Oletko ihmisten kanssa tekemisissä vain, jos hyödyt heistä?
Olen itse joskus ajatellut, että en jaksa ihmisiä, jollen saa heiltä mitään: lähinnä uusia ajatuksia, oivalluksia, hyvää keskusteluyhteyttä. Kerroin tämän joskus av: llä ja sain haulut niskaani.
Sittemmin unohdin koko jutun, kunnes eräs nuori mies sanoi, että on yhteydessä vain ihmisiin, joista hän hyötyy. On siis yksin niin kauan kuin tarvitsee muilta jotain.
Kommentit (24)
Kummasti ne säikyt ja puhumattomat tytöt jotka eivät edes tervehdi alkavat tervehtiä ja puhua, kun haluavat hyötyä.
Onhan se jonkinlaista hyötymistä, kun autetaan puolin ja toisin.
En. Juttelen läheisteni kanssa useimmiten ihan muuten vain. Joskus haluan ilahduttaa kertomalla myönteisiä ja hauskoja asioita. Keskusteluissa ei ole minulle olennaista, että saan kokea hyvän keskusteluyhteyden (ap:n mainitsema esimerkki hyötymismotiivista), vaan se keskustelun aihe sinänsä.
Joskus otan yhteyden nimenomaan hyötyäkseni eli tarvitessani apua jossain käytännön tilanteessa. Olen valmis auttamaan myös itse jos osaan.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Jos tällaisia selvityksiä perataan riittävän pitkälle, päädytään aina samaan tulokseen: syy edeltää seurausta.
Olek ihmisten kanssa tekemisissä koska he ovat ihania. Jos he ovat.
Järkytyin kun tajusin itsessäni tämän, olen hävytön hyödyntavoittelija ja kaveeraan ihmisten kanssa joita muuten en noteeraa vain että pääsisin esim. ihastukseen jotenkin käsiksi ja salaa toivon että kehuisivat minua hänelle yms. En ota yleensäkään yhteyttä keneenkään ellei ole joku oma lehmä ojassa. Siksi aloinkin erakoksi.
Olen vapaa-ajallani tekemisissä ainoastaan ihmisten kanssa, joista pidän. Ei voisi vähempää kiinnostaa mitkään hyötymiset.
Elämän aikana tullut jokunen hyödyntavoittelija vastaan. Nuorempana siedin niitä paremmin. Lopetin yhteydenpidon kun huomasin, että "ystävä" otti yhteyttä vain kaivatessaan apua tai terapeuttia. Kun mä olisin kaivannut tukea, niin en sitä saanut. Olen sittemmin katkaissut välit.
.ehkä introvertit ovat tällaisia? Jaksavat muita vain, jos saavat itselleen jotain?
Nykyään kyllä. Ja tokihan jokainen on aina hyötyä tavoittelemassa toisilta. vaikkei se aina suoraan selvästi siltä näyttäisikään.
Oma asenteeni muutos johtuu kyllä ihan ympärillä olevista ihmisistä, jotka ovat omalla toiminnallaan näyttäneet että näin se homma toimii. En siis nähnyt enää mitään syytä olla itse avulias, kontaktia hakeva, toisen elämästä kiinnostunut ihminen, kun huomasin ettei minuakaan kohtaan sellaisia oltu. En nähnyt mielekkäänä toimintana enää omaa toimintaani, koska se vain mahdollisti muita, ja vei itseltäni aina jotain toiselle. Aikaa, rahaa, resursseja. Nyt on hyvä kun on yya-sopimukset kunnossa, eli elämä rullailee mukavasti :)
Minusta kaikki ihmiset ovat tällaisia. Kaikki eivät vain myönnä sitä.
Ei kukaan ole kaveri ihmisen kanssa, jolta ei ”saa” jotain. Hyvää mieltä. Kivaa fiilistä. Tunnett, että minusta tykätään. Tunnetta, että olen arvistettu.
Vähän sama asia kuinnse, että ei kukaan hanki lapsia pyyteettömästi. Kaikki hankkivat lapsia itsekkäistä syistä.
Eli aina on joku buddha tai jeesus, joka toimii toisin. Me ihmiset emme kuulu heihin.
No ainakaan en ole ihmisten kanssa joista on haittaa minulle, joiden tapaamisen jälkeen on henkisesti ihan loppu.
Tyypillisesti olen ollut se jonka seura kelpaa silloin kun vastapuoli kokee siitä jotenkin hyötyvänsä. On siis eri asia kuin että kaksi ihmistä tulee hyvin juttuun ja hakeutuu siksi toistensa seuraan. Silloin kun olen itsekseni niin ei seuraani liitytä jos on jotain parempaakin tarjolla. Ehkä sitten epäluuloisuus ihmisten tarkoitusperiä kohtaan huokuu ulospäin ja ihmiset vaistoaa tän negan.
Oli myös tuommoinen ihmisimuri lähellä joka otti mut ei antanut kuin pahaa oloa. Pistin menemään.
Ihmisten kanssa pitää olla tekemisissä koska se on normaalia ja jonkinlainen pakko. Pakokeinoja mietin päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kaikki ihmiset ovat tällaisia. Kaikki eivät vain myönnä sitä.
Ei kukaan ole kaveri ihmisen kanssa, jolta ei ”saa” jotain. Hyvää mieltä. Kivaa fiilistä. Tunnett, että minusta tykätään. Tunnetta, että olen arvistettu.
Vähän sama asia kuinnse, että ei kukaan hanki lapsia pyyteettömästi. Kaikki hankkivat lapsia itsekkäistä syistä.
Eli aina on joku buddha tai jeesus, joka toimii toisin. Me ihmiset emme kuulu heihin.
Juuri näin. Siksi minä en ole yhteydessä ystäviini, enkä työkavereihini. Pidän heistä, mutta koen itseni itsekkääksi jos haluan olla heihin yhteydessä sen takia, että minulle tulisi hyvä mieli.
Kyllä ihmisten kanssa voi olla tekemisissä ilman hyötymistäkin. Itse olen katkaissut kaverisuhteen juuri sen takia että yhteydenpito oli lopulta yksipuolista ja kaveri otti yhteyttä vain kun halusi passauttaa.
Tatkoitin hyödyllä juuri tuota hyvää fiilistä ja tunnetta tuntea itsensä tärkeäksi tai tykätyksi. En sellaista hyötymistä, että saa kyytiä tai muuttoapua tai kuuntelijaa.
Ap
.