Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä viimeksi riitelitte niin että ihan huusitte
Kommentit (63)
Tämä olisikin hyvä kysymys ensitreffeillä. Osaisi sitten karsia pois kumppaniehdokkaat, joiden mielestä huutaminen on ihan normaalia ja itse asiassa vain hyvän suhteen merkki. Kiitos vinkistä, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On siitä varmaan pari viikkoa. En kyllä kuollaksenikaan muista, mistä riideltiin. Mies ei ole suomalainen ja minä taas olen epätyypillinen suomalainen, niin meillä menee huutamiseksi tosi helposti. Joskus lentelee tavaratkin, joskin ei toisiamme kohti, vaan joko lattiaan tai seinään. Hyvin on parisuhde kestänyt yli 20 vuotta siitä huolimatta... :D
Vierailija kirjoitti:
Ei se huutaminen mitään auta. Miten voisin kunnioittaa kumppania, jolle pitää karjua?
Tätä itsekin ihmettelen. Tulisi sellainen olo, että seurustelenko vähämielisen kanssa.
En ole koskaan huutanut riidan vuoksi. Olen ollut parisuhteissa yli 30 vuotta elämästäni, ja olen ylipäätään riidellyt ehkä viisi kertaa. En ymmärrä, miten jotkut saavat riitoja aikaiseksi viikoittain. :D
Vierailija kirjoitti:
Av-mammat on liian hyviä ihmisiä riitelemään huutamalla, mutta passiivis-aggressiivisuus ja selän puukottaminen on ihan ok.
Kunnioitan muita ihmisiä liikaa harrastaakseni kumpaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On siitä varmaan pari viikkoa. En kyllä kuollaksenikaan muista, mistä riideltiin. Mies ei ole suomalainen ja minä taas olen epätyypillinen suomalainen, niin meillä menee huutamiseksi tosi helposti. Joskus lentelee tavaratkin, joskin ei toisiamme kohti, vaan joko lattiaan tai seinään. Hyvin on parisuhde kestänyt yli 20 vuotta siitä huolimatta... :D
Joo, av-mammat lokeroi tietyt kulttuuri- ja temperamenttipiirteet debiiliyteen. En ihmettele. Olen pettynyt, mutten ihmettele.
Miten se huutamisen ainoa vaihtoehto on passiivisagressiivisuus ja mykkäkoulu? Onko tosiaan näin keinottomia ihmisiä? Miten olisi ihan puhuminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä! Tästä aiheestahan saatiin kunnon riita aikaiseksi🤣
Huusin viimeksi puolisolleni, joka selitti äitinsä käytöstä "se vaan on sellainen". Anoppi vaati minua taas kerran muuttamaan pois poikansa luota, ja halusin keskustella miehen kanssa tästä jatkuvasta kiusaamisestani. Hän halusi väistellä aihetta, kuten on väistellyt jo vuosia, minulle alkaa riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan temperamenttikysymys, mutta ei olla koskaan huudettu, ei kertaakaan 21 vuoden suhteen aikana, vaikka riidelty ja asioita selvitelty tietty ollaan moneen moneen kertaan En muidenkaan kanssa huuda.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä! Tästä aiheestahan saatiin kunnon riita aikaiseksi🤣
Tää aihe saa aina ihmiset riitaantumaan. Jopa hekin riitelee jotka eivät yleensä riitele. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaajuuei. Mutta olen meluherkkä muutenkin, kovat äänet saavat mut vaan säikyksi ja jäätymään täysin. Minä en huuda eikä puoliso huuda, ainakaan minulle. Joskus puoliso huutaa pleikkaa pelatessaan pelikaverilleen (joka kieltämättä osaa olla aika tampio, mutta en tiedä, auttaaki se huuto siihen :D) mutta tietää, että minua kohti ei auta huutaa. Huutaminen on sitä varten, jos toinen on kaukana. Samassa huoneessa riittää normaali puheääni.
Mutta hei, me ollaan erilaisia.
