Poikani vajoaa koko ajan alemmas enkä voi tehdä mitään!

Kyllä voit tehdä paljonkiin,kannatta ehdottomasti kääntyä lastensuojelun puolelle ja koska hän on alaikäinen teidän kuuluu saada apua,poika voi saada tukihenkilön ja tarvittaessaan joku keskusteluapu. Ei kannattaa vaan jäädä odottamaan mitään,mielistäni lastaa ei sais jättä vaan varsinkiin kun itse huomasit jotain poikkeavaa,onko joku fiksu ystävä tai sukulainen haluaisi tukea teitä-varmasti asia järjestyy jos vaan kerrot lähimmäisille hädästä :).

Nyt on pakko ottaa tiukat keinot käsiin. Vanhempana et pysty kaikkeen, ota yhteys asiantuntijoihin. Voisiko poikasi päästä nuorisokotiin? 

Tässä hyvä linkki: http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/mista_apua/

Älä tuhlaa aikaa yrittämällä laittaa laastareita isoihin haavoihin. Poikasi on nuori ja väärillä jäljillä, mutta varmasti löytää oikeat ladut kunnon ohjauksella. Jos vetkuttelet, on iso vaara että viina ja huumeet vievät piireihin joista on todella vaikea päästä ulos. 

Hyvää vanhemmuutta on ottaa järeät aseet esiin kun niitä tarvitaan. Kaikkea ei voi ratkaista perheen sisällä. 

Voimia!

Miten 14v pidetään kotona? Hommataan joku ylimääräinen lukko mihin sillä ei ole avainta, varmistetaan ettei mistään ikkunoista tai parvekkelta ole ulospääsyä? Käydään vain yhdessä ulkona ja laitetaan se johonkin remmiin ettei juokse pois?

Jos ei omaa halua ole yhtään totella tai uskoa niin miten sellaista pidätellään?

Lähetä vain laitokseen kyllä siellä opetetaan kans käytös tapoja

Hyvin hyvin vaikea edes arvata mikä voisi auttaa, kun ei yhtään enempää tilanetta tiedä.

Onko pojalla joku vanhempi luotettava mieshenkilö jota kuuntelisi ja olisi tälle hyvä esimerkki? Kiinnostaisiko poikaa urheilu? 14-vuotias aggressiivinen poika voisi saada paljon hyvää kurinalaisesta kung fusta tai vastaavasta.

Saatko (lahjottua) pojan psykologille? Jos hän saisi selville mikä poikaa vaivaa, ties vaikka olisi masentunut tai jotain muuten hoidettavaa?

Mistä hän on kiinnostunut? Kiinnostaisiko häntä kitaratunnit, kesätyö sukulaisen mökillä remonttiavustajana, kokkaus..

Miten miehesi suhtautuu asiaan? Meillä minun kurinpalautukseni eivät oikeen tehonnet poikiin, tuntuivat pitävän sitä "äidin marmatuksena" mutta kun mieheni jyrähti ja laittoi arestiin niin meni järkeä päähän. Nuo teinihölmöilyt tapahtuivat siinä 15-19-vuotiaina. Nykysin ovat oikein kunnollisia nuoria miehiä, opiskelevat ja molemmilla mukavat, fiksut tyttöystävät. Suosittelen nyt tiukkaa otetta: selkeät rajat (kotiintuloajat, alkoholinkäyttöä ja tupakkaa koskevat kiellot, koulun hoitaminen kunnialla ym) ja se, mitä seuraa jos rajoja ei noudata (ei viikko/kuukausirahaa, aresti, lisää kotitöitä, puhelimen/netin takavarikointi..). Selkeä aikuismainen keskustelu jos sääntöjä rikotaan, ei huutamista, vaan asiallista asioiden käsittelyä. Ja sitten tärkein: perheen yhteistä aikaa: esim koko perheen yhteinen päivällinen joka päivä, jolloin kerrotaan päivän kuulumisista, haette pojan illalla kaverilta, autatte läksyissä jne. Kannustakaa poikaa, älkää haukkuko/raivotko/syyllistäkö! Sinne murkun tasolle ei kannata mennä.. Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 23:04"]

