mitenkään siitä tuleeko se tuntematon ihminen vastaan kaupassa, rappukäytävässä, pihalla tai kadulla. Ihan yhtä tuntemattomia ne ihmiset kuitenkin on.

Kyllä onkin vaikeeta taas elämä joillekin.

Vierailija kirjoitti:

Moikkaako AP kadullakin jokaista vastaantulijaa ja kaupassa jokaista muuta asiakasta? Mikäli et niin miksi? " Ei ihmisiä tarvitse tuntea, mutta moikata täytyy. Aina." Vai miten se menikään? Ja ei, ei eroa käytännössä yhtään mitenkään siitä tuleeko se tuntematon ihminen vastaan kaupassa, rappukäytävässä, pihalla tai kadulla. Ihan yhtä tuntemattomia ne ihmiset kuitenkin on.

Seukkasin joskus 90-luvulla afrikkalaisen kanssa ja se tervehti jopa pysäkillä olevia ihmisiä. Näkeehän noita tummaihoisia, jotka moikkavat toisiaan tyyliin "jou man", mutta kalpeanaamat jää kyllä tuon ulkopuolelle.

Mä en tunne naapureitani, edes ulkonäöltä. Moikkaan kyllä niille jotka moikkaavat mulle, yleensä. Ellen ole omissa ajatuksissani.

Vierailija kirjoitti:

So what, syystä tai toisesta jotkut eivät moikkaa, mutta mitä väliä? Miksi moikkaamattomuus kuohuttaa sinua noin? Henkisesti tasapainoinen ei mieti asiaa pakkomielteisesti. Onko sinulla itsetunto-ongelmia?

Ah, taisin sanoa aloituksessa vähän hassusti. Sanoin, etten saa aiheesta tarpeekseni. Tarkoitin, että pidän niistä ketjuista, joissa aihetta puidaan. En muuten ajattele asiaa. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moikkaan jos minua moikataan. Usein ei moikata, mutta kuitenkin toljotetaan kuin minun pitäisi moikata ensin. En ymmärrä.

Miksi olet  niin törkeä, ettet moikkaa ensin?

No miksi ne muut on niin törkeitä? Yhtä tasan törkeitähän siinä on kummatkin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä helvetin riemu siitä tekopyhästä moikkailusta repeää?

Mitä tekopyhää on siinä että huomioi kanssaihmiset? Mutta jatka vaan hiljaa möllöttämistä.

Minä en moikkaa. Sillä vietin etten halua alkaa seurustelemaan  aina kun menen ohi. Josku ollut riesana tunkeilijat.

Asutko Keski-Suomessa? Täälä se on maakunnan tapa. Kohdatessa tuijotetaan omia varpaita tai katsotaan sivuun. Outoa junantuomalle.

Mielestäni mun ei tarvitse kotona ollessani miellyttää ketään tuntemattomia ihmisiä joten en moikkaa jos en halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moikkaan jos minua moikataan. Usein ei moikata, mutta kuitenkin toljotetaan kuin minun pitäisi moikata ensin. En ymmärrä.

Miksi olet  niin törkeä, ettet moikkaa ensin?

No miksi ne muut on niin törkeitä? Yhtä tasan törkeitähän siinä on kummatkin.

Niin eli siis OLET törkeä, myönnät itsekin?

Vierailija kirjoitti:

Millainen on moikkaavainen talo? Mistä sen tunnistaa? Onko asia järjestysäännössä?

Siitä, että kaikki paitsi noin kolme ihmistä moikkaavat aina ja juttelevat usein. Ja on jonkinlainen talon henki, jonka tuo moikkaavaisuus luo.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni mun ei tarvitse kotona ollessani miellyttää ketään tuntemattomia ihmisiä joten en moikkaa jos en halua.

Kuka tuntematon sun himaan tunkee? Hanki parempi lukko.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän aistin miehissä tietynlaista tarvetta olla näkemättä ketään, ettei vahingossakaan tarvitse alkaa juttusille muiden talonasukkaisen kanssa.

Tämä.

Tää hemmetin moikkaamattomuus on ylettynyt jopa työpaikoille. Hemmetti vieköön, että joka paikassa saa aloittaa sen opettamisen, että voi vaan moikata yleisesti eikä tarvitse tehdä siitä hirveetä numeroa tai moikata jokaista henk. koht. Uudemmille ihmisille tulee monesti ulkopuolinen olo, jos kauemmin olleet tervehtivät vain toisiaan ja jättävät uudet tavallaan ulkopuolisiksi. Voisi vähän miettiä millainen mielikuva työyhteisöstä ja henkilöistä tulee uudelle.

Vierailija kirjoitti:

Mikä helvetin riemu siitä tekopyhästä moikkailusta repeää?

Ole onnellinen, että asut Suomessa, yhdessä maailman onnellisimmista maista. Monessa maassa sinua pidettäisiin sivistymättömänä moukkana - vaan ei Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Tää hemmetin moikkaamattomuus on ylettynyt jopa työpaikoille. Hemmetti vieköön, että joka paikassa saa aloittaa sen opettamisen, että voi vaan moikata yleisesti eikä tarvitse tehdä siitä hirveetä numeroa tai moikata jokaista henk. koht. Uudemmille ihmisille tulee monesti ulkopuolinen olo, jos kauemmin olleet tervehtivät vain toisiaan ja jättävät uudet tavallaan ulkopuolisiksi. Voisi vähän miettiä millainen mielikuva työyhteisöstä ja henkilöistä tulee uudelle.

Niinpä! Ja kuitenkin hyvän ilmapiirin rakentaminen lähtee tervehtimisestä.

Minä olen kasvanut talonmiesperheessä Helsingin keskustassa ja olisi ollut ihan kauheaa, jos talkkarin lapset eivät olisi tervehtineet talon asukkaita, varsinkin vanhuksia. No se oli sitä aikaa, kun mihetkin vielä pitivät naisille ovea auki. Mutta kyllä se lapsena opittu on kulkenut koko elämän mukana.

Itse olen juuri tuollainen seinän vierustoja pitkin luikkija.

Koen ahdistavaksi tilanteet joissa naapurut seisovat ryhmässä pihalla ja sen tuijotuksen ohi pitäisi päästä monta kertaa päivässä.

Rapussa toki moikkaan, pihan poikki en tahdo mennä, koska en pidä lähiötunnelmasta enkä ole sosiaalinen ihminen.

Halusit tai et, naapurit muodostavat löyhän yhteisön ja sinä joudut olemaan sen yhteisön jäsen. Ennenhän naapurit jopa auttoivat toisiaan mutta sitä on kai turha enää odottaa.

takapajuiset tavat kirjoitti:

Naapureita ilman muuta moikataan. Siitä tulee hyvä fiilis monella tavoin. Tuntea ei tarvitse kuten joku kirjoitti. Muualla päin maailmaa ihan tuntemattomillekin esimerkiksi toivotetaan hyvät huomenet vaikkapa hotellissa asiakkaiden kesken. Suomalaisilla osalla on todella juntit ja takapajuiset tavat yhä tänä päivänä.

Jos nyt oletetaan, että asuu kerrostalossa niin mistä ihmeestä te tiedätte, ketkä asuu jo talossa ja ketkä on randomeja vieraita? Minä en kyylää muita ihmisiä.