Muita joilla tavara-ahdistus? Vertaistukea?

Mut ethän sä voi baglady olla, jos sulla ei ole tavaraa mitä niihin kasseihin laitat!

Oli kunnes tein suursiivouksen ja heitin 2/3 pois.

Mä myös oon heittänyt puolet romuista veke, ihanaa kun on siistiä ja avaraa :)

Ainoa vika asiassa on se, että nyt ahdistaa vierailla kaatopaikoilla, joita jotkut kodikseen kutsuu.

Roinan liika kerääminen ei ole normaalia, mutta ei ole myöskään normaalia, että ei ole juuri mitään tavaraa.

Kultaisen keskitien kulkijat ovat tässäkin asiassa psyykeltään terveimpiä.

Olen myös karsinut ja elänyt minimalistin elämää, kunnes huomasin, etten halua luopua kaikesta. Haluan palata hyviin kirjoihin, haluan säilyttää kattavan ja huolella keräämäni kokoelman parhaita elokuvia ja musiikkia. Puhumattakaan lapsen piirustuksista, valokuvista, omista päiväkirjoista vuosien takaa. En kiellä omaa historiaani.

Minun kaverini sairastui skitsofreniseen psykoosiin ja heitti lähes kaiken pois. Esitteli mm. vaatehuoneensa, jossa oli jäljellä yksi pino vaatteita, muuten vaatehuone oli tyhjä.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 17:47"]

Olen myös karsinut ja elänyt minimalistin elämää, kunnes huomasin, etten halua luopua kaikesta. Haluan palata hyviin kirjoihin, haluan säilyttää kattavan ja huolella keräämäni kokoelman parhaita elokuvia ja musiikkia. Puhumattakaan lapsen piirustuksista, valokuvista, omista päiväkirjoista vuosien takaa. En kiellä omaa historiaani.

[/quote]

Mulle riittää kirjasto ja pilvipalvelut.

"Minun kaverini sairastui skitsofreniseen psykoosiin ja heitti lähes kaiken pois. Esitteli mm. vaatehuoneensa, jossa oli jäljellä yksi pino vaatteita, muuten vaatehuone oli tyhjä."

Oliko tohon joku syy? Luuli että tavarat on myrkytettyjä, tms?

Totta, ei tullut mieleenikään, että skitsofreenikkokaverillani juurikin saattoi olla tuollainen outo syy tavaroiden pois heittämiseen.

Hänellä oli yksiönsä ennen pullollaan tavaraa ja yhtäkkiä lähes kaikki oli pois.

Tuttu tunne, ap.  Mulla tosin on vähän tavaraa ja nekin järjestyksessä. Mutta masentaa, kun esim. joskus on ihan pakko mennä vaateostoksille.  Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän inhoaa tavaraa...

Mulla on tavara-ahdistus, joka tosin lähinnä liittyy siihen ettei kaikelle ole kunnollista säilytystilaa. Lasten piirustuksia lojuu siellä täällä, kun ei ole kunnollista paikkaa minne laittaa ne. Lasten lelut, kirjat ja vaatteet pyörivät siellä täällä, kun eivät vaan löydä omille paikoilleen, miehen paperipinoja on kaikkialla, kun hän kuulemma ensin katsoo mitä tarvitsee säilöä ennenkuin laittaa paikoilleen. Kertaakaan ei ole pinoihinsa koskenut ilman että olen sanonut heittäväni kaikki roskiin tunnin päästä. 

Mä yritän ajatella myös sillä lailla järkevästi, että on asioita joita haluan säästää muistoiksi, ja että on järkevää ajatella myös tulevaa, joten säästän lasten pieneksi jääneitä vaatteita seuraaville odottamaan ja kun löydän jotain, mitä takuulla tulevaisuudessa tarvitaan, kuten toppapukuja ja talvikenkiä, sopivan kokoisina, värisinä ja edullisina, ostan ne varastoon odottamaan. En siis edes omasta puolestani halua elää minimalistisesti, haluan vain että turha krääsä ja roska laitetaan pois. Lapset ja mies on tästä eri mieltä. 

Meillä ei edes ole  ihan ylettömän paljon tavaraa, mutta karsimisen varaa on silti.  Heikkouteni ovat astiat. Paljon olen karsinut ja aion kevään mittaan käydä vielä rankalla kädellä huushollin läpi. Olen yrittänyt pitää periaatetta, että jos ostan yhden tavaran, vastaavasti pitää yhden tavaran poistua ovesta ulos, olen vaihtelevasti tuossa onnistunut.

Vinkki niille jotka haluaisivat säilöä muistoja enemmän kuin niitä tavaroita joihin ne muistot liittyvät: ottakaa niistä piirroksista ja muistoesineistä digikuvat ja säilökää ne, originaaleja ei sitten tarvitse säilöä ja tilaa vapautuu.

Mua ahdistaa myös. Ja tavaraa tulee koko ajan lisää, kun perhe kasvaa. Yritän viedä nyssäkkä kerrallaan kirpparille, mutta aina ei ole energiaa tavaran kanssa puljaamiseen. Lapselle tulee tutuilta jonkin verran vaatetta ja osa siitä menee suoraan kirpparille. Välillä tekisi mieli sanoa, että älkää antako, mutta kun joukossa on jotain hyvääkin, minkäs teet...

Älkää nyt sentään pois heittäkö vaikka ahdistaakin. Tarvitsevia löytyy varmasti, jos tavara vaan on ehjää.

Onko normaalia, että ahdistun muitten saman katon alla asuvien tavaramääristä?
+ olen heittänyt kaikki kirjani pois ja videot..

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 17:47"]

Olen myös karsinut ja elänyt minimalistin elämää, kunnes huomasin, etten halua luopua kaikesta. Haluan palata hyviin kirjoihin, haluan säilyttää kattavan ja huolella keräämäni kokoelman parhaita elokuvia ja musiikkia. Puhumattakaan lapsen piirustuksista, valokuvista, omista päiväkirjoista vuosien takaa. En kiellä omaa historiaani.

[/quote]

Miten sinä onnistuit keräämään kokoelman elokuvia ynnä muuta (jota et halunnut heittää pois), jos kerran elit minimalistin elämää?

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 18:51"]Vinkki niille jotka haluaisivat säilöä muistoja enemmän kuin niitä tavaroita joihin ne muistot liittyvät: ottakaa niistä piirroksista ja muistoesineistä digikuvat ja säilökää ne, originaaleja ei sitten tarvitse säilöä ja tilaa vapautuu.
[/quote]

Tämä on mun seuraava projekti. Kohteena lasten kouluaikaiset käsityöt ja piirustukset.

Itse olen kiitettävästi laittanut kierrätykseen paljon, vaikka ei meillä koskaan ole ollut ylenmäärin tavaraa. Olen myös pohtinut sitä, missä vaiheessa kierrätys menee hulluuden puolelle. Syksyllä kävin kaikki tavarat läpi ja ajattelin, että ei ole enää mitään turhaa. Nyt aloitin saman kierroksen uudestaan ja taas löytyi vaikka mitä.

Valokuvien jälkeen seuraava projekti on vähentää jo vähien vaatteiden määrää.

VANHA KETJU
19:llä alkaa mennä överiksi.