Poikani on 14v ja muuttomme jälkeen kaikki vaikutti hyvältä hän sai uusia kavereita (Muutimme osaksi hänen vanhojen "väärien kavereiden takia) ja koulukin sujui ihan hyvin. Eli ei siis mitään moitittavaa. Tässä kaksi viikkoa sitten löysin hänen housujen taskusta tupakka-askin (Pesu koneeseen olivat menossa) Kun otin asian puheeksi pojan kanssa korottaen vähän ääntä hän huusi minulle "Mitä sä pengot mun tavaroita?!" Ja sitten hän lähti ovet paukkuen jonnekin. (Hän on aiemminkin jäänyt kiinni tupakasta, mutta en siihen mitenkään voi puuttua. Aina jos yritän niin siinä käy näin) Myöhemmin hänen tultua kotiin hän oli umpihumalassa. En viitsinyt edes avata suuta, sillä kokemusta on aiemmista tapauksista. Viikko myöhemmin hänen opettajaltaan tuli sähköpostia että poika oli rikkonut koulun ikkunan jne jne... Aargh! En edes enää jaksa selittä, olen niin uupunut tähän pelleilyyn että.. Ai niin ja myöhemmin kuvioihin tuli myös huumeet, mikään ei oikeasti auta poika on kuriton kuin mikä. Mitä minä teen?

[/quote] Nopeastihan se poika taas loysi "vaarat kaverit" silla uudella paikkakunnalla kun on tupakkaa taskussa ja viinaa humalaan asti. Peiliin katsomisen aika kaikilla.

Kiitos paljon

Varmaan teidänkin kunnassanne on erityisnuorisotyöntekijä? Sellaisenkin puoleen voi kääntyä. 

Meiltä ei lähde kukaan suutuspäissään pois.

Mä olen sataviiskytsenttinen hitleri tarvittaessa huudan ja räyhään, mutta yksikään ei mulle selkäänsä uskalla kääntää ja poistua.

Mies tietty on ihana, että on antanut mulle tämän valtuuden. ;)

Pojat meilläkin teinejä nyt 15v. 170 cm pituutta saavuttivat jo 13 vuotiaina, nyt yli 180 cm. Toinen on pyöreämpi, ja toinen ei mahaa, mutta yhtä komeat raamit.

Ovat yrittäneet tupakin kanssa tässä touhuilla(meillä ei aikuiset polta), mutta vuosi sitten sain niihin järjen puhallettua, että teidän kaikki rahat menee siihen. On niillä höntteilyjä ollut koulussakin ja toistuvasti opettajien kanssa olen tekemisissä, silloinkin kun eivät typeröi. Ihan viikottain kyselen koulu kuulumiset ja kerran olen istunut yläasteella luokkassakin, kun ei meinaa järki mennä päähän muuten. Hommat hoidetaan hyvin ja kannetaan vastuu!

Skeitatessa (skootilla myös) ja koriksen kanssa touhutessa menee vapaa-ajat. Me ollaan perheenä siellä, myös nuoremmat siskot ja toisinpäin siskojen harrastuksissa, jos ei mene päällekäin, sitten jaetaan.

En hemmetissä suostu siihen, että omat lapset hyppii nenille. Välillä on kova kovaa vastaan ja huudetaan niin keleesti ja sitten rauhoitus hurjasti halailua ja anteeksipyyntöjä.

Älä ihmeessä anna omalle lapselle periksi, keskustelua ja rakkautta.

Meillä prinsessat laitetaan yöunille kasin aikaan, aikataulun salliessa ja isot sällit tulee iskän ja äidin kainaloon olkkariin löhöömään. Jutellaan, katellaan leffaa, milloin mitäkin...

Kuunnelkaa niitä lapsianne ja olkaa niiden kanssa. Usein ne ovat hyviä tyyppejä. (jotka välillä mokaavat! heille pitää osata anteeksikin)

Voimia!

Rauhoitu. Minäkin maistoin alkoholia tuossa iässä

ja hummasin kylällä.

Se meni ohi.

Calm down.

Hyväksy asia ja opettele elämään asian kanssa. Todella moni 14v tupakoi ja ryyppää. Eikä asialle juuri mitään mahda. Itse tunsin tuossa iässä VÄHEMMÄN niitä jotka EI polttanut ja ryypännyt. Valitettavasti. Joten ota rauhassa sen asian suhteen. Aikuisena viimeistään kaduttaa, nim. kokemusta on.

Oletko varma, ettei kyseessä ole huumeet?