Eräs eksä koetti riidellä huutamalla. Meni kunnioitus häntä kohtaan välittömästi. Vain typerys ei saa asiaansa perille normaalilla puheäänellä etenkin, kun toinen on ihan rauhallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On siitä varmaan pari viikkoa. En kyllä kuollaksenikaan muista, mistä riideltiin. Mies ei ole suomalainen ja minä taas olen epätyypillinen suomalainen, niin meillä menee huutamiseksi tosi helposti. Joskus lentelee tavaratkin, joskin ei toisiamme kohti, vaan joko lattiaan tai seinään. Hyvin on parisuhde kestänyt yli 20 vuotta siitä huolimatta... :D
Lämmöllä muistelen italialaista eksääni, joka meni nollasta sataan puolessa sekunnissa, mutta teki sen aivan kaikissa asioissa... Riita syntyi tyhjästä ja hän alkoi heti raivota... Toinen puoli oli se mieletön eroottinen kiihkeys... Sen jälkeen olen ollut vain suomalaisten miesten kanssa, ja ovat kyllä aivan jokaisessa asiassa tasaisempia... Mutta kaiketi se joillekin riittää...
Vierailija kirjoitti:
Huusin viimeksi puolisolleni, joka selitti äitinsä käytöstä "se vaan on sellainen". Anoppi vaati minua taas kerran muuttamaan pois poikansa luota, ja halusin keskustella miehen kanssa tästä jatkuvasta kiusaamisestani. Hän halusi väistellä aihetta, kuten on väistellyt jo vuosia, minulle alkaa riittää.
Miksi olet tekemisissä anoppisi kanssa?
Ei huudeta mutta jänkätetään toisillemme. Itseasiassa lähes joka päivä. Olisiko 15 vuoteen huudettu puolin ja toisin 2-3 kertaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On siitä varmaan pari viikkoa. En kyllä kuollaksenikaan muista, mistä riideltiin. Mies ei ole suomalainen ja minä taas olen epätyypillinen suomalainen, niin meillä menee huutamiseksi tosi helposti. Joskus lentelee tavaratkin, joskin ei toisiamme kohti, vaan joko lattiaan tai seinään. Hyvin on parisuhde kestänyt yli 20 vuotta siitä huolimatta... :D
Lämmöllä muistelen italialaista eksääni, joka meni nollasta sataan puolessa sekunnissa, mutta teki sen aivan kaikissa asioissa... Riita syntyi tyhjästä ja hän alkoi heti raivota... Toinen puoli oli se mieletön eroottinen kiihkeys... Sen jälkeen olen ollut vain suomalaisten miesten kanssa, ja ovat kyllä aivan jokaisessa asiassa tasaisempia... Mutta kaiketi se joillekin riittää...
Olen itse vähän molempaa. Miesystävä ehdottomasti ylirauhallinen suomalainen ja se "kylmyys" ja"kovuus" on välillä niin ahdistavaa. Lyhyen aikaa seurustelin kreikkalaisen kanssa ja se "tappelu" alkoi heti suurin piirtein ekana päivänä, en kyllä ottanut sitä kovin tosissaan ja palautuminen normaalin oli paljon nopeampaa kuin tasaisen suomalaisen kanssa. Saattoi olla riita ja sitten viiden minuutin päästä sitä ei muistanut eikä muistellut kumpikaan. Suomalainen miesystäväni saattaa tarvita tasautumista jopa yön yli, joten ehkä se suomalainen tasaisuus on jotain sellaista, että tunteita on kyllä mutta niitä ei voida näyttää vaan ne pitää salassa yksin käsitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On siitä varmaan pari viikkoa. En kyllä kuollaksenikaan muista, mistä riideltiin. Mies ei ole suomalainen ja minä taas olen epätyypillinen suomalainen, niin meillä menee huutamiseksi tosi helposti. Joskus lentelee tavaratkin, joskin ei toisiamme kohti, vaan joko lattiaan tai seinään. Hyvin on parisuhde kestänyt yli 20 vuotta siitä huolimatta... :D
Lämmöllä muistelen italialaista eksääni, joka meni nollasta sataan puolessa sekunnissa, mutta teki sen aivan kaikissa asioissa... Riita syntyi tyhjästä ja hän alkoi heti raivota... Toinen puoli oli se mieletön eroottinen kiihkeys... Sen jälkeen olen ollut vain suomalaisten miesten kanssa, ja ovat kyllä aivan jokaisessa asiassa tasaisempia... Mutta kaiketi se joillekin riittää...
