Mistä viimeksi riitelitte niin että ihan huusitte

Tosi monta vuotta siitä on... Varmaan seitsemän? Arviolta? Silloin oli kriisi yhteiselossa, eli varmaan niihin aikoihin. Sittemmin ei olla riidelty yhtään millään tavalla, siis kun siitä kriisistä selvittiin. Ja siis uskottomuuskriisi oli, eli siinä syy sille riidalle samaten.

Minulle ei huudeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli sellainen tilanne päällä, johon ei olla jouduttu ennen. Oli eka ja varmaan vika kerta, kun huudettiin toisillemme. Mies oli tilanteen herra, pysyi tolkuissaan, mutta minä jäädyin, vaikka piti tehdä siinä tilanteessa paljonkin. Mies huusi minulle "tee nyt v**** jotakin äläkä vaan seiso siinä" ja lopulta pääsinkin irti siitä paniikista ja aloin tehdä, mutta hän huusi minulle vieläkin, neuvoi ja ohjeisti, ja lopulta huusin itse hänelle, käskin tukkimaan turpansa kun ei se huutaminen mitään auta... Ei ollut oikeassa/väärässä kumpikaan oli vain reaktiot siihen järkyttävään tilanteeseen...

Mikä tuommoinen tilanne oli? :O

en halua kovin tarkasti kertoa mutta siis autettiin loukkaantunutta ihmistä.

Oho! Kiitos, että autoitte <3 Toivottavasti kaikki meni hyvin.

Av-mammat on liian hyviä ihmisiä riitelemään huutamalla, mutta passiivis-aggressiivisuus ja selän puukottaminen on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme koskaan huuda. Huutaminen on sen heikomman aineksen puuhia.

Ei näköjään, jos sinä et ikinä huuda.

Eiköhän ole ihan persoonallisuus ja temperamenttikysymys.

Ei. Mikään luonne tai temperamentti ei pakota huutamaan. Siinä on kyse itsehillinnästä tai halusta. Jompi kumpi puuttuu ellei kumpikin. Sivusta.

Vain aina niin hillitty ja sisäänpäinkääntynyt suomalainen ajattelee, että huutamisessa ja tunteiden näyttämisessä on jotain vikaa. Jos huutamista pitää ok:na, sitä ei myöskään tarvitse välttää tai hillitä aina. Miksei esim. omassa kodissa riidellessä saisi huutaa? Ymmärrän kyllä, että on outoa käydä karjumaan esim. kaupungilla, vaikka sekin monissa maissa ja kulttuureissa ihan normaalia.

Raivosin miehelleni, joka on kohta 40, eikä ole käynyt hammaslääkärissä armeijan jälkeen. Olen sanonut samasta asiasta vuosia. Hän pelkää hammaslääkäriä liikaa varatakseen ajan. En voi kuulemma pakottaa häntä. Lopulta pinnani katkesi ja huusin hänelle asiasta täyttä kurkkua. Tästä on jo useampi kuukausi, mutta ei hän ole vieläkään varannut hammaslääkäriaikaa. :(

Otsikko hätkähdytti, mutta sitten tajusin, että temperamenttikysymys.

Itse en ole ikinä elämässäni (no, ehkä pikkulapsena) riidellyt kenenkään kanssa huutamalla.

En kerta kaikkiaan pystyisi; tulisi tunne, että nyt olen nolannut itseni koko maailman silmissä loppuiäkseni.

Jo pelkkä eri mieltä oleminen, riitelystä puhumattakaan, aiheuttaa niin epämiellyttävän olon, että vältän konflikteja kaikin keinoin.

Jouduin kerran seuraamaan sivusta kahden ihmisen voimakasta riitaa, ja siitäkin tulin melkein kipeäksi.

Vierailija kirjoitti:

Av-mammat on liian hyviä ihmisiä riitelemään huutamalla, mutta passiivis-aggressiivisuus ja selän puukottaminen on ihan ok.

Niinpä, mykkäkoulu, vältteleminen ja tiuskinta on sitä paremman ihmisen käytöstä. :D

Huutaminen on mun mielestä halveksuttavaa ja kertoo siitä ettei tilanne ole hallinnassa. En voisi kunnioittaa puolisoa jolla ei ole riittävästi kykyä käsitellä vaikeitakin tilanteita menettämättä itsehillintäänsä. Toki ollaan useinkin eri mieltä asioista ja on kutkuttavaa haastaa toista älyllisesti perustelemaan omaa kantaansa. Riidellä voi huutamattakin. Tunteita voi näyttää ilman draamailua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme koskaan huuda. Huutaminen on sen heikomman aineksen puuhia.

