Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sanokaa miten tämän ystävän kanssa pitäisi olla.
19.01.2014 |
Taas ystävä kilahti minulle puhelimessa puhuessamme. Hän ei kuulemma kaipaa neuvojani tai näkemyksiäni tai mielipiteitäni miessuhteisiinsa liittyvissä asioissa. Hän oli hetkeä aikaisemmin purkanut pettymystään siitä että hän ei koskaan löydä miestä (on 40v naimaton uranainen). Sanoin hänelle näkemykseni eli sen että uskon että kannattaa jatkaa etsimistä, että hän etsii sellaista jota ei ole olemassa (tyyliin pitää olla Orimattilan seudulta, urheilullinen ja liikunnallinen, kutakuinkin samanikäinen, ei halua lapsia, pitää noudattaa kasvisruokavaliota ja harrastaa samaa vähän harvinaisempaa urheilulajia kuin tämä ystäväni), tai joita on ehkä 3 kpl ja ne kaikki saattavat olla jo varattuja. Sanoin, että siirtyisi katselemaan vähän vanhempia miehiä, jotka saattaisivat oikeasti arvostaa tämän ystäväni koulutusta ja älykkyyttä. Ystävä katkaisi puhelun.
Yleensä pikemminkin kuuntelen ja myötäilen, mutta kyllä itse ainakin arvostaisin toiselta tulevaa näkemystä, se voisi herättää ajattelemaan asioita toiselta kantilta. Itse sitä helposti jumiutuu tietynlaiseen ajatuskehään pyörimään, tiedän tämän omalla kohdallani hyvin.
Yritin mielestäni olla ihan ystävällinen ja puhua arvostavasti. Onko se nyt niin että ystävä ei saisi koskaan esittää omia ajatuksiaan tai neuvoa? Olinko huono ystävä? Minun mielestäni tämä ystäväni on itsekeskeinen ja näkee maailman hyvin mustavalkoisesti. Mielestäni hän etsii sellaista miestä joita on olemassa hyvin vähän jos ollenkaan, ja ystävänä ajattelen että velvollisuuteni on herättää hänet siitä unesta.
Kommentit (12)
Ystävälläsihän se ongelma siinä on, mutta en tajua, miksi aloittaja uskoo sen ratkeavan noilla neuvoilla, kun syyt naimattomuuteen ovat jossain syvemmällä. Ja jos aikoo antaa reality checkin noin heikosti muihin luottavalle ystävälleen, niin eihän se ota sitä kuin kettuiluna, ellei osaa tarjoilla sitä samalla todella ison tuen kanssa.
Ystävälläsi on todennäköisesti olematon itsetunto, eikä se ole sinun syysi, et siis ole huono ystävä.
Ystäväsi kuulostaa ihan samanlaiselta kuin minä aikoinaan tosi nuorena tosin ja totta se on, että vaatimuksia muuttamalla se mies vasta löytyy, ei kuvittelemalla, että minulle sopii vain tällainen ja tällainen. Mutta tuskin hän sitä tulee millään tajuamaan. Ehkä joku terapeutti tms saisi sen hänelle markkinoitua niin, ettei se hänestä kuulosta hirveältä oman arvon alentamiselta (mikä siis ei ole totta mutta kun me kuulemme sen niin). Tai sitten ihmeitä tapahtuu ja hän vain törmää johonkuhun joka natsaa, vaikkei olekaan kriteerit täyttävä mies :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua olisi tuossa sinun sanomisessa ärsyttänyt, että pitäisi alkaa katsella vanhempia tai muuttaa etsimäänsä. Miksi pitäisi tyytyä johonkin, mitä ei halua. Eihän se ratkaisisi asiaa mitenkään vaan edelleen kaipaisi sitä unelmaansa. Sinä sait ehkä hänet tuntemaan itsensä vielä entistä huonommaksi.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 23:04"]Minua olisi tuossa sinun sanomisessa ärsyttänyt, että pitäisi alkaa katsella vanhempia tai muuttaa etsimäänsä. Miksi pitäisi tyytyä johonkin, mitä ei halua. Eihän se ratkaisisi asiaa mitenkään vaan edelleen kaipaisi sitä unelmaansa. Sinä sait ehkä hänet tuntemaan itsensä vielä entistä huonommaksi.