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 23:55"]Rauhoitu. Minäkin maistoin alkoholia tuossa iässä

ja hummasin kylällä.

Se meni ohi.

Calm down.

[/quote]

Ja huom. vanhemmat ei tehny mitään. ..

Itse olen sitä mieltä, että LASTENKOTI on askel HUONOMPAAN. Se on "raggareiden paikka", ja siellä kaikki ovat raggareita, seura tekee kaltaisekseen. Olisin jämäkkänä ja juttelisin lapselle suoraan!! Mitään lapsellista tavaroiden penkomista ei kannata harrastaa.

Jos pentu lähtee kylille, niin hänet voi aina hakea pois sieltä. Niin meidän äitimme teki, kun olimme liian myöhään kotona. Ei siinä voinut muuta tehdä kuin hypätä kyytiin. Kai tiedät missä hän pyörii yleensä?

Ajattele jos lapsesi vaikka joutuisi narkkariksi, tai hän panisi tyttöjä paksuksi! Kannattaa puhua asioista lapsen kanssa oikeilla nimillä. Sano että pitää olla kunnon ihminen, kerro esimerkkejä kenellä elämä on mennyt huonosti, kun on alkanut vehdata huumeiden kanssa jne. Kyllä lapsikin ymmärtää, kun rautalangasta vääntää. TÄRKEINTÄ ETTÄ ON AVOIN SUORA SUHDE!! HUUTAAKIN SAA, JOS SE SITÄ VAATII!!

Jos puutut asiaan liikaa, voit vain pahentaa tilannetta. Älä ahdista lasta nurkkaan, älä vie häneltä elämänsä tärkeimpiä asioita (kaverit yleensä), älä hylkää tai syyllistä. Puhu, anna neuvoja, varoita miten pahimmillaan voi käydä. Se on loppujen lopuksi hänen elämänsä, ei sinun. Itse katkaisin vanhempiini välit lopullisesti koska he rajoittivat ja syyllistivät, jonka seurauksena sorruin huumeisiin huonon itsetunnon ja vihan vuoksi. Ja nyt olen ihan normaali 22v ihminen. :)

Kun minä olin 14v ja jäin tupakasta kiinni, sain sellaiset rangaistukset etten sen jälkeen ole tupakkaan koskenut.. Eikä puhettakaan että minun olisi annettu paeta tilannetta ovet paukkuen!! Ei mahda siis olla kuri kohdallaan... 

Kotiaresti, tietokonekielto, telkkarikielto, viikkoraha pois (jos pyytää rahaa johonkin "tarpeelliseen", ilmoitat etukäteen haluavasi kuitin nähtäväksi ja vaihtorahat takaisin), kotiintuloajat yms.

Puhelimenkin voi ottaa pois. Jo yksi ilta ilman puhelinta kotiarestissa on jo herättelevä. Minulta otettiin puhelin pois kahdesti, ja molemmilla kerroilla vain yhdeksi illaksi kerrallaan ja ollessani kotiarestissa. Sain itse laittaa puhelimen kiinni ja minulle kerrottiin, milloin saan sen takaisin. Eipä enää tullut töppäiltyä....

Äläkä anna periksi. IKINÄ. Muuten lapsi on aina testaamassa sinua, koska toivoo sinun tälläkin kertaa antavan periksi.

Istutte rauhallisella hetkellä pöydän ääreen ja kerrot että tästä lähtien rangaistukset otetaan tosissaan. 

Älä kuitenkaan vedä rangaistuksia överiksi, se aiheuttaa vaan kapinaa. Esimerkiksi kuukauden kotiaresti on ihan liioiteltua. Sanoisin että max. viikko. Ja kotiintuloja voi myös aikaistaa vaikka viikoksi.

Rajoja ja rakkautta. Karta sossujen apua niin paljon kun mahdollista. Anna pojalle mahdollisuus, kerro faktat. Jos sossut tietäisi tuon, niin ainakin täälläpäin se on suora sijoitus laitokseen. Vieläpä mieluiten kiireellinen.

Näköjään perinteinen "Kauhea epäuskottava ongelma, mitä teen" -keissi on uponnut lauantaikaljoittelijoihin. Yleensä nuo viritellään aamuisin. Haloo, näkeehän ap:n tekstin tekaistuksi sokea Marttakin.

Odota vielä 4 vuotta ja sitten potki pentu vittuun ja vaihda lukot kotiisi.