Surullinen olo syntymäpäivinä?

Ei ole koskaan ollut. Tottakai tietyn iän saavuttaminen mietityttää. Mutta olen onnellinen että olen saanut elää ja vanheta. Vaihtoehto on aika kurja.

Ei niinkään syntymäpäivinä, niistä osaan nauttia ja tykkään kyllä. Mutta viime vuosina äitienpäivä tai jotkut muut juhlapäivät ovat saaneet mielen haikeaksi. Ehkä liittyy siihen, kun lapset kasvaa, elämä menee eteenpäin, tulee ajatuksia mieleen, onko mikä juhla se viimeinen yhteinen. Ja joskus omat odotukset ovat korkeammalla kuin se lopputulos, se harmittaa myös, vaikka kuinka itselleen yrittää vakuutella ettei ole väliä.

Ei ole haikea fiilis. Päivä muiden joukossa. En yleensä edes muista syntymäpäivääni ennen kuin jossain vaiheessa luen facebookista tai saan kummitädiltä onnittelut.

Sen jälkeen laitan äidilleni viestiä että unohditko TAAS lapsesi syntymäpäivän. Ei siis todellakaan haittaa, en muista merkkipäiviä oikein itsekään mutta vähän kiusaan äitiä silti 😅 Samoin laitan miehelleni ja lapsilleni viestiä jotka yleensä myös unohtaneet.

Ei ole ollut enää tapana juhlia muuten kuin että vanhempani sitten lähtevät kahville ja on vaan ihanaa kun on saanut elää taas vuoden kauemmin. Koitan työtää "taas lähempänä kuolemaa" ajatukset pois jos niitä tulee.

Mulla surullinen olo, koska kukaan ei välitä ja onnittele. Facebookissa kaverit onnittelee toisiaan kuvien kera, mutta jostan syystä eivät minua. Tulee kamala masennus.