Romeo ja Julia 2014

Rakkaus joka tuntuu mahdottomalta saada toimimaan, mutta silti kumpikin haluaa yrittää. Kuka on hyvis ja kuka pahis ja onko tällä tulevaisuutta?

Nainen on liki täydellinen joka miehen unelma, kaunis, älykäs, sellainen kodin hengetär, erittäin perhekeskeinen, rakastaa miestään ja haluaa olla valtavan paljon yhdessä. Olisi täydellinen äiti ja perhekeskeisen miehen unelmakumppani.

Naisen mielestä mies on hänelle se, kenen kanssa voi saavuttaa suurimman onnen, silti vuoden aikana kyyneliä on vuotanut ämpärillinen. Mies on tunteellinen, komea, urheilullinen, sosiaalinen ja älykäs, huomioonottavakin - ainutlaatuinen tapaus jonka nainen haluaa omakseen.

Mies on kertonut avoimesti olevansa polyamoristi, mutta on lupautunut olemaan vain naisen kanssa, koska pitää häntä löytönä ja haluaa että nainen on onnellinen. Naista kalvaa välillä mustasukkaisuus, mies vihaa mustasukkaisuutta, eikä koe itse samaa tunnetta. Nainen haluaisi asua yhdessä, mies kaipaa omaa tilaa ja haluaisi asua erillään ja silloin tällöin pitää omia päiviä.

Naista loukkaa se, että mies haluaisi naisen lähtevän välillä pois. Miestä loukkaa se, että nainen loukkaantumalla painostaa häntä etenemään suhteessa. 

Eron tullessa kumpikaan ei varmaan koskaan löytäisi itselleen hyvissä asioissa yhtä sopivaa kumppania. Kummallekin jäisi kasa unelmia, jotka vain kivuliaina hitaasti hiipuisivat pois.

Voiko vapautta kaipaavasta polyamoristisesta miehestä ja perhekeskeisestä ja jatkuvaa läheisyyttä kaipaavasta kauniista Juliasta tulla koskaan onnelista yhteiselämää viettävää paria?