[/quote] Ei siihen voi vaikuttaa itse,että minäpä nyt rakastunkin tuohon 50v.kaljuun 150cm mieheen ja ollaan onnellisia loppuelämä.
Mä en jaksa tollasta tyyppiä sitten ollenkaan. Kuitenkin ikääkin jo jonkin verran niin luulisi sen lapsellisen kiukuttelun jääneen jonnekin matkan varrelle. Ei onneksi ole suoraan ystävänä yhtään tuollaista mutta töissä on hiukan vastaava tapaus. Ainaista nurinaa ja narinaa ja kun joku kommentoi jotakin niin vedetään herne nokkaan.
En vastais enää seuraavalla kertaa.
Minunkin mielestäni tuollainen kiukuttelu on hyvin lapsellista eikä kuulu tosiaankaan enää 40-vuotiaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavan kerran kun ystäväsi alkaa puhua miehen löytämisen vaikeudesta, voit ystävällisesti keskeyttää ja sanoa, että kuule, ei jutella tästä, kun voi tulla riitaa. Puhutaan jostain muusta. Jos se ei onnistu tai tyyppi tuiskahtaa taas rauhallisen keskustelun ja perustelujen pyytämisen sijaan, voi sanoa heipat ja ottaa pienen aikalisän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ensivaikutelma on se, että ystäväsi vaan on vähän vaikea tapaus itse, et sinä. Tietenkin kannattaa aina miettiä omaa tapaa ilmaista asiat. Esim. "Sun pitää alkaa kattella vanhempia miehiä, hopi hopi!" vs. "Entä ootko koskaan miettinyt voisiko sua kiinnostaa vanhemmat miehet...?"
eli jos ei halua kuulla sinun mielipiteitäsi, soittaako tämä ystävä vaan että kuuntelet? Aika karua. Lapsellista kiukutella jos ihmiset eivät sano niitä asioita mitä haluaisi kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, olemme riidelleet tästä joskus aikaisemminkin, ja hän sanoi että minun pitäisi vain kuunnella, hän ei kaipaa muiden mielipiteitä.
Ehkäpä olen sitten hiljaa ja kuuntelen. Mutta silti minusta myös tuo on ikäiselleni naiselle todella lapsellista käytöstä. Raivokohtaukset ja itsehillinnän puuttuminen kertovat psyykkisestä problematiikasta mielestäni. Ystäväni pitkältä ajalta tuntien sanoisin, että hän katkoo jatkuvasti välejä ihmisiin jotka eivät käyttäydy hänen mielensä mukaisesti. Hän kyllä hyväksyy sen että muut saavat toimia siten kuin haluavat, mutta lähtee siitä että hänen itsensä ei tarvitse toimia näiden ihmisten kanssa ja päätyy katkaisemaan suhteet. Hän ei aio sopeutua itse mihinkään tai kehenkään. Hän ei tarvitse mitään tai ketään.
ap
No on se nyt sinun vaikeaa siinä asiallisena paskan tärkeänä ymmärtää ettei kaikki ole tuollaisia hienopieruja joilla ei ole mitään tunteenpurkauksia? Hui, miten ankea aikuisuus odottaakaan minua kalkkisten parissa! En todellakaan niele sitä että TE määrittelette miten ihminen 40- vuotiaana käyttäytyy. Vähänkö noloa olla muiden yläpuolella? Katsokaa vaan sieltä ylhäältä tänne paskaan!! :)
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni ei todellakaan ole paska, vaan älykäs ja ajatteleva ihminen, jota arvostan. En katso häntä "yläpuolelta". Kyllä ihmisellä saa olla tunteenpurkauksia tämän ikäisenäkin. On niitä myös minulla. Yleisesti ottaen kuitenkin pidän tuollaisia yhtäkkisiä räjähdyksiä ja luurin korvaan lyömisiä lapsellisena ja epätoivottavana käytöksenä. Jos itse tekisin niin, ehkä joskus sellaistakin on sattunut, niin häpeäisin sellaista käytöstä myös omalla kohdallani.
ap