Olen itse vähän molempaa. Miesystävä ehdottomasti ylirauhallinen suomalainen ja se "kylmyys" ja"kovuus" on välillä niin ahdistavaa. Lyhyen aikaa seurustelin kreikkalaisen kanssa ja se "tappelu" alkoi heti suurin piirtein ekana päivänä, en kyllä ottanut sitä kovin tosissaan ja palautuminen normaalin oli paljon nopeampaa kuin tasaisen suomalaisen kanssa. Saattoi olla riita ja sitten viiden minuutin päästä sitä ei muistanut eikä muistellut kumpikaan. Suomalainen miesystäväni saattaa tarvita tasautumista jopa yön yli, joten ehkä se suomalainen tasaisuus on jotain sellaista, että tunteita on kyllä mutta niitä ei voida näyttää vaan ne pitää salassa yksin käsitellä.
Ei kyse ole siitä, etteikö tunteita voisi näyttää. Mutta uskotko, että toisia meistä rakkaan ihmisen huutaminen ja kovat sanat satuttavat sillä lailla, ettei se ihan viidessä minuutissa tasaannu?
Asia on nimenomaan niin päin, että jos olet herkkä ja koet tunteet voimakkaasti, et halua tuollaista huutamista ja kiihkeää riitelyä suhteeseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On siitä varmaan pari viikkoa. En kyllä kuollaksenikaan muista, mistä riideltiin. Mies ei ole suomalainen ja minä taas olen epätyypillinen suomalainen, niin meillä menee huutamiseksi tosi helposti. Joskus lentelee tavaratkin, joskin ei toisiamme kohti, vaan joko lattiaan tai seinään. Hyvin on parisuhde kestänyt yli 20 vuotta siitä huolimatta... :D
Lämmöllä muistelen italialaista eksääni, joka meni nollasta sataan puolessa sekunnissa, mutta teki sen aivan kaikissa asioissa... Riita syntyi tyhjästä ja hän alkoi heti raivota... Toinen puoli oli se mieletön eroottinen kiihkeys... Sen jälkeen olen ollut vain suomalaisten miesten kanssa, ja ovat kyllä aivan jokaisessa asiassa tasaisempia... Mutta kaiketi se joillekin riittää...
Olen itse vähän molempaa. Miesystävä ehdottomasti ylirauhallinen suomalainen ja se "kylmyys" ja"kovuus" on välillä niin ahdistavaa. Lyhyen aikaa seurustelin kreikkalaisen kanssa ja se "tappelu" alkoi heti suurin piirtein ekana päivänä, en kyllä ottanut sitä kovin tosissaan ja palautuminen normaalin oli paljon nopeampaa kuin tasaisen suomalaisen kanssa. Saattoi olla riita ja sitten viiden minuutin päästä sitä ei muistanut eikä muistellut kumpikaan. Suomalainen miesystäväni saattaa tarvita tasautumista jopa yön yli, joten ehkä se suomalainen tasaisuus on jotain sellaista, että tunteita on kyllä mutta niitä ei voida näyttää vaan ne pitää salassa yksin käsitellä.
Ei kyse ole siitä, etteikö tunteita voisi näyttää. Mutta uskotko, että toisia meistä rakkaan ihmisen huutaminen ja kovat sanat satuttavat sillä lailla, ettei se ihan viidessä minuutissa tasaannu?
Asia on nimenomaan niin päin, että jos olet herkkä ja koet tunteet voimakkaasti, et halua tuollaista huutamista ja kiihkeää riitelyä suhteeseesi.
Ei kai huutaminen ja kovat sanat ole sama asia? Kovia sanoja voi sanoa huutamattakin ja huutaa voi ilman kovia sanoja.
Alue: Aihe vapaa
En hyväksyisi mitään noista asioista, eikä ole koskaan ollut mitään vaikeuksia saada asiaansa perille ihmisten välisissä suhteissa. Täysin väärä dikotomia.