Ei näköjään, jos sinä et ikinä huuda.

Eiköhän ole ihan persoonallisuus ja temperamenttikysymys.

Ei. Mikään luonne tai temperamentti ei pakota huutamaan. Siinä on kyse itsehillinnästä tai halusta. Jompi kumpi puuttuu ellei kumpikin. Sivusta.

Vain aina niin hillitty ja sisäänpäinkääntynyt suomalainen ajattelee, että huutamisessa ja tunteiden näyttämisessä on jotain vikaa. Jos huutamista pitää ok:na, sitä ei myöskään tarvitse välttää tai hillitä aina. Miksei esim. omassa kodissa riidellessä saisi huutaa? Ymmärrän kyllä, että on outoa käydä karjumaan esim. kaupungilla, vaikka sekin monissa maissa ja kulttuureissa ihan normaalia.

Minusta on inhottavaa, kun minulle huudetaan. Siksi en siedä sellaista käyttäytymistä kumppanilta.

Vierailija kirjoitti:

Raivosin miehelleni, joka on kohta 40, eikä ole käynyt hammaslääkärissä armeijan jälkeen. Olen sanonut samasta asiasta vuosia. Hän pelkää hammaslääkäriä liikaa varatakseen ajan. En voi kuulemma pakottaa häntä. Lopulta pinnani katkesi ja huusin hänelle asiasta täyttä kurkkua. Tästä on jo useampi kuukausi, mutta ei hän ole vieläkään varannut hammaslääkäriaikaa. :(

Eli ihan turha riita...mulle ei ikinä tulisi mieleenkään puuttua mieheni asioihin.

Miksi jotkut naiset haluavat olla tollasia päällepäsmäreitä?

Alan huutaa, jos minua kontrolloidaan/ alistetaan. Muuten en huuda. Eli syytä sekä huutajassa että huudattajassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme koskaan huuda. Huutaminen on sen heikomman aineksen puuhia.

Ei näköjään, jos sinä et ikinä huuda.

Eiköhän ole ihan persoonallisuus ja temperamenttikysymys.

Ei. Mikään luonne tai temperamentti ei pakota huutamaan. Siinä on kyse itsehillinnästä tai halusta. Jompi kumpi puuttuu ellei kumpikin. Sivusta.

Vain aina niin hillitty ja sisäänpäinkääntynyt suomalainen ajattelee, että huutamisessa ja tunteiden näyttämisessä on jotain vikaa. Jos huutamista pitää ok:na, sitä ei myöskään tarvitse välttää tai hillitä aina. Miksei esim. omassa kodissa riidellessä saisi huutaa? Ymmärrän kyllä, että on outoa käydä karjumaan esim. kaupungilla, vaikka sekin monissa maissa ja kulttuureissa ihan normaalia.

Minusta on inhottavaa, kun minulle huudetaan. Siksi en siedä sellaista käyttäytymistä kumppanilta.

Kiva, mutta jollekin toiselle se ei ole ongelma.

Minua ei haittaa huutaminen, parempi sekin kuin passiivis-aggressiivisuus. Väkivaltaa ja riehumista en kyllä hyväksy.

Olen eronnut kahdesta avioliitosta ja parista seurustelusuhteesta. En ole koskaan aikuisena riidellyt huutamalla, en parisuhteissa enkä muuten. Muistan jossain pahimmassa teini-iän hormonimrskyssä huutaneeni kotona vanhemmilleni, mutta sitten kasvoin aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raivosin miehelleni, joka on kohta 40, eikä ole käynyt hammaslääkärissä armeijan jälkeen. Olen sanonut samasta asiasta vuosia. Hän pelkää hammaslääkäriä liikaa varatakseen ajan. En voi kuulemma pakottaa häntä. Lopulta pinnani katkesi ja huusin hänelle asiasta täyttä kurkkua. Tästä on jo useampi kuukausi, mutta ei hän ole vieläkään varannut hammaslääkäriaikaa. :(

Eli ihan turha riita...mulle ei ikinä tulisi mieleenkään puuttua mieheni asioihin.

Miksi jotkut naiset haluavat olla tollasia päällepäsmäreitä?

Jotkut haluavat, että mies elää yli 50-vuotiaaksi. Haluavat myös suudella/ suuseksiä. 

En yhtään ihmettele enää suomalaisten suuria sydänkohtauskuolemia ja masennuksia...tunteet piilotetaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme koskaan huuda. Huutaminen on sen heikomman aineksen puuhia.

Ei näköjään, jos sinä et ikinä huuda.

Eiköhän ole ihan persoonallisuus ja temperamenttikysymys.

Ei. Mikään luonne tai temperamentti ei pakota huutamaan. Siinä on kyse itsehillinnästä tai halusta. Jompi kumpi puuttuu ellei kumpikin. Sivusta.

Vain aina niin hillitty ja sisäänpäinkääntynyt suomalainen ajattelee, että huutamisessa ja tunteiden näyttämisessä on jotain vikaa. Jos huutamista pitää ok:na, sitä ei myöskään tarvitse välttää tai hillitä aina. Miksei esim. omassa kodissa riidellessä saisi huutaa? Ymmärrän kyllä, että on outoa käydä karjumaan esim. kaupungilla, vaikka sekin monissa maissa ja kulttuureissa ihan normaalia.

Minusta on inhottavaa, kun minulle huudetaan. Siksi en siedä sellaista käyttäytymistä kumppanilta.

Kiva, mutta jollekin toiselle se ei ole ongelma.

Minua ei haittaa huutaminen, parempi sekin kuin passiivis-aggressiivisuus. Väkivaltaa ja riehumista en kyllä hyväksy.

Selvästikään ei ole monelle ongelma. Eihän se huutaminen niin tavallista olisi, jos se tuntuisi kaikista pahalta. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että nämä huutajat seurustelevat keskenään, kunhan mielellään ei minun naapurissani. En jaksaisi jatkuvasti soittaa poliisille.

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ihmettele enää suomalaisten suuria sydänkohtauskuolemia ja masennuksia...tunteet piilotetaan!

On muitakin tapoja ilmaista tunteita kuin huutaminen, lyöminen, silmien pyörittely ja mökötys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raivosin miehelleni, joka on kohta 40, eikä ole käynyt hammaslääkärissä armeijan jälkeen. Olen sanonut samasta asiasta vuosia. Hän pelkää hammaslääkäriä liikaa varatakseen ajan. En voi kuulemma pakottaa häntä. Lopulta pinnani katkesi ja huusin hänelle asiasta täyttä kurkkua. Tästä on jo useampi kuukausi, mutta ei hän ole vieläkään varannut hammaslääkäriaikaa. :(

Eli ihan turha riita...mulle ei ikinä tulisi mieleenkään puuttua mieheni asioihin.

Miksi jotkut naiset haluavat olla tollasia päällepäsmäreitä?

Jotkut haluavat, että mies elää yli 50-vuotiaaksi. Haluavat myös suudella/ suuseksiä. 

Mutta ehkei mies itse halua....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raivosin miehelleni, joka on kohta 40, eikä ole käynyt hammaslääkärissä armeijan jälkeen. Olen sanonut samasta asiasta vuosia. Hän pelkää hammaslääkäriä liikaa varatakseen ajan. En voi kuulemma pakottaa häntä. Lopulta pinnani katkesi ja huusin hänelle asiasta täyttä kurkkua. Tästä on jo useampi kuukausi, mutta ei hän ole vieläkään varannut hammaslääkäriaikaa. :(

Eli ihan turha riita...mulle ei ikinä tulisi mieleenkään puuttua mieheni asioihin.

Miksi jotkut naiset haluavat olla tollasia päällepäsmäreitä?

Jotkut haluavat, että mies elää yli 50-vuotiaaksi. Haluavat myös suudella/ suuseksiä. 

Tässä tilanteessa ilmoittaisin vain rauhallisesti, että jos suuhygieni ei parane, seksi tulee loppumaan, ja sitä kautta loppuu myös parisuhde. On toisen oma päätös, miten toimii. Ei se huutaminen mitään auta. Miten voisin kunnioittaa kumppania, jolle pitää